Kuvanveistäjä Yrjö Liipolan vanhemmat olivat maanviljelijä Henrik Gabriel Ali-Liipola ja Wilhelmiina Tilkanen. Maanviljelysneuvos Selim Konstantin Liipola (s. 30.1.1871 Koski Tl ja k. 25.7.1932 Vehmaa) oli hänen veljensä. Yrjö Liipola opiskeli kuvanveistoa Turun piirustuskoulussa ja Firenzen taideakatemiassa sekä Berliinissä ja Pariisissa. Liipola muutti Suomesta Unkariin osallistuttuaan kutsuntojen vastaiseen toimintaan kotikunnassaan Koskella. Yrjö Liipola palasi Suomeen vuonna 1934. Taiteilijauransa ohella Yrjö Liipola toimi Suomen konsulina Unkarissa ja Unkarin konsulina Suomessa. Liipola myös käänsi unkarilaista kirjallisuutta suomeksi. Yrjö Liipolalle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1952. Yrjö Liipola lahjoitti taidekokoelmansa vuonna 1956 entiselle kotikunnalleen Koskelle Tl, missä kokoelma on esillä sitä varten perustetussa Yrjö Liipolan taidemuseossa. Yrjö Liipolan kunniaksi on nimetty tie, Yrjö Liipolan tie, Kauniaisissa. Kesällä 2009 Budapestin Vörösmarty-aukiolla paljastettiin Yrjö Liipolan muistolaatta.
Kultaseppä Kustaa Hiekka oli ryhtynyt toteuttamaan ajatustaan rahastosta Laitilan kunnan kirjaston lahjoittamiseksi jo vuonna 1934. Lopullisesti lukutupasäätiö perustettiin 3.4.1937 Kustaa Hiekan lahjoittamilla varoilla. Säätiön peruspääoma muodostui 6 000 kappaleesta Kansallis-Osake-Pankin osakkeita sekä 500 000 markasta rahaa. Kustaa Hiekka uskoi johtokunnan jäsenyyden jo vuonna 1934 samoille miehille kuin myöhemmin lukutupasäätiössäkin. Kultaseppä Hiekka määräsi korkotuotoista maksettavaksi eläkettä veljelleen, sisarpuolilleen sekä kuolleiden sisarien tyttärille. Hän jakoi osan myös kansakoululaisille ja Laitilan Maamiesseuralle. Säädekirjassa Kustaa Hiekka pidätti itselleen oikeuden saada halutessaan osakkeista kuukausittain 6 000 markkaa. Kustaa Hiekan teollisuusneuvos-arvonimen aloite oli pöytäkirjan mukaan tullut johtokunnalta. Johtokunta onnitteli Kustaa Hiekkaa 12.10.1935 tämän 80-vuotispäivänä.
Kustaa Hiekan jo kuoltua jaettiin ensimmäiset avustukset lahjoittajan syntymäpäivänä 12.10.1937. Lahjoituksia saivat Laitilan hyväksi toimivat yhdistykset, kunnan kantakirjasto ja lukusali, koulut stipenditarkoituksiin sekä tietyt avun tarpeessa olevat, moitteettomasti eläneet, köyhäinapua saamattomat kuntalaiset, joita kuitenkin oli 42 henkilöä. Rahastonhoitaja Jussi Nolppari sai pienen korvauksen urakastaan lahjoitusten maksuunpanossa. Varattomuusavustuksia säätiö maksoi 1960-luvun loppuun saakka vähävaraisille. Kultaseppä Kustaa Hiekan säätiö vaali myös kädentaitoja lahjoituksissaan.
1940-luvulla lahjoitusrahasto auttoi Laitilan kuntaa kirjaston juoksevien menojen hoitamisessa; mm. siivoojan ja lukusalivalvojan palkkaamisessa. Yhteistyössä kirjaston kanssa säätiön johtokunta tilasi kirjastolle lehtiä; lähialueen lehtiä, kristillisiä lehtiä, suurten puolueiden lehtiä sekä isänmaallisia lehtiä. Uusi kunnansairaalaan tilattiin myös lehtiä. Vuonna 1945 tuettiin samoin yhteiskoulun perustamista merkittävällä lahjoituksella. Aluksi myös Suojeluskunta ja Lotat saivat tukea sekä Maamiesseura ja Seppälän sekä kirkonkylän koulujen stipendirahastot olivat apurahansaajia.
Usein tukea sai Laitilan Nuorisoseura ja vuonna 1971 alettiin tukea myös Laitilan Jyskeen urheilijoita. Laitilan kirjaston lehtitilauksia ja kirjahankintoja tuettiin monia vuosia. Vuonna 1988 säätiö oli mukana tukemassa Laitilan uuteen kaupungintaloon hankittua raumalaisen Kerttu Horilan (o.s. Salmijärvi, s. 1946 Iisalmi) keraamista reliefiä, Muutoksen murros. Kustaa Hiekan lahjoitusrahasto on sijoittanut varojaan myös metsään. Vuonna 1939 se hankki 50 hehtaaria metsää Seppälästä. Nykyään metsäpalstoja on eri puolilla Laitilaa ja Kodisjokea. Metsät ovat olleet hyvässä hoidossa ja metsänhoitajina ovat toimineet alkuun Nestori Kirkola ja myöhemmin Ukko Aaltonen. Pääosin säätiön tulot muodostuvat koroista, osingoista, vuokratuloista sekä puun myynnistä.
Kustaa Hiekan lukutupasäätiö ja lahjoitusrahastosäätiö sulautettiin yhdeksi Kustaa Hiekan lahjoitusrahastoksi vuonna 1990. Vuoden 2000 sääntöuudistuksessa uudeksi nimeksi tuli Hiekan säätiö. Hiekan säätiön tarkoitus on tukea yleishyödyllistä, taloudellista ja sivistyksellistä toimintaa Laitilassa sekä avustaa vähävaraisia avun tarpeessa olevia kunnan asukkaita, kaikki niillä tavoilla ja niillä rajoituksilla kuin lahjakirjoissa ja säädekirjassa lähemmin määrätään. Aikaisempien säätiöiden johtokunnan toiminta oli lähinnä kokouksissa istumista ja metsäretkiä. Myöhemmin johtokunnissa alettiin miettiä asioita pidemmällä tähtäimellä. Täytyi seurata osakkeiden sekä pankkikorkojen kehitystä. Säätiö oli myös metsän lisäksi sijoittanut varojaan laitilalaisiin asunto-osakkeisiin.
Suomen ylimmän tuomioistiuimen, Korkeimman oikeuden yksi osasto oli maaliskuusta lokakuuhun vuonna 1944 evakoitu Helsingistä ilmapommitusten vuoksi Laitilaan. Lukutuvan koko pääkerros oli tänä aikana Korkeimman oikeuden käytössä. Säätiön puheenjohtaja, maalaisliiton kansanedustaja ja maanviljelijä Juho Erland Pilppula (s. 28.5.1886 Laitila ja k. 14.2.1973 Laitila) oli ilmeisesti se henkilö, joka suositteli Korkeimman oikeuden sijoittumista Laitilan lukutupaan. Juho Pilppula oli kansanedustaja Turun läänin eteläisessä vaalipiiristä 2.9.1927-21.7.1948. Pilppula toimi ministerinä valtiovarainministeriössä Risto Ryti toisessa hallituksessa 31.7.1940-4.1.1941. Jouduttuaan jättämään ministerin tehtävät Pilppula toimi maalaisliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajana 1941-1943. Juho Pilppula luopui tehtävästä vuonna 1943 jouduttuaan syytteeseen säännöstelyrikkomuksesta. Juho Pilppula oli sotasyyllisyysoikeuden jäsen vuosina 1945-1946. Hän oli aktiivinen myös kunnallispolitiikassa ja sai kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 1936.
Korkeinta oikeutta istuttiin Laitilassa päiväsaikaan ja Korkeimman oikeuden henkilökunta oli majoitettuna Laitilan maataloihin. Lehtilukusali lukutuvassa suljettiin 18.3.1944 oikeusistuntojen vuoksi. Kirjoja sai lukutuvasta lainata edelleen tiistai- ja torstai-iltaisin sekä lauantaina. Laitilassa osattiin vaieta Korkeimman oikeuden työskentelystä ja esimerkiksi Laitilan Sanomat ei kirjottanut yhtään mitään Korkeimman oikeuden työskentelystä Laitilassa.
Laitilan lukutuvassa alkuperäisissä tiloissa Laitilan kirjasto palveli yli kolmekymmentä vuotta kuntalaisia. Jussi Nolpparin kuoltua vuonna 1969 hänen perheensä asunto lukutuvan yläkerrassa muutettiin kirjastokäyttöön sopivaksi. Tuolloin myös Laitilan Sanomat muutti pois lukutuvasta. Näin saatiin lisää tilaa kirjaston käyttöön. Yläkertaan rakennettiin uudet portaat yleisökäyttöön. Lukusali tuli nyt talon yläkertaan ja sinne valmistui myös musiikinkuunteluhuone. Myös talonmiehen asunnolle järjestyi tila lukutuvalta. Vuonna 1972 talon kellari sallittiin kansalaisopiston maalaustaidepiirille työpajaksi sellaisella ehdolla, että vain ohjaajalla oli tiloihin avain. Vuonna 1971 alkoi lukusalin yhteydessä myös pienimuotoinen näyttelytoiminta.
Uusitut kirjastotilat otettiin lukutuvalla käyttöön syksyllä 1970. Lukutupasäätiö huolehti remontin kustannuksista ja Laitilan kunta maksoi kirjaston tiloista vuokraa säätiölle. Vuoteen 1982 saakka säätiö palautti vuokrasummasta 60 prosenttia takaisin Laitilan kunnalle; nämä varat käytettiin juuri perustetun musiikkiopiston tukemiseen ja kunnan kulttuuritoimintaan. Samaan aikaan myös valtionavut lisääntyivät. Lukutupasäätiö sai lahjoitusrahastosäätiöltä lainaa menoihinsa. Väinö Hilanteen kuoltua kirjastoa hoitivat Laura Heinonen ja Rauha Suhonen. Laitilan kirjaston ensimmäiseksi johtajaksi valittiin Leena Ratia vuonna 1974.
Säätiö alkoi hienovaraisesti tunnustella vuonna 1976, millä ehdoilla Laitilan kunta lunastaisi lukutuvan rakennuksen, jonka ylläpito oli käynyt säätiön taloudelle raskaaksi. Samoihin aikoihin jo pohdittiin Laitilan kunnassa uuden kirjastotalon rakentamista. Muutaman vuoden päästä säätiö ehdotti Laitilan kunnalle vaihtokauppaa, jossa säätiö saisi lukutuvasta itselleen metsää. Laitilan kunta tyrmäsi vaihtokaupan vuonna 1981, koska se vaikeutti uuden kulttuuritalon rakennushanketta. Vuonna 1983 kirjaston johtajana aloitti Päivi Kettula. Uusi kirjastotalo Laitilassa sai vielä odottaa, sillä Laitilassa valmisteltiin kunnantalon rakentamista ensin. Uusi kaupungintalo valmistuikin vuonna 1988.
Lukutuvan saneerattu kellarikerros otettiin tammikuussa 1987 käyttöön; kirjastolle tuli kellarista lisätilaa, kun sinne sijoitettiin lastenosasto ja musiikkiosasto sekä henkilökunnan työtilat. Lukutuvan ullakolle valmistui kaksi lämmintä kirjavarastoa. Laitilan kaupunki vastasi lukutuvan remontin kustannuksista. Talon remontissa sai rakennus ulkovalaistuksen sekä lisää parkkitiloja. Helmikuussa 1987 säätiö luovutti lukutuvan rakennuksen Laitilan kaupungin omistukseen. Vaihtokaupassa säätiö sai Hartikkalan tilan metsäpalstan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti