Egyptin Aleksandriassa miesten matkaseurue hajaantui, kun Hugo Winter ja hänen enonsa, Ernst Bonsdorff palasivat Italian kautta Suomeen. Kustaa Hiekka ja Juho Kala sen sijaan halusivat kokea mahdollisimman paljon Venäjää matkallaan ja sen vuoksi valitsivat täysin eri matkareitin. Heidän matkareittinsä kulki Konstantinopolin, Odessan, Jaltan, Tiflisin, Bakun ja Petrowaskin kautta Moskovaan; Moskovassa he pääsivät seuraamaan keisari Nikolai II:n kruunajaiskulkuetta.

Keisarien ja tsaarien nouseminen valtaistuimelle on Venäjällä aina ollut veret seisauttava tapahtuma. Luutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim oli yksi keisaria saattanut upseeri kruunajaisissa. Nikolai II ja keisarinna Aleksandran kruunajaiskulkue Moskovassa päättyi Uspenskin katedraaliin, jossa virallinen kruunajainen suoritettiin toukokuussa 1896. Kruunajaispäivällisille osallistui yli 7 000 vierasta. Hallituskautensa aluksi jo Nikolai II ilmoitti käyttävänsä venäläisempänä pitämäänsä tsaarin eikä lännestä tuotua keisarin arvonimeä. Kustaa Hiekka ja Juho Kala odottivat ihmispaljoudessa keisarin kulkuetta aamusta kello kuudesta iltapäivän kello viiteentoista saakka. Vielä toukokuussa Hiekka palasi Pietarin kautta Tampereelle, jossa hän kirjasi päiväkirjaansa matkan kustannukset, joita kertyi 3 063 markkaa.

Hieman Tampereen kaupunkia nykyään isommassa kylpyläkaupungissa, Saksan Wiesbadenissa, Kustaa Hiekka oli usein nähty kylpylävieras. Reinjoen ja Taurusvuoriston välissä sijaitseva Hessenin osavaltion pääkaupunki läntisessä Saksassa oli jo keskiajan lopulla merkittävä kylpyläkaupunki kuumine lähteineen. Ensimmäisen kerran Kustaa Hiekka vieraili Wiesbadenissa jo vuonna 1892. Hän vieraili kaupungissa myös vuosina 1901, 1902, 1909, 1912, 1913, 1921, 1926, 1929 ja 1930. Hiekka nautti erityisesti Wiesbadenin alueen luonnosta sekä kylpylöiden kansainvälisestä ilmapiiristä. Näistä asioista hän myös kertoi kotiin sekä ystävilleen lähettämissä kirjeissään vuolaasti. 25.4.1909 hän esimerkiksi kirjoitti Nikolai Railolle näin: ”Täällä on kesä. Hedelmäpuut kukkivat linnut laulavat eikä ole puutetta musiikistakaan. Kolme kertaa päivässä olen konsertissa.”

Nämä kylpylämatkatkaan eivät suinkaan aina olleet pelkkää iloa ja juhlaa. Kustaa Hiekka kärsi erityisesti kylmyydestä ja siitä, ettei hotellihuoneissa aina suinkaan ollut lämmitystä, jolloin ne olivat koleita paikkoja asua. Kustaa Hiekka kirjasi päiväkirjaansa 5.4.1910 seuraavasti: ”Kova ukkonen ja ankara sade. Minä kauheassa nuhassa, väsynyt, sairas ja katumuspäällä tällaisista matkoista. Mennä asuntoonsa, joka on hirvittävän kostea ja kylmä, ei mitään lämmitysvehkeitä. Saappaat, 2 paria sukkia ja kalossit, 2 villapaitaa, 2 paria alushousuja ja sittenkin vilu. Hengitys näkyy huoneessa.”

Levottomuudet maailmalla ja ensimmäinen maailmansota tekivät Kustaa Hiekan matkoihin vääjäämättä pakollisen tauon. Vasta marraskuussa 1921 Kustaa Hiekka ja Kustaa Viljo Niemi palasivat Wiesbadenin kylpylään takaisin. Miehet asuivat Hotel Pension Villa Esplanadessa. Matkan vaikutelmia Kustaa Hiekka kuvaa muistikirjassaan näin: ”Kesäajan veroinen Wiesbaden ei ole luontonsa puolesta, mutta sen kylvyt ovat yhtä suloisia kuin konsanaan kesällä ja kylläpä niistä osaa nauttia monen vuoden poissaolon jälkeen. Viivymme täällä elämän lähteellä muutaman viikon vuoroin ottaen kylpyjä vuoroin nauttien kauniista musiikista, josta Kurhausin puolisatainen orkesteri pitää huolen.”

Postikortissaan Nikolai Railolle 19.5.1926 Kustaa Hiekka kirjoittaa seuraavasti: ”Viinintaimenet versoilevat, kastanja lopettaa kukkimistaan, vilja tekee tähkää ja käki kukahtelee. Kylpylän puistossa täysi kesä ja lämmintä. Jos reumatismi kylpemällä lähtee, niin täällä se erkanee. Kallista on, mutakylvyn hinta 8 Smk, 40,80 ilm. juomarahaa, muut samaan suuntaan. Yst. terveiset Kustaa ja Viljo.” Wiesbaden sijaitsee keskellä hyvin merkittävää viinialuetta, joka sai Kustaa Hiekankin liikkumaan Wiesbadenin ympäristössä mielellään. Hiekka oli viinien ystävä ja kotona Tampereella hänellä oli laadukkaita viinejä viinikellarissaan. Kaikki viinit oli suoraan hankittu tuottajamaista. Hänelle toimitettiin mietoja viinejä – marsalaa, madeiraa, portviinejä ja malagaa kotiin sadan litran tynnyreissä. Tynnyreittäin toimitettiin myös Bourdeauxin, Reinin ja Moselin viinejä hänelle. Kustaa Hiekka suosi Reinin alueen viineistä rüdesheimiläisiä viinejä. Wiesbadenin seuduilla oleskellessaan Hiekka kävi aina tapaamassa Assmanshausenissa viinitilallinen Jacob Weiliä, joka oli Hiekan vakituinen viinihankkija Saksassa.

Wiesbadenin kylpyläkaupungin lähistöllä sijaitsevan Bad Nauheimin kylpylät houkuttelivat toisinaan Kustaa Hiekkaa. Ilmeisesti jo vuonna 1910 Kustaa Hiekka teki Bad Nauheimiin ensimmäisen kylpylämatkansa. Keväällä 1914 Hiekka majoittui Eleonoren-Hospizissa. Kevätkesällä 1922 Kustaa Hiekka viihtyi 49 päivää Bad Nauheimissa kangasalalaisen juristin, Viljo Tavelan, kanssa. Ainakin vielä vuonna 1935 Kustaa Hiekka palasi vielä tähän Bad Nauheimiin. Kustaa Hiekka kävi myös mielellään Ruotsin kylpylöissä aikaansa viettämässä. Naantalin kylpylä sekä vuonna 1904 perustettu Runnin hoitola olivat hänelle samoin hyvin tuttuja paikkoja. 1900-luvun alussa Runnin hoidosta nauttivat myös monet tunnetut henkilöt, kuten esimerkiksi Leevi Madetoja, L. Onerva, Oskar Merikanto, Juhani Aho, Halosen taiteilijaveljekset, Eino Leino ja marsalkka Mannerheim nähtiin siellä useaan otteeseen sisarensa ja adjutanttinsa kanssa.

Aika moneen kertaan Kustaa Hiekka vaihtoi omaa nimeään elämänsä aikana. Hän syntyi Kustaa Hiekkana Laitilan Seppälän kylässä Hiekka-nimiseen taloon vuonna 1855. Jo 14-vuotiaana Kustaa Hiekka lähti kotikylästä oppipojaksi ruotsinkielisen kultasepän E. L. Holmin luokse Uuteenkaupunkiin. Varsin huonosti suomenkieltä taitanut kultaseppämestari Holm tiedusteli oppipojalta tämän nimeä. Seuraavaksi mestari Holmin tiedustellessa oppipojalta tämän liikanimeä – tarkoittaen sukunimeä – oli Kustaa joutunut hämmennyksen valtaan. Holm kyseli vielä oppipojaltaan tämän isän nimeä; näin Kustaa sai nimekseen Gustaf Wilhelmsson-nimen. Jo seuraavana vuonna Kustaa vaihtoi nimensä Lindelliksi. Lindell-nimen hän keksi ottaa erään ihailemansa merikapteenin nimen mukaan. Tämän saman Lindell-nimen otti käyttöönsä myös Kustaan nuorempi veli, Berndt. Vasta vuonna 1919 molemmat veljekset vaihtoivat takaisin sukunimensä Hiekaksi; nimenvaihdos uutisoitiin näyttävästi suurimpien sanomalehtien etusivuilla heidän yhteisenä syntymäpäivänä 12.10.1919. Kustaa Hiekan nimenvaihdos kirjattiin kirkonkirjoihin 16.10.1919.

Pisimmän ulkomaanmatkansa Kustaa Hiekka teki ystävänsä, kihlakunnantuomari Martti Evert Tähkäpään (s. 10.11.1868 Tampere ja k. 12.6.1940 Tampere) seurassa. Matka oli maailmanympärysmatka ja ystävykset lähtivät matkalle syksyllä 1907. Kaikkiaan tämä maailmanmatka kesti ajallisesti viisi kuukautta ja seitsemän päivää. Tähkäpään vanhemmat olivat nahkuri Karl Ax (1827-1878) ja Amalia Selina Helin. Ylioppilaaksi Tähkäpää valmistui vuonna 1889 Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta ja hän suoritti oikeustutkinnon vuonna 1894 Helsingin yliopistossa. Tähkäpää sai varatuomarin arvon vuonna 1897.

Tampereen raastuvanoikeudessa Tähkäpää toimi ylimääräisenä oikeusmiehenä vuosina 1898-1899 ja raastuvanoikeuden toisen osaston varapuheenjohtajana vuosina 1899-1903. Turun hovioikeuden notaarina Tähkäpää oli vuosina 1903-1904 ja asessorina vuodet 1904-1907 sekä apujäsenenä vuodet 1907-1912. Sortovuosien aikana Venäjä kiristi sensuuria sekä poliittisia toimenpiteitä Suomea kohtaan ja tuomari Tähkäpää joutui myös vaikeuksiin venäläisten viranomaisten kanssa. Hänet vapautettiin asessorin tehtävistään vuonna 1907 liian isänmaallisena henkilönä. Saarijärven tuomiokunnan tuomarina Tähkäpää toimi vuosina 1912-1922 sekä Pirkkalan tuomiokunnan tuomarina vuosina 1922-1938. Tuomari Tähkäpää keräsi taidetta ja hän oli Kustaa Hiekan kanssa perustamassa Tampereelle Hämeen museota; Hämeen museolle molemmat herrat lahjoittivat taide-esineitä kokoelmistaan. Ystävykset suunnittelivat yhdessä samoin Kustaa Hiekan museon rakennuksen. Tuomari Tähkäpää toimi Kustaa Hiekan museosäätiön ensimmäisenä puheenjohtajana ja hän lahjoitti Kustaa Hiekan museolle oman taidekokoelmansa. Tuomari Tähkäpää osti vuonna 1922 asunnokseen nykyisen Sara Hildenin taidemuseon paikalla Onkiniemessä sijainneen Kivistön huvilan. Huvilan rakennutti Lapinniemen puuvillatehtaan yksi perustaja, kasööri J. Kupiainen.

Kustaa Hiekka oli suunnitellut maailmanympärysmatkaa jo hyvän aikaa, mutta hän ei ollut löytänyt matkaseuralaista matkalleen. Ennen matkalle lähtöä ystävykset tutustuivat huolella karttoihin, laivavuoroihin ja juna-aikatauluihin matkaa varten. Kustaa Hiekka järjesti kotiinsa iloiset läksiäisjuhlat ennen matkalle lähtöä; juhlissa nautittiin runsaasti kultaseppä Kustaa Hiekan tarjoamia viinejä ja konjakkeja. Samalla juhlittiin myös Kustaa Hiekan syntymäpäivää, 12.10.1907. Maailmanympärysmatka kulki aluksi Euroopan halki, Välimeren rantoja pitkin, josta poikettiin Pohjois-Afrikan puolelle aina Suezin kanavalle asti. Punaista merta seilaten he tulivat Adeniin, jossa he joutuivat melkein ryöstön uhreiksi. Ceylonin ja Intian kautta he matkustivat Kiinaan, josta matka ystävyksillä jatkui Honolululle. Sieltä siirryttiin Yhdysvaltojen länsirannikolle, San Franciscoon 15.2.1908. Siirryttyään Santa Féhen he nousivat junaan, joka vei heidät Chicagoon. Niagaran putouksien kautta he matkustivat vielä New Yorkiin. Paluu tapahtui lopulta Lontoon kautta takaisin Suomeen.