Kultaseppä Kustaa Hiekka teki paljon taidehankintojaan ulkomaanmatkojensa yhteydessä. On hyvin tavallista, että matkoilla hankituista taide-esineistä ei ole säilynyt ostokuittia, mutta Kustaa Hiekka tarkkana miehenä yleensä kuitenkin kirjasi merkinnän muistikirjaan ostamastaan taiteesta. Kun kultaseppä Kustaa Hiekkaa pidettiin Tampereella arvostettuna taiteenkeräilijänä, hän sai myös runsaasti esimerkiksi kirjeitse myyntitarjouksia taiteilijoiden maalauksista sekä kansantieteellisistä esineistä.
Vuonna 1908 kultaseppä Kustaa Hiekka oli mukana perustamassa tuolloin avattua Hämeen museota, museota, joko oli Tampereen ensimmäinen museo. Hämeen museo avattiin Näsipuistossa sijaitsevassa Milavidassa, joka tunnetaan myös Näsinlinnan nimellä. Tämän uusbarokkisen palatsin rakennutti kodikseen Finlaysonin tehtaanjohta, patruuna Wilhelm von Nottbeckin poika Peter von Nottbeck. Palatsi valmistui vuonna 1898 ja rakennuksen suunnitteli arkkitehti Karl August Wrede af Elimä (s. 18.9.1859 Anjala ja k. 25.5.1943 Haagan kauppala). Arkkitehti Karl August Wrede kuului aatelissukuun ja syntyi vuonna 1815 valmistuneessa Anjalan Wredebyn puusta rakennetussa kartanossa.
Arkkitehti Wreden vanhemmat olivat kihlakunnantuomari ja vapaaherra Henrik August Wrede af Elimiä (s. 3.5.1821 Anjala ja k. 27.10.1883 Anjala) ja Anna Wilhelmina Baeckman. Karl Wreden veli oli oikeusoppinut ja poliitikko Rabbe Axel Wrede af Elimiä (s. 16.7.1851 Anjala ja k. 16.2.1938 Anjala) ja heidän lankonsa oli oikeustieteilijä ja valtiopäivämies Robert Hermanson (s. 2.2.1846 Oulu ja k. 10.12.1928 Helsinki). Äidin kuoltua varhain joutui Karl Wrede koulukotiin Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1877 Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta ja opiskeli tämän jälkeen vuoden Helsingin Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa. Hän lähti Dresdeniin Polyteknilliseen opistoon, josta valmistui arkkitehdiksi vuonna 1882. Vuosina 1885-1886 Wrede teki pitkän opintomatkan Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Belgiaan, Hollantiin, Ranskaan ja Italiaan.
Vuosina 1883-1887 Wrede toimi Yleisten rakennusten ylihallituksen ylimääräisenä arkkitehtina; alkuun Viipurin läänin ja vuodesta 1896 Uudenmaan läänin rakennuskonttorissa. Hänen vastuullaan oli vuodesta 1913 lähtien Maataloushallituksen hoitamien rakennusten valvonta. Wreden merkittävät akkitehtityöt ovat kaikki yksityisiä suunnittelutöitä ja melko vaatimattomaksi jäänyt virkamiesura oli hänelle itselle pettymys. Viran puolesta hän sai lähinnä valvoa valtion rakennusten korjaustöitä eikä hänelle osoitettu juuri lainkaan itsenäisiä suunnittelutehtäviä virkamiehenä. Alkuvuosien töistä merkittävin lienee puinen Hanhipaaden luotsiaseman torni. Vielä myöhemmin hän sai suunnitella kaksi pappilaa. Karl Wrede haki tuloksettra rakennushallituksen ensimmäisen arkkitehdin virkaa useasti, viimeisen kerran vuonna 1917. Wrede oli myös useasti pitkällä virkavapaalla.
Karl Wredellä oli monipuolinen kielitaito ja nuorempana hän harrasti innokkaasti kulttuuria, kuten teatteria ja oopperaa sekä seurusteli kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa mielellään. Hänen tuttavapiiriinsä kuului mm. suomenruotsalainen kirjailija Karl August Tavaststjerna (s. 13.5.1860 Mikkelin maalaiskunta ja k. 20.3.1898 Pori). Wrede oli vuodesta 1888 naimisissa tupakkatehtailija Pehr Fredric von Rettigin (s. 12.1.1843 Gävle, Ruotsi ja k. 17.10.1914 Piikkiö) tyttären, Gertrud Maria von Rettigin (1868-1843) kanssa. He tutustuivat syksyllä 1887, kun Wrede suunnitteli von Rettingin Turun Ruissalossa sijainneen Marjaniemen huvilan laajennuksen. Aviopari sai neljä lasta. Karl Wrede koki osin vaimonsa innoittamana uskonnollisen herätyksen parin asuessa Viipurissa. Tuolloin kuvernööri Axel Gripenberg kutsui Wreden vuonna 1894 kristilliseen salonkikokoukseen. Tämän jälkeen Karl Wrede mm. alkoi tukea innokkaasti lähetystyötä. Hän osallistui samoin Helsingin Kaupunkilähetyksen toimintaan ja suunnitteli sille rukoushuoneen Punavuoreen. Karl Wrede osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville vuonna 1885 Kuhlefelt-suvun edustajana. Wrede asui perheineen vuosina 1908-1943 Furubergin huvilassa Haagassa. Huvila purettiin vuonna 1958 ja sen paikalla nykyisessä Haagan sankaripuistossa on vuonna 1966 paljastettu Jaakko Tolvasen suunnittelema muistoreliefi, joka esittää Wreden pariskuntaa.
Karl Wreden arkkitehtuuria luonnehditaan eklektiseksi – suuntaus, joka ottaa vaikutteita eri tyyleistä ja teorioista – ja sovinnaiseksi, mutta selkeälinjaiseksi. Hän kierrätti vaikutteita mm. italialaisesta renessanssista ja saksalaisesta gotiikasta. Karl Wreden arkkitehtuuri edusti aikansa yleiseurooppalaista tyyliä; ihmisenä hän oli kosmopoliitti eikä kiinnostunut kansallisromantiikasta. Ulkomailla opiskelleena Wrede joutui kilpailemaan Suomessa koulutettujen nuorempien arkkitehtien kanssa.
Karl Wreden ensimmäinen merkittävä suunnittelutyö oli Heikelin talo eli Helsingin Korkeavuorenkadulla ja Ludviginkadun kulmaan vuosina 1885-1886 valmistunut asuinkerrostalo, johon hän suunnitteli myös oman ateljeeasuntonsa. Wreden tunnetuin työ Helsingissä on Vanha Kauppakuja eli Wreden pasaasi. Se on vuosina 1888-1892 kahdessa vaiheessa valmistunut suuri viisikerroksinen liiketalo, joka ulottuu Pohjoisesplanadilta Aleksanterinkadulle. Siihen sisältyi Helsingin ensimmäinen katettu kauppakäytävä, joka oli uusi eurooppalainen rakennustyyppi. Karl Wrede oli osakkaana rakennuksen ensimmäisessä vaiheessa (Pohjoisesplanadi 35) yhdessä rakennusmestari J. H. Heleniuksen kanssa. Kauppaneuvos Mathias Julius Hjalmar Tallberg (s. 26.5.1857 Turku ja k. 13.5.1921 Bad Nauheim, Saksa) rahoitti rakennuksen toisen vaiheen, ns. Centralin talon (Aleksanterinkatu 46). Vuonna 1898 Karl Wrede joutui myymään oman osuutensa toisesta talosta. Wrede erosi heinäkuussa 1887 virastaan rakennushallituksessa omistautuakseen tähän yksityiseen hankkeeseen, mutta Wrede palasi virkaansa kuusi vuotta myöhemmin turvatakseen toimeentulonsa.
Vuonna 1899 Karl Wrede tuli toiseksi Turun kaupunginkirjaston suunnittelukilpailussa nimimerkillä Ljus åt vårt folk. Rakennus toteutettiin kuitenkin hänen ehdotuksensa pohjalta ja rakennuksen lahjoitti Turun kaupungille hänen appensa, Fredric von Rettig. Syksyllä 1903 valmistuneen kirjaston arkkitehtonisena esikuvana on pidetty Tukholman ritarihuonetta, joka taas edustaa 1600-luvun hollantilaistyylistä klassismia. Karl Wrede kutsuttiin myös Helsingin Säätytalon suunnittelukilpailuun kolmen muun arkkitehdin kanssa vuonna 1887.
Karl Wrede oli arkkitehtina yläluokan suosima ja suunnitteli paljon juuri huviloita, kartanoita ja suuria yksityistaloja varakkaille suvuille. Sinebrychoffin suvulle Wrede suunnitteli kaupunkipalatsin Helsingin Hietalahteen ja toistakymmentä rakennusta Espoon Karhusaaressa sijainneelle maatilalle. Edward Nottbeckille hän suunnitteli päärakennuksen Neitsytniemen kartanoon Ruokolahdelle. Uskonnollisen herätyksen jälkeen Karl Wrede suunnitteli 1890-luvun puolivälistä alkaen monia kirkollisten yhteisöjen toimitiloja, usein ottamatta korvausta työstään. Näitä rakennuksia ovat mm. Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen rukoushuone, Diakonissalaitoksen rakennukset ja Suomen Lähetysseuran toimitalo Helsingissä. Karl Wreden aktiivisuus arkkitehtina hiipui 1900-luvun alun jälkeen. Hänen viimeinen suunnittelutyönsä oli Lahdenpohjan sataman makasiinirakennus vuonna 1916.
Alkuperäinen Milavida, jossa Nottbeckin perhe asui, oli puinen huvila Näsinkalliolla lähellä uutta taloa. Perhe ei kuitenkaan ennättänyt asua uudessa Milavidassa; vain lapset asuivat talossa pari vuotta palvelijoiden kanssa. Peterin vaimo, Olga von Nottbeck kuoli ollessaan synnyttämässä kaksosia Baden-Badenissa lokakuussa 1898 ja puoli vuotta myöhemmin Peter itse kuoli umpisuolenleikkauksen jälkeen pariisilaisessa sairaalassa. Perheen lasten huoltajaksi määrätty Peterin veli, Edvard von Nottbeck myi palatsin Tampereen kaupungille vuonna 1905. Tuosta lähtien taloa on kutsuttu Näsinlinnaksi. Hämeen museon ensimmäinen museonjohtaja, Gabriel Engberg myös asui talossa. Sisällissodan aikana talossa toimi Punaisen ristin sairaala sekä punaisten tukikohta ja rakennus kärsi pahoja vaurioita sodassa. Rakennukseen osui noin 4 000 ammusta. Toisen maailmansodan aikana talossa asui ilmatorjuntajoukkoja sekä Porin radan siltavartijoita.
Hämeen museona palatsi toimi vuosina 1908-1997. Vuodesta 1998 lähtien 17 vuotta rakennus oli tyhjillään ja odotti remonttia. Milavida kunnostettiin vuosina 2013-2015 ja remontin hinta oli viisi miljoonaa euroa. Ensimmäisen kerroksen salit palautettiin von Nottbeckin hengen mukaisiksi ja niihin tehtiin ravintola saleineen, aulakahvila ja museon vastaanottotilat. Toisessa kerroksessa säilytettiin 1950-luvulta peräisin ollut huonejako. Tämän kerroksen sai käyttöönsä Museo Milavidan näyttelytilat. Museo Milavida on vuonna 2015 paltsiin perustettu museo, jossa on esillä aina kaksi eri tahtiin vaihtuvaa näyttelyä. Näyttelyt tehdään pääosin Tampereen museoiden omista kokoelmista ja niissä on aina esillä jollakin tavoin Milavidan, von Nottbeck-suvun ja Hämeen museon historiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti