Suomen Taideyhdistyksen perustamispäivänä pidetään 10.3.1846, keisari Aleksanteri III:n syntymäpäivää. Suomen Taideyhdistyksen tavoitteena oli järjestää näyttelytoimintaa, sekä arvioida taidetta. Yhdistys halusi huolehtia myös taiteilijoista, jotta nämä saavat sopivaa koulutusta ja harjoitusta tehtäviinsä tulevina taide-elämän tukipylväinä ja kulttuurin tekijöinä. Suomen Taideyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi vapaaherra ja salaneuvos Carl Johan Walleen. Yhdistys jakoi ensimmäiset stipendit taiteilijoille sekä järjesti ensimmäiset teosarpajaiset jo toisena toimintavuotenaa 1847. Helsingissä alkoi jo vuonna 1848 piirustuskoulu, vaikka Turussa sellainen piirustuskoulu oli toiminut jo joitakin vuosia.

Suuriruhtinas Aleksanteri, Suomen Taideyhdistyksen suojelija, lahjoitti vuonna 1851 yhdistykselle merkittävän taidekokoelman, 28 taideteosta. Kokoelma oli peräisin vapaaherra O. W. Klinckowströmiltä. Lahjoituksen edellytyksenä oli, että teokset asetetaan näytteille. Tämä 28 teoksen kokoelma on Suomen ensimmäinen julkinen taidekokoelma. Kokoelmalle löydettiin esittelypaikka vasta kymmenen vuoden kuluttua lahjoituksesta. Vuonna 1887 valmistui taiteiden talo, joka Suomen Taideyhdistyksen puheenjohtajan, estetiikan professori C. G. Estlanderin ehdotuksesta nimettiin Ateneumiksi.

Suomen Taideyhdistys kartutti pitkään Ateneumin taidekokoelmia. Suomen Taideyhdistyksen museo- ja koulutoiminnat säätiöitiin vuonna 1939, ja samalla perustettiin Suomen taideakatemian säätiö, Finlands konstakademi. Ateneumin Taidemuseon kokoelmat siirtyivät vuonna 1990 valtion haltuun. Suomen Taideyhdistyksen toiminta jatkuu yhä edelleen, mutta yhdistys ei enää ylläpidä omia kokoelmia, vaan lahjoittaa hankkimansa teokset eteenpäin jäsenilleen vuotuisissa teosarpajaisissa. Suomen Taideyhdistyksen arkisto on Kuvataiteen keskusarkistossa. Tampereella Taideyhdistyksen asiamiehenä toimi tehtailija Wilhelm von Nottbeck.

Suomen Taideyhdistys oli pitkään Suomen ainoa taideyhdistys, kunnes Viipurin taideyhdistys perustettiin vuonna 1890 ja Turun taideyhdistys näki päivänvalon vuonna 1891. Taideyhdistystä ja taidemuseota suunniteltiin Tampereelle Suomen Taideyhdistyksen jäsenten toimesta jo vuonna 1890, mutta sillä kertaa hanke ei vielä onnistunut. Suomen Taideyhdistyksen jäseniä oli vuonna 1850 Tampereella vain parikymmentä ja vuonna 1900 jäseniä oli jo 90. Monet Kustaa Hiekan ystävät ja tuttavat olivat Suomen Taideyhdistyksen jäseniä. Tampereella järjestettiin taidenäyttelyitä suhteellisen vähän ja nekin näyttelyt olivat tavallisesti kiertävien taidekauppiaiden järjestämiä taidenäyttelyitä. Vuosina 1888 ja 1891 Suomen Taideyhdistys järjesti Tampereella taidenäyttelyt. Hagelstam järjesti Tampereella ensimmäisen taidehuutokaupan 1890-luvulla.

Vuonna 1898 nousi uudelleen esille ajatus taideyhdistyksen perustamisesta Tampereelle. Tätä ajatussuuntaa oli tietystu auttamassa Suomen taiteen kultakausi ja menestyminen. Tammerfors Nyheterin ilmoituksessa pyydettiin yleisöä saapumaan 26.1.1898 Engströmin kahvilaan kokoukseen, jossa aiheena oli taideyhdistyksen perustaminen Tampereelle. Kahvilaan saapui ilmoitettuna aikana kaksitoista henkilöä. Paikallaolijat päättivät yksimielisesti perustaa taideyhdistyksen ja he myös muodostivat komitean pohtimaan sääntöehdotusta. Komitean tehtäviin lukeutui samoin jäsenhankinnan järjestäminen sekä kutsua koolle yhdistyksen perustamiskokous. Jäseniä tuli melko helposti yhdistykseen, niin että yhdistyksessä oli pian 202 jäsentä.

Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin johtokunnan kokouksessa 27.4.1898 tohtori Emil Grönvik, varapuheenjohtajaksi pankinjohtaja Hjalmar Grönblom, rahastonhoitajaksi arkkitehti August Krook, sihteeriksi insinööri Magnus Lavonius. Muut johtokunnan jäsenet olivat Anna Idman, Viivi Palander ja taiteilija Gabriel Engberg, kaikki Kustaa Hiekan tuttavia. Tampereen taideyhdistyksen vakaa pyrkimys oli kiinnittää kiinnostusta yleensä taiteeseen sekä kehittää taideharrastusta Tampereella. Vuonna 1897 oli Suomen Taideyhdistyksessa 88 tamperelaisjäsentä, joista kuitenkin vain 27 liittyi Tampereen taideyhdistykseen. Jäsenistä suurin osa lukeutui sivistyneistöön ja varakkaisiin porvareihin. Useat yhdistyksen jäsenet olivat merkittäviä taiteen keräilijöitä, kuten Kustaa Hiekka, kauppaneuvon Lars Juho Hammarén, konsuli Mauritz Gestrin, kunnallisneuvos Carl Wilhelm Åkerlund, Emil Grönvik, pellavatehtaan isännöitsijä Henrik Solin, K. E. Björkstén, isännöitsijä Juha Valdemar Enqvist ja tehtailija Konstantin Hakulin. Virkamiehistä jäseniksi tulivat ainakin pormestari Fredrik Procopé, poliisimestarit, kamreerit, kaupunginviskaalit ja palomestarit. Yhdistykseen liittyivät myös mm. asessori Evert Tähkäpää, pankinjohtaja Nils Idman vaimoineen ja opettaja Aina Lindell. Taiteilijoita liittyi vain yksi, Gabriel Engberg. Ateneumin ystävät-seuran puheenjohtaja, isännöitsijä Rudolf Elving liittyi samoin jäseneksi sekä tehtailija Gustaf Adolf Serlachius kolmen perheenjäsenensä kanssa liittyi yhdistykseen. Yhdistyksessä olivat mukana myös tukkukauppiaat Kusto Ojanen ja Hjalmar Sundvall. Ruotsinkielisiä yhdistyksen jäsenistä oli huomattavan suuri osa.

Tuolloin elettiin vielä kieliriitojen aikakautta, mutta Tampereen taideyhdistys toimi ruotsinkielellä. Ainakin Tampereella kuvataiteiden harrastus heräsi henkiin kauppiaiden, virkamiesten ja tehtailijoiden joukossa, mutta työväestön keskuudessa lähti vahva harrastus varsinkin musiikkiin ja teatteriharrastusten piiriin. 1910-luvulla alkoi myös suomalaisen taidekaupan ensimmäinen kultakausi. Tuolloin pelkästään Helsinkiin perustettiin neljä taidesalonkia: Gösta Stenmanin, Leonard Bäcksbackan, Sven Strindbergin ja Ivar Hörhammerin taidesalongit. Useat taiteiden myyjät olivat myös mesenaatteja kuvataiteilijoille.

Kultaseppä Kustaa Hiekka kertoo perustamansa säätiön perustamiskirjassa näin: ”Kun minä allekirjoittanut Kustaa Hiekka olen elämäni varrella hankkinut kotiini erilaisia taiteellisia, kansantieteellisiä ja historiallisia esineitä ja kun minä oman kokemukseni perusteella toivon, että nämä esineet, pystytettynä yhtenä kokoelmana ja asetettuina julkisesti nähtäväksi, voisivat vaikuttaa kansalaisiin kohottavasti ja avartavasti sekä syventää isänmaanrakkautta ja entisten sukupolvien kunnioitusta, olen minä päättänyt määrätä alempana mainittavat esineet yhtenä kokoelmana erityisenä julkisena laitoksena yleisesti nähtäväksi ja tarkasteltavaksi. Tässä tarkoituksessa perustan minä Kustaa Hiekan Säätiö-nimisen säätiön…”

Kultaseppä Kustaa Hiekan lahjoituskokoelma muodostuu kuvataiteesta, hopeasta, huonekaluista ja kansantieteellisestä osiosta. Pääosa maalauksista (35 kappaletta), veistoksista (16 kpl) ja grafiikasta (22 kpl) on valmistunut vuosina 1900-1930. Kultaseppä Kustaa Hiekka osti – vakiintuneen taidekaupan puutteen vuoksi – taideteoksensa yleensä suoraa taiteilijoilta, kuten Yrjö Forsénilta, Kaarlo Vuorelta, Kalle Löytänältä, Gabriel Engbergiltä, Yrjö Liipolalta, Emil Rautalalta, Mauno Oittiselta ja Hjalmar Munsterhjelmilta. Jo 1880-luvun alussa Kustaa Hiekka osti ensimmäisen maalauksensa taiteilija Hjalmar Munsterhjelmilta, maisema Tvärminnestä. Taideostoksen vuoksi Kustaa Hiekan vaimo, Henrika, oli huolissaan taulun hinnasta, joka hänen mielestään oli liian kova. Taiteilija Hjalmar Munsterhjelmilta Kustaa Hiekka osti vielä toisenkin maalauksen, kookkaan Päijänteen näkymää esittävä maalaus, jonka ostosta on Hiekka säilyttänyt ostokuitin. 9.19.1895 päivätyn kuitin mukaan taulun hinnaksi on sovittu 1 010,75 markkaa. Kustaa Hiekka halusi saada taulun 40-vuotispäivilleen, johon hän oli kutsunut mm. pormestari Fredrik Procopén. Taulun kuljettamisesta Kustaa Hiekalle on säilynyt myös taiteilija Hjalmar Munserhjelmin ja kultaseppä Kustaa Hiekan välistä kirjeenvaihtoa.

Kustaa Hiekan taidekokoelmat lisääntyivät samoin ystäviltä ja yksityishenkilöiltä ostetuilla taideteoksilla. Myös kultasepiltä Kustaa Hiekka eri puolilta Suomea hankki taide-esineitä itselleen; ainakin viipurilaiselta J. V. Aarnelta, turkulaiselta Hjalmar Saarto-Sahlstedtilta sekä Porissa ja Rovaniemellä vaikuttaneelta Leo Gunnarilta. Aarnelta Hiekka hankki erityisesti kulta- ja hopeaesineitä. Kultaseppä Kustaa Hiekka kartutti taidekokoelmaansa hankkimalla taideteoksia samoin vaasalaiselta tuomari H. J. Boströmiltä sekä tamperelaiselta Frans Seliniltä.

Vasta 1920-luvulla kultaseppä Kustaa Hiekka hankki ainakin ostokuittien mukaan vähän järjestelmällisemmin taidetta taidekauppojen kautta. Vuonna 1918 Tampereelle perustettiin kaksi taidekauppaa; toinen näistä taideliikkeistä toimi vain lyhyen aikaa ja toinen, Tampereen taidehalli, menestyi taidekaupassa paremmin. Kustaa Hiekka ei ollut kummankaan tamperelaisen taidekaupan asiakkaana tiettävästi. Tampereella järjestivät tämän lisäksi myös helsinkiläiset taidekauppiaat näyttelyitään. Kirjanpitonsa mukaan Kustaa Hiekka on hankkinut taidetta ainakin Hannu Hellakselta Tampereella ja Helsingissä, myös antiikkiesineitä sekä huonekaluja. Kustaa Hiekka osti Turussa taidetta mm. rouva Olga Lehtiseltä ja Alma Vigreniltä. Helsingissä Kustaa Hiekka taideteoksia mm. Antik Möbel Affär E. Lindholmilta, Ab Lindstedt Antiquarium Oy:stä ja Stenmanin taidesalongista.