Olli Antero Ahvenlahti (17. osa)
Olli Ahvenlahti kokeili 1970-luvulla lyhyesti tanssimuusikonkin työkenttää, kun hän tuurasi Rauno Eskelisen yhtyeessä kosketinsoittajaa hetkellisesti. Eskelisen yhtye teki matkan Tukholman kuuluisalle tanssipaikalle. Olli Ahvenlahti koki nämä tanssikeikat itselleen sangen haastaviksi, kun kaikista suomalaisista iskelmäkappaleista ei ollut olemassa nuotteja ja kappaleet olivat hänelle entuudestaan tuntemattomia. Siksi hänen täytyi osa kappaleista soittaa aivan korvakuulon perusteella. Toisellakin tapaa tanssikeikat olivat hänestä haasteellisia; tanssikeikoilla soitettiin monta settiä illan aikana ja soittopalkkiot eivät kuitenkaan olleet samassa suhteessa työn määrään nähden kelvollisia. Olli Ahvenlahden mielestä soitto yhtyeessä oli hiukan huolimatonta; bassossa oli liikaa vääriä ääniä ja melodiakin seikkaili välillä miten sattuu.
Wahoo! -albumin julkaisun jälkeen Olli Ahvenlahden yhteistyö säveltäjä, sovittaja ja saksofonisti Eero Koivistoisen yhtyeissä jatkui. Olli Ahvenlahti kuului muidenkin pianistien ohella Koivistoisen käyttämiin soittajiin; heinäkuussa 1974 Ahvenlahti pääsi pianistiksi Eero Koivistoisen kvartettiin, joka kutsuttiin Puolaan Varsovan Jazz Jamboree -festivaalille soittamaan. Täältä Koivistoisen kvartetti jatkoi matkaansa Saksaan, jossa kvartetti teki pienen kiertueen. Eero Koivistoisen Suomesta vuokraamalla heikkokuntoisella Volkswagen Kleinbusilla kierrettiin Travemündesta Düsseldorfin ja Heidelbergin kautta Münsteriin. Paluumatkalla Amsterdamissa Koivistoisen saksofoni anastettiin bussista.
Olli Ahvenlahti alkoi 1970-luvun puolivälissä tehdä jazzkeikkoja omalla nimellään toimivalla kvintetillä. Tuoreeltaan Ahvenlahden kvintettiä pyydettiin esiintymään Tšekkoslovakiaan ja Islantiin. Säveltäjä Jarmo Kalevi Sermilä (s. 16.8.1939 Hämeenlinna ja k. 26.6.2024 Hämeenlinna) järjesti suhteillaan Tšekkoslovakian esiintymismatkan, koska Sermilä toimi opetusministeriön järjestämän suomalais-tšekkiläisen kulttuurivaihtomatkan ideoijana sekä toteuttajana. Prahassa ja Bratislavassa Olli Ahvenlahden kanssa soittivat Eero Koivistoinen, Pekka Pöyry, Pekka Pohjola, Esko Rosnell sekä Reiska Laine.
Jarmo Sermilä opiskeli Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä ja valmistui vuonna 1975. Sermilä opiskeli myös sävellystä Prahassa František Kovařičekin sekä Sibelius-Akatemiassa Joonas Kokkosen (s. 13.11.1921 Iisalmi ja k. 2.10.1996 Järvenpää) johdolla ja hän suoritti diplominsa vuonna 1975. Jarmo Sermilän musiikkituotantoon kuuluu balettimusiikkia ja orkesteriteoksia, mutta teosten pääpaino on kamarimusiikissa ja elektroakustisessa musiikissa. Varhaisteoksissaan Jarmo Sermilä käytti atonaalisuutta pääkeinonaan, ei kuitenkaan koskaan tiukasti tai sarjallisesti, sillä hänen kiinnostuksensa Edgard Varésen musiikkiin johti häntä kohti vapaata tonaalisuutta. Taidemusiikin lisäksi Jarmo Sermilä soitti myös jazzia. Hänen instrumenttejaan olivat trumpetti ja flyygelitorvi.
Vuodesta 1966 vuoteen 1971 Jarmo Sermilä toimi Sibeliuksen syntymäkodin kuraattorna Hämeenlinnassa. Vuosina 1971-1976 Jarmo Sermilä johti Suomalaisen musiikin tiedotuskeskusta, minkä jälkeen Sermilä siirtyi Yleisradion kokeilustudion päälliköksi vuosiksi 1975-1979. Sermilä oli ISCM:n Suomen sektion puheenjohtaja vuosina 1975-1979. Vuosina 1976-2010 Jarmo Sermilä johti levytyksiä ja nuotteja julkaisevaa Jasemusiikki-yhtiötä, joka sittemmin siirrettiin vuonna 1857 perustetun tanskalaisen Wilhelm Hansen -yhtiön omistukseen. Jarmo Sermilä toimi Hämeen läänintaiteilijana vuosina 1977-1982, Suomen Säveltäjät ry:n varapuheenjohtajana vuosina 1981-2005 ja Teosto ry:n varapuheenjohtajana vuosina 1994-1999. Jarmo Sermilälle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 2004.
Yhtyeellä oli Prahassa kaksi konserttia ja soittajat vierailivat myös oluttehtaalla Plzenissä. Esko Rosnell oli suuri oluen ystävä ja hän pyysi tehdaskierroksen päätteeksi kahden minuutin hiljaista hetkeä, koska he olivat päässeet tšekkiläisen oluen ja pilsnerin syntysijoille. Hiljaisuuden aikana kaikkien kädessä olleet tuopit tyhjenivät. Jääkiekkomies Alpo Suhonen liikkui muusikoiden kanssa Prahassa samoin. Muusikot usein edustivat Suomea puolivirallisissa illanvietoissa. Prahassa Olli Ahvenlahti ja Alpo Suhonen lähtivät hakemaan hotellista Pekka Pohjolaa ja Pekka Pöyryä edustustilaisuuteen. Pekka Pohjolalla oli ajoittain paha alkoholiongelma; Olli ja Alpo joutuivat hakemaan huoneenavaimen, kun hotellihuoneen ovea ei aukaistu heille. Pekka Pohjola nukkui otettuaan suuren alkoholimäärän sängyssä ja herättyään hän oli niin sekaisin, ettei tiennyt missä oli ja mitä kellonaika oli. Pekka Pöyry oli myös aivan sekaisin lattialla kontallaan. Kummastakaan Pekasta ei ollut edustustilaiseeteen lähtijäksi.
Keväällä 1976 Olli Ahvenlahden yhtye teki soittomatkan Pohjoismaisille kulttuuripäiville Islantiin. Yhtye kiersi saarivaltiota kymmenen päivää ja kulttuuripäivillä oli muusikoita, tanssijoita ja kirjailijoita Suomen lisäksi myös Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta. Soittajien majoitus oli järjestetty Islannin pohjoisrannikolle Akureyriin. Sieltä tehtiin sitten esiintymismatkat muualle Iislantiin. Tiet olivat huonot, mutta maisemat sitäkin parempia. Bändin kuplavolkkarista hajosi matkalla iskunvaimennin. Vapaa-aikana soittajat kävivät kuumassa kallioluolassa uimassa ja vesi oli siellä 35-40 asteista. Islannissa käytettiin alkoholia myös runsaasti.
Vuonna 1974 Olli Ahvenlahti pääsi tekemään ensimmäistä sooloalbumiaan Love Records-levy-yhtiölle; albumi tosin julkaistiin vuoden 1975 puolella. Henrik Otto Donnerilla oli paljon kontakteja eri puolille ja hän sai neuvoteltua edullisen sopimuksen ruotsalaisen Marcus Music -studion kanssa. Yhden viikon aikana Hurriganes, Olli Ahvenlahti, Eero Koivistoinen sekä Jukka Tolonen äänittivät ruotsalaisella studiolla levyjään. Ollin lisäksi hänen levyllään soittivat Pekka Sarmanto, Esko Rosnell ja Pekka Pöyry. Levy-yhtiö maksoi muusikoiden laivamatkat ja majoituksen viiden päivän ajalta, jonka levyn äänitykset kestivät. Muusikot saivat myös työstään palkkaa. Olli piti työskentelystä ruotsalaisella studiolla, joka oli tilava ja siisti, mutta siellä oli myös hyvät soittimet ja iso miksauspöytä sekä 24 raitaa äänityksessä käytössä. Studiossa heidän levytystään äänitti Leif Måses, joka toimi yleensä Abban äänityssessioiden kakkosäänittäjänä.
Ruotsalainen Bertil Lövgren soitti Olli Ahvenlahden soololevyllä trumpettia ja flyygelitorvea ja albumin päätöskappaleessa, Havanna Twossa, soitti tenorisaksofonia Bernt Rosengren. Ollin mielestä ruotsalaiset ovat taitavia jazzmuusikoita; loistavia pianisteja olivat mm. Bengt Hallberg ja Jan Johansson. Bertil Lövgren oli Esko Linnavallin tuttuja ja Lövgren kävi Suomessa myös UMO:n solistina. Ruotsalaiset olivat jazzissa Suomea huikeasti edellä. He olivat bebopissa sisällä jo silloin, kun meillä vasta kuunneltiin ja ihmeteltiin, että mitähän tuo on.
Bandstand -albumi sai lopulta hyvin myönteisen vastaanoton kriitikoilta. Helsingin Sanomien kriitikko Julius Heikkilä oivalsi Olli Ahvenlahden vaikutteet sekä vertasi Ahvenlahtea pianistina Bill Evansiin. Julius Heikkilän mukaan Olli Ahvenlahti oli tavoittanut Bill Evansin improvisaatioiden harkitsevan, ja jopa majesteetillisen ylevyyden. Näin Heikkilä jätkoi: ”Solistiset näkymät jäätyvät valtaviksi hahmoiksi Olli Ahvenlahden sävellyksissä, jotka ovat järjestään viimeistä piirtoa myöten puntaroituja, tasapainoon vaaittuja tuotteita. Muotorakenteet ovat paksuin vedoin mustalla kynällä rajattuja ja niiden soinnutukset yksinkertaisuudessaan tehokkaita. Samankaltainen suoraviivaisuus leimaa myös teemoja, joista käsite risuaita on kaukana ja esimerkkinä kotkan liito pilvien rajassa huomattavasti totuutta lähempänä.”
Heti tämän perään Paroni Paakkunaisen Unisono -yhtye pääsi toukokuussa levyttämään ainoaksi jäänyttä albumiansa Marcus Musicin studiolle. Koska Olli Ahvenlahti kuului tähänkin kokoonpanoon, hän lähti jälleen Tukholmaan äänittämään. Samassa studiossa äänitettiin myös Esko Linnavallin albumi, Day is over. Tällä levyllä soittivat Eskon lisäksi Eero Koivistoinen, Esko Rosnell ja tanskalaiset jazztrumpetisti Allan Botschinsky (s. 29.3.1940 ja k. 26.11.2020) ja jazz-kontrabasisti Niels-Henning Ørsted Pedersen (s. 27.6.1946 ja k. 19.4.2005).
Paroni Paakkunainen oli tutustunut tuottaja, toimittaja, käsikirjoittaja ja mainos- ja viestintäyrittäjä Tuomo Antero ”Tommi” Liuhalaan (s. 1946), aktiiviseen musiikkibisneksessä mukana olevaan toimijaan. Tommi Liuhalan perustama ja Musiikki-Fazerin alla toiminut Hi-Hat keskittyi alkuun tuottamaan lähinnä rock- ja jazzlevyjä. Vuonna 1978 Hi-Hat siirrettiin Scandian alaisuuteen ja Hi-Hatin tuotanto kesti vuoteen 1986 saakka. Hi-Hatin toimisto sijaitsi Lapinlahdenkadulla. Liuhala innostui tuottamaan Unisonon levyn ja toisena tuottajana toimi Takku Kotilainen. Levyllä on yksi Olli Ahvenlahden sävellys, Boulevard Blues. Albumilla on myös harvinainen Reiska Laineen sävellys, TVL, joka oli omistettu hänen vastasyntyneelle pojalleen, Toni Viljami Laineelle. Levy sai myös erittäin suopean vastaanoton arvostelijoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti