Vuoden 1911 keväällä kultaseppä Kustaa Hiekka teki kultaseppäoppilas Aatu Vasaman (1890-1944) kanssa melkein kaksi kuukautta kestäneen ulkomaanmatkan, jonka pääkohde oli jälleen Egypti. Ensimmäisen Egyptinmatkansa Kustaa Hiekka oli tehnyt jo 15 vuotta aikaisemmin toimittaja Juho Kalan seurassa. Kultaseppäoppilas Aatu Vasama piti matkalla matkapäiväkirjaa sekä otti matkalta valokuvia, mutta jostakin syystä paluumatkalta ei ole säilynyt matkapäivän kirjauksia. Matkalaisten reissu alkoi Tampereen rautatieasemalta 16.3.1911 kohti Pietaria ja sieltä edelleen Vilnan kautta Odessaan. Odessassa siirryttiin laivaan ja seilattiin Mustaamerta kohti Konstantinopolia. Matka jatkui Konstantinopolista laivalla Egyptin Aleksandriaan ja sieltä edelleen Kairoon. Koska Egypti oli matkan päätepiste siellä myös viivyttiin melko pitkään. Matkamiehet tekivät maassa pitkiäkin retkiä välillä junalla ja välistä aaseilla ja kameleilla liikkuen paikasta toiseen.

Egyptissä he viettivät aikaansa kuumuudessa kahden viikon ajan tutustuen mm. pyramideihin. Matka oli varsinkin nuorelle ja kokemattomalle oppipojalle, Vasamalle, monin tavoin rikastuttava kokemus. Egyptistä Hiekka ja Vasama matkasivat Italiaan, jossa he kävivät Roomassa, Napolissa, Firenzessä ja Venetsiassa. Nämä kaupungit olivat jo entuudestaan Kustaa Hiekalle tuttuja paikkoja. Matkaa jatkettiin Italian jälkeen Sveitsiin ja sieltä Saksan Wiesbadenin kylpyläkaupunkiin. Täällä vierähti viikon verran matkamiesten ajasta. Tämä kylpyläkaupunki oli Kustaa Hiekalle kovin tuttu, koska hän ennätti vierailla siellä yli kymmenen kertaa elämänsä aikana.

Kustaa Hiekka ja Aatu Vasama saapuivat toukokuun alkupuolella Berliiniin, josta matka jatkui Kööpenhaminan kautta Helsinkiin ja takaisin Tampereelle. Tarkaksi mieheksi tunnettu Kustaa Hiekka kirjasi kaikki matkan aiheuttamat kustannukset muistiinpanoihinsa ja koko tämän matkan kustannukset olivat hänen oman ilmoituksensa mukaan 4 050 markkaa eli euroiksi muutettuna summa vastaisi nykyisin 14 600 euroa.

Katsotaanpa yhdessä hieman, mitä Aatu Vasama kirjasi matkapäiväkirjaansa: ”torstai 6.4. iltapäivällä Helwanista junalla Kairoon. 6. pv torstaina taasen kova kuumuus. Ei haluttanut lähteä ovesta, aamulla oli jo 40 astetta, päivällä söimme mansikoita. Päivällä kello ½ 2 läksimme täältä Helwanista, koko aamupäivä tuntui niin pitkältä, että ei ole vielä koskaan tuntunut sillailla, vartosimme aina minuutti minuutilta ja taas katsoimme kelloa, ja se ei meinannu mennä eteenpäin. Näin sitä sitten lähdettiin täältä kuumuudesta, ja saimme sanoa ehkä viimeisen ja ensimmäisen kerran hyvästit tälle maalle, sillä tänne ei aina tulla, sillä se on vähän hankalaa tää olo.

Iltapäivällä kello ½ 5 pääsemme Kairoon. Menimme asumaan Eden Palatsi-hotelliin, suuri, komea hotelli, isot seurustelu- ja ruokahuoneet. Meillä on iso, hauska huone. Illalla menimme illalliselle ½ 8. Sen jälestä oleskelimme seurusteluhuoneessa. Väkeä oli koko paljo, oli juuri eräs ranskalainen sakki, johon kuulu noin 50 henkee, tulleet myös tähän paikkaan. Illalla täytyi koittaa mennä kiireesti nukkumaan, menimme kello 11, aamulla täytyi nousta ennen kello 5, silloin läksimme jo liikkeelle. Meillä on eräs trakomaani, joka meitä opastaa kaikissa paikoissa. Olemme hänet kolmeksi päiväksi palkanneet, 120 piasteria päivältä. Muuten hauska mies, osaa saksaa, täällä ei juuri tule ilman sellaista toimeen, jos haluaa jotain nähdä erikoisempaa kuin pelkät kaupungin kadut, ja se käy kaikki niin mukavasti, ei ole itsellä mitään vaivaa.

Aamulla läksimme ensinnä pyramiideille, sinne on toista peninkulmaa matkaa, kestää rautateilläkin mennä koko ison ajan. Sitten otimme aasit. Niillä sitä sitte lähdettiin paikkoja katselemaan. Pääsimme pyramiidin juurelle, josta se näytti koko korkealle. Siitä läksin menemään ylös mukanani 4 miestä, jotka nostivat käsistä ja toiset tuuppasivat takaapäin. Kesti mennä 20 minuuttia, vaikka menimme tavallisen lujaa. Askeleet ovat tuhottoman korkeita, noin 1 metrin korkuiset askeleet, siinä jo huokasi ja istui, kun pääsi ylös. Sen on päällä noin 6 metrin neliö. Sieltä näyttää kaikki niin pieneltä, maasta ei tuntenut ketään. Pelottaa sieltä katsoa alas, ja koko matka on parempi tulla alas kun mennä ylös. Alhaalla sai sitten oikeen tapella maksusta, vaikka on etukäteen sopinut, rupeavat tahtomaan paljo enempi, ovat ihan niinkuin suuri rosvolauma, kyllä siinä on helisemässä ilman, jos ei osaa heidän kanssaan pelata. Poliisin täytyi oikein tulla joukkoon. Sieltä läksimme vähän eteenpäin, siellä on se suuri finski, siinä on kokoa, olimme senkin juurella. Aivan lähellä oli suuri Galifin temppeli, se on maan sisässä. Paljon pimeitä holvia ja käytäviä, päältä muuten on avonainen. Siellä on suuria kiviä, joita näkee harvassa, eikä sittenkään muualla kun täällä. Kivet on tuotu noin peninkulman päästä ja pelkästään kierittämällä.

Täällä on myös näytelty teatteria, nykyinen Aida-niminen oopperakappale on täällä pitänyt ensi kerran alkuperäisenä näyttämän. Se on jo niin vanha kappale. Ympärillä on paljon kuuluisia temppeliä, mutta niihin ei uskalla mennä, kun ovat ihan pimeitä maan alla, ei mistään valoa, tavattoman syvä hauta on myös. Ei uskalla oikeen mennä syrjälle, sillä jos sattuisi putoamaan, niin olis mennyt mies, se on noin 55 jalkaa syvä. Pyramiidejä on tässä useampi, yksi niistä on ollut kokonaan marmorikivellä peitettynä, mutta nyt ne on otettu siitä pois. Nämä ovat pienempiä kuin se, jossa minä kävin.

Nyt sitä lähdettiin kaupunkia kohti, matkalla poikettiin suuressa eläintarhassa. Siellä oli kaikenlaisia eläimiä, leijonia, giraffeja, elehvantti, krokotiileja, virtahevosia ym.”

”Egyptissä, vanha Kairo. Kun olimme syöneet lähdimme vanhaan Kairoon, ensin laivalla pitkin Niiliä, juuri sillä kohdalla, mistä Mooses löydettiin. Maihin päästyämme menimme sinne saareen, josta Mooses laskettiin. Siellä ovat asuneet faaraot ym. hallitsijat. Se on iso saari, kaikki vanhat rakennukset vielä pystyssä, että jälkimaailma saa nähdä. Siellä oli ollut tapana, ei vielä sataa vuottakaan sitten, että joka vuosi uhrattiin Niilin jumalille 18-vuotias tyttö. Sen täytyi olla kaunis, ja ne olivatkin ylhäisten lapsia. Saaren päässä on ympyriäinen rakennus, akkunat ympäri. Se on pyhä paikka, rakennus on korkealla veden tasolla, niin että vesi on akkunain alla. Siitä se sitten heitettiin Niiliin, johon sitten jäi. Sille pantiin kultasormuksia ja rannerenkaita mukaan. Arpa aina ratkaisi, kenen vuoro oli kuolla. Tällainen oli uskonto siihen aikaan.

Elämä täällä vanhassa osassa on oikein kurjaa. Kadut ja ihmiset likaiset ja myös asunnot kurjia, synkkä kellari. Siinä sitten eletään ja ollaan, ei mitään huonekalustoa, lattia on huonossakin paikassa kaikki kaikessa. Sivistys hyvin alhaalla. Tietenkin heidänkin joukossaan on oppineita ja sivistyneitä. Ei näin kurjaa elämää ole missään nähnyt. Kauppapuodit ja verstaat niin pieniä, että ajattelee, millä tulee siinä toimeen. Maan alle on joutunut kaikista vanhin osa, sinne menee pieni tie, vanha portti on aina auvastava. Tämä osa on merkkipaikka, täällä on se paikka, jossa Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi olivat piilossa, kun he pakenivat Egyptiin, kun oli ne suuret vainot, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu. Se on noin 6 neliömt. Alalleen, pilarit keskellä, joten se jakaantuu kolmeen osaan. Yksi seinä on niin kuin alttaritaulu, toisessa seinässä on syvennykset, yhdessä sitte Jeesus-lapsi oli piilossa, kun sieltä haettiin.

Siinä oli kivi edessä, joten sitä ei huomannut. Toisessa oli pöytä ja kolmannessa, jossa istuttiin, oli amme, jossa Jeesus-lapsi otti kylpyjä. Tässä ovat kastaneet lapsiansa. Tästä ovat kaikki kirkot saaneet alkunsa pilarit ym. Siellä kirkossa on säilytettynä Joosefin nimiprässi, jolla se puristi marjat, josta valmistettiin viiniä. Emme kerenneet enempää, täytyi jättää tältä päivältä.

Aamulla taasen lähdimme toiselle suunnalle. Ensin Mohamet Alin moskeiaan. Se on tavattoman komea kirkko, tehty alapasterista ja marmorista, kyllä on tullut maksamaan, katossa on erivärisiä laseja, jotka heijastavat nätisti, kun aurinko paistaa. Tämä on rakennettu korkealle paikalle. Rinnalla on suuret englantilaiset linnoitukset, kauimmat kaupunkia kohti. Täältä näkee ympäri kaupungin, korkeat muurit ympärillä. Tämä on samalla merkkipaikka, kun turkkilaiset valloittivat tämän, nii he kutsuivat hävinneen hallituksen prinssejä ym. päivälliselle.

Siellä oli silloin iso teltta laitettuna, siellä piti jotain sovinnoita tehtämän, mutta käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja ampuivat kaikki noin 500 henkee. Yksi pääsi ainoastaan elävänä pakenemaan, mutta silläkin oli edessä tavaton kuolemanhyppy. Laski hevosellaan yli muurin, syvään kuiluun, siinä oli hänen ainoa pelastustiensä, eli vielä sen jälkeen 25 vuotta. Silloin hallitsi Mamelukin suku.

Nyt alkaa päämäärämme Mooseksen kaivoa kohti, paikkaan, jossa hän oli israelilaisten kanssa, löi sauvallansa kallioon niin, että siitä tuli vettä, niin kuin on Raamatussa kirjoitettu. Tänne kesti matka monta tuntia. 3 aasia oli meillä, ja niin sitä laskettiin hurjaa vauhtia pitkin aroja. Matkalla sai mennä suurten luolamaitten lävitse, siellä oli syviä rotkoja, pelkäsi jos suistuis sinne, kun tie meni hyvin lähellä. Kun pääsimme vuoren päälle, meinasimme joutua maalitauluksi, mutta eräs sotamiehistä huusi meitä pysähtymään ja näytti meille tien, mistä näimme mennä, jos meinasimme hengissä pysyä. Siellä oli englantilaista sotaväkeä teltat pystyssä, jossa sitten harjoittelivat ampumaan. Kovaa pauketta se oli, kun menimme heidän sivuitseen.”