Olli Antero Ahvenlahti (22. osa)
Vesku Helismaasta -albumin joihinkin lauluihin Olli Ahvenlahti kirjoitti täysin uudet introt. Toiset laulut saivat Ahvenlahden käsittelyssä lattari- ja bossanovarytmejä ja johonki kappaleeseen lisättiin jousiorkesterin soittoa. Säveltäjä Toivo Kärki antoi projektille täysin oman siunauksensa. Äänitysstudiossa käytetty yhtye oli melko pieni ja se rakentui jälleen Olli Ahvenlahden luottomuusikoista. Pekka Pöyry soitti levyn kaikki huiluosuudet ja alttosaksofonin. Puhaltajia olivat Markku Johansson (trumpetti), Simo Salminen (trumpetti), Juha Aalto (pasuuna) ka Mircea Stan (pasuuna). Jousiryhmänä Olli Ahvenlahti käytti Jorma Ylösen jousiryhmää. Komppiosastossa soittivat Ollin (koskettimet) lisäksi Esko Rosnell (rummut), Heikki ”Häkä” Virtanen (basso), Hasse Walli (kitara) sekä Nono Söderberg (akustinen kitara). Albumin äänitykset tehtiin 21.4. – 29.5.1977 Finnlevyn studiolla ja äänittäjänä toimi Tom Vuori.
Vesku Helismaasta -albumilta siirtyi monia lauluja Vesa-Matti Loirin ja Olli Ahvenlahden yhteiseen keikkaohjelmistoon. Olli Ahvenlahden mielestä varsinkin Lauluni aiheet oli hämmästyttävän hienolla sanoilla varustettu laulu ja samoin Kaksi ystävää. Unohtamatta kuitenkaan Kulkurin iltatähteä tai Laivat puuta, miehet rautaa, jonka ”merimieskuorossa” myös Olli Ahvenlahti lauloi yhdessä Häkä Virtasen, Esko Rosnellin ja Hasse Wallin kanssa. Samoin kappale Koivu ja sydän jäi Loirin keikkaohjelmistoon.
Olli Ahvenlahti vastasi Vesa-Matti Loirin kanssa keikkaillessaan muistakin asioista, kun sovituksista, sävellyksistä ja bändin johtamisesta. Hän toimi pitkään omistamallaan Renault 4 Tipparellulla – auton Olli hankki uutena vuonna 1975 - myös autonkuljettajana Vesa-Matti Loirille, joka ei omistanut ajokorttia. Loiria oli myös alkuun vaikea saada kiinni puhelimella ja silloinkin kun hänellä puhelin oli, hän ei vastannut siihen. Monet ihmiset soittivat siksi Olli Ahvenlahdelle ja kysyivät missä Loiri oli. Lopulta Vesa-Matti Loiri kuitenkin aina tavoitettiin jostakin.
Olli Ahvenlahti tiesi yleensä aika hyvin, mistä kulloinkin Vesku Loirin saisi kiinni. Pengerkadulla asustaessaan Loirin ovikelloakin täytyi usein käydä soittamassa. Muutaman kerran viikossa Loirin saattoi tavoittaa myös kaupungin yöelämästä, jossa hänen lempipaikkojaan olivat Natsa ja Safari-klubi. Muusikko Onni Gideon Tervonen (s. 7.4.1921 Balašov, Neuvostoliitto ja k. 25.7.1994 Helsinki) toimi jonkin aikaa Vesa-Matti Loirin ja Olli Ahvenlahden keikkamyyjänä. Onni Gideon myi Loirin ja Ahvenlahden esiintymisiä mm. Silja Linen laivoille Turun ja Tukholman välille. Laivalla heidän show alkoi yleensä illalla kello 22 ja show’n kesto oli 75 minuuttia. Loiri oli yöeläjä, joten yöt valvottiin laivallakin ja nukkumaan käytiin laivan tullessa aamulla Tukholmaan.
9.3.1977 Vesa-Matti Loiri ja Olli Ahvenlahti esiintyivät Halsingin Tavastialla. Tavastian takahuoneeseen tuli paikalle porvoolainen säveltäjä Perttu Pekka Juhani Hietanen (s. 1950), joka toi Eino Leinon runoihin säveltämiään lauluja Vesa-Matti Loirille kuultavaksi c-kasetilla. Aikaisemmin Loiri oli levyttänyt jo Eino Leinon runoihin tekemiä Kaj Oskar Chydeniuksen (s. 16.10.1939 Kuusankoski ja k. 20.4.2024 Helsinki) sävellyksiä. Levytuottajilta Veikko Olavi ”Vexi” Salmi (s. 21.9.1942 Hämeenlinna ja k. 8.9.2020 Helsinki) oli luvannut jo Perttu Hietaselle, että hänen säveltämänsä Leinon runot levytetään, jos vain löydetään niille laulaja. Vesa-Matti Loiri ihastui näihin lauluihin ja lupasi laulaa ne levylle; kappaleiden sävellajien kanssa täytyi vähän laskea joidenkin laulujen sävellajia. Levytyksissä Perttu Hietasen sävellykset saivat sovittajakseen kitaristi Taisto Aatos Wesslinin (s. 23.7.1941 Helsinki ja k. 7.7.2010).
Olli Ahvenlahtea alkoi vaivata epämääräiset oireet ja vaivoja kesti vuosia, ennen kuin selvisi syy näihin oireisiin. Kiireisimpään työrupeamaan alkoivat Ollin voinnissa ilmetä ihmeelliset oireet. Stressin lisääntyessä alkoi ilmetä kuulon heikkenemistä. Olli vasemmassa korvassa soi matala des-säveljatkuvasti hiljaa. Seuraavana päivänä ääni voimistui ja se alkoi jo häiritä kuuloa. Ollista itsestä tuntui kaikki oma soittokin väärältä. Pian alkoivat ongelmat tasapainon kanssa. Ollin kävely muistutti lievästi humalaisen kävelyä horjahteluineen. Oireet johtivat lopulta pahaan migreeniin ja pahoinvointiin. Sängyssä maatessakin hänestä tuntui, että maailma pyörii silmissä. Kun näitä kohtauksia oli esiintynyt jo useita kertoja, hakeutui Olli Ahvenlahti tutkimuksiin. Aluksi hän sai useammankin diagnoosin, jotka kuitenkin onneksi osoittautuivat vääriksi lopulta. Vuosien tutkimusten tuloksena lopulta selvisi 1970-luvun lopussa, että kyseessä on Méniéren tauti. Taudissa sisäkorvan tasapainoelimeen pääsee mikroskooppisen pientä nestettä, joka aiheuttaa sisäkorvaan ylipaineen ja silloin näitä kohtauksia yleensä alkaa ilmaantua.
Olli Ahvenlahti sai näitä epämääräisiä kohtauksia noin kerran kuussa. Kohtausten tuloa joudutti stressi ja valvominen. Töitä Ahvenlahdella oli kuitenkin kovasti ja eräs kiertue Vesa-Matti Loirin kanssa päättyi Hangon Casinolle viikonloppuna. Olli Ahvenlahdella alkoi juuri parahiksi kohtaus Hangossa. Roudarit sitoivat Olli Ahvenlahden liinoilla kiinni suureen kaiutinkaappiin, jotta hän ei pääsisi kaatumaan. Yleisö takuulla ihmetteli, että Olli Ahvenlahti soittaa humalassa keikkansa.
Olli Ahvenlahti pystyi kuitenkin lääkärin mukaan vaikuttamaan omilla elintavoillaan kohtauksiina. Méniéren taudin ansiosta parissa vuodessa Ahvenlahti lopetti tupakoinnin ja jätti vahvat alkoholit pois siirtyen vain oluisiin ja viineihin. Loiri käytti paljon konjakkia ja aikaisemmin Ahvenlahti oli ollut viskien ystävä. Olli Ahvenlahti ei koskaan ennen esiintymistä nauti alkoholia, mutta jos esiintymisen jälkeen on tarjolla viiniä tai olutta, sen hän saattaa ottaa.
Terveydellisistä syistä Olli Ahvenlahti sai samoin vapautuksen asepalveluksesta. 1970-luvulla useat taiteilijat anoivat ja saivat vapautuksia asepalveluksesta, kuten esimerkiksi kapellimestari ja säveltäjä Leif Selim Segerstam (s. 2.3.1944 Vaasa ja k. 9.10.2024 Helsinki) ja pianisti-kapellimestari ja säveltäjä Ralf Georg Nils Gothóni (s. 2.5.1946 Rauma). Olli Ahvenlahti oli tutustunut jazzklubeilla psykiatri Matti Mäkiseen, jolle Olli mainitsi saaneensa palvelukseenastumismääräyksen Haminaan. Matti Mäkinen järjesti Olli Ahvenlahdelle tapaamisen opettajansa, vanhemman psykiatrin Erkki Paavilaisen luokse, joka työskenteli Sipoossa Nikkilän sairaalan ylilääkärinä. Paavilainen otti Olli Ahvenlahden potilaakseen ja lähetti hänet erilaisiin testeihin. Testien perusteella Erkki Paavilainen kirjoitti loppulausuntonsa, jonka hän lähetti suoraan pääesikuntaan. Tässä kaikessa meni aikaa puolisen vuotta. Pääesikunnasta tuli sittemmin kirje ja vihreä kortti, jossa Olli oli siirretty c-luokkaan, joka tarkoittaa vapautusta rauhanajan palveluksesta.
Lokakuun viides päivä vuonna 1977 Alkon ravintolauhtiö Kantaravintolat aukaisi Helsingin Ruoholahdenkatu 4:ään täysin uuden jazzklubin, Groovyn. Alkuun jazzklubilla oli aivan hirveä tungos. Idean isä oli ravintolayhtiön Juha Lehto, jota oli taivutellut hankkeen taakse mm. ohjaaja, käsikirjoittaja ja rumpali Risto Vanari (s. 22.3.1931 Helsinki ja k. 2.7.1986 Espoo). Jazzklubin mallia oli haettu Keski-Euroopasta ja Tukholman Stampenilta. Avajaisia oli soittamassa Markku Johanssonin kvintetti, jossa Markun lisäksi soittivat Esko Linnavalli (piano), Pekka Pöyry (saksofoni), Esko Rosnell (rummut) ja Ilkka Hanski (basso, s. 1.12.1952). Groovy jazzklubi oli jazzpiireille todella tervetullut tapaus. Groovyn jazzklubiin mahtui noin kaksisataa ihmistä, klubin lava oli keskellä takaseinää ja klubin äänentoisto oli hyvä.
Olli Ahvenlahden kvartetti soitti lähes vakituiseen kerran viikossa – yleensä tiistai-iltaisin – Groovyssa. Groovyssa oli paljon musiikkia tarjolla, yleensä kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina. Jazzklubi Groovyssa oli alkuun pystypiano, mutta onnettomuuden jälkeen – pianon päällä ollut kaljatuoppi kaatui piano päälle – klubille saatiin sponsoreiden avulla hankittua flyygeli. Esko Linnavallin kansaivälisten verkostojen kautta Groovyssa kävi toisinaan soittamassa myös ulkomaisia jazzmuusikoita, kuten Niels-Henning Ørsted Pedersen, Allan Botschinsky, Alex Riel, Clark Terry ja Thad Jones sekä jazzpianisti Oscar Emmanuel Peterson (s. 15.8.1925 Montreal, Quebec, Kanada ja k. 23.12.2007 Mississauga, Ontario, Kanada).
Oscar Petersonilla oli konsertti Helsingissä, jolloin Esko Linnavalli puhui Petersonin basistille, tanskalaiselle Niels-Henning Ørsted Pedersenille pyytäen tämän houkuttelemaan Oscar Peterson Groovyyn konsertin jälkeen. Paikalle saapui myös heidän jazzrumpalinsa, englantilainen Martin Drew (s. 11.2.1944 Northampton, Englanti ja k. 29.7.2010 Harefield, Hillingdon, Englanti). Talo tarjosi vieraille ruoat, jonka jälkeen vieraita houkuteltiin pieneen musiikkituokioon. Aluksi se ei onnistunut, mutta loppuillasta vieraat heltyivät lyhyeen musiikkituokioon Groovyssa. Paikalla olleille muusikoille tämä hetki oli ikimuistoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti