Olli Antero Ahvenlahti (25. osa)
Seppo Rannikko opiskeli vuosina 1974-1975 jazzmusiikin soittamista sekä orkestrointia Berklee College of Musicissa Yhdysvaltain Bostonissa. Yhdysvaltojen matkan jälkeen 1970-luvun loppu oli Seppo Rannikon musiikillista kulta-aikaa. Tuolloin Rannikko toimi Henry Haapalaisen Fonovox -yhtiössä muusikkona, sovittajana ja tuottajana. Seppo Rannikon ensimmäinen työ Fonovoxilla oli hänen ja muusikko, säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja tuottaja Jarmo Voitto Ilari Jylhän (s. 19.1.1951 Loppi) yhteistyönä tuottama laulaja Tapio Heinosen albumi Lämmöllä (1974). Vuonna 1976 Seppo Rannikko teki valtaosan sovituksista laulaja Reijo Taipaleen albumille Juhlakonsertti. Seppo Rannikko tuotti levyjä samoin Kaarlo Kullervo ”Lutu” Linnan (s. 24.11.1911 Helsinki ja k. 19.10.1987 Helsinki) Suurelle Humppaorkesterille, muusikko ja laulaja Jari Pekka Lappalaiselle (s. 11.3.1948 Kuopio ja k. 16.6.2022 Helsinki), Reijo Viidalle (oik. Reijo Viitanen, s. 12.12.1936 Pohjaslahti) sekä Martti Siiriäiselle (s. s. 1936 Terijoki). Vuonna 1975 Syksyn Sävel -kilpailussa Rannikon sovittama Salomonin (oik. Timo Antero Silvennoinen, s. 22.4.1949 Helsinki ja k. 19.11.1997 Helsinki) laulama ”Unisatu”, jonka sävelsi ja sanoitti Henry Esko Otto Haapalainen (s. 20.6.1945 Parikkala ja k. 1.5.2020 Mänttä-Vilppula), sijoittui kilpailussa toiseksi ja laulu hävisi vain niukasti laulaja-näyttelijä, lauluntekijä ja rumpali Erkki Ilmari Liikasen (s. 1.4.1943 Viipuri) kappaleelle ”Evakkoreki”.
Saksofonisti Seppo Rannikko tunnettiin jazzmuusikoiden parissa hyvin. Rannikko mm. sovitti coverkappaleista kerättyjä levykokoelmia, jotka yleensä äänitettiin studiossa hyvin nopeasti. Yhden pitkän illan kuluessa studiossa saatettiin soittaa nauhalle Seppo Rannikon tekemiä sovituksia jopa kahteentoista kappaleeseen. Näitä nauhoitussessioita studiossa Seppo Rannikko aina muisti keventää omalla hauskalla huumorillaan, jota hän tarjosi lähes joka väliin.
Finnvoxin studiolla oli halvempaa tallentaa musiikkia varsinkin ilta- ja yöaikaan, koska silloin studion hinnat olivat edullisempia. Tuohon aikaan analogistudion perustaminen oli myös suuri kustannus, joten studiollekin oli parempi, jos studion käyttöaste saataisiin mahdollisimman tehokkaaksi. Seppo Rannikko kirjoitti coverlevyille arreja itse sekä soitatti pohjat ammattimuusikoilla. Laulajina Rannikko käytti sekavaa ja kohtuullisen suurta joukkoa laulajia tuottamilla levyillään. Kappaleet harjoiteltiin Rannikon sovituksista tyypillisesti ensin muusikoiden kanssa kerran ja sen jälkeen äänittäjä laittoi nauhurin pyörimään, kun nauhoitus alkoi. Studiomuusikoiden palkat olivat vakiohintoja ilman mitään ekstroja, sillä ainoastaan studiotunneista soittaja sai maksun.
Olli Ahvenlahti teki ahkerasti erilaisille orkesterikokoonpanoille sovituksia ja siinä samalla hän oppi itsekin käytännön tekemisen kautta jatkuvasti lisää. Äänityksiä tehtiin Olli Ahvenlahden sovituksista sekä äänilevyille että televisiolle. Yleisradio tuotti etupäässä saksofonisti, klarinetisti, huilisti ja toimittaja Erkki ”Unde” Lehtolan aloitteesta pop-jazz-musiikkiviihdeohjelmia. Erkki Lehtola kääntyi luottamuksella hyvin säännöllisesti Olli Ahvenlahden puoleen, kun hän tarvitsi ohjelmiinsa sovittajaa tai kapellimestaria. Myös pianisti sekä musiikkitoimittaja Matti Konttinen jatkoi jazzmusiikin tuottamista Yleisradiolle. Olli Ahvenlahden toimenkuvan monipuolisuudesta kertoo jotakin sekin, että Olli mm. palkattiin sovitamaan humppamusiikkia aikansa suositun tamperelaislaulaja Eino Valtasen (s. 19.8.1939 Kylmäkoski ja k. 24.7.1985 Tampere) äänilevylle.
N-klubilla Olli Ahvenlahti oli tutustunut trubaduuri Harri Uolevi Saksalaan (s. 22.1.1948 Helsinki). Vuonna 1980 Harri Saksala tarjosi Olli Ahvenlahdelle laulaja Toivo Veikko Lavin (s. 23.4.1912 Kotka ja k. 22.5.1996 Hamina) albumin sovittajan ja tuottajan tehtäviä. Veikko Lavi levytti ensimmäiset laulunsa jo 1950-luvun alussa, mutta Lavi nousi uudelleen suosioon 1960-luvun lopulla. Lavin laulut olivat usein kansanlaulupohjaisia kupletteja. Sanoituksissaan Lavi kuvasi usein yhteiskunnan vähempiosasisia, mutta Veikko Lavi tunnettiin samoin humorististen sanoitusten taitavana sommittelijana. Veikko Lavin tunnetuimpia lauluja lienevät Jokainen ihminen on laulun arvoinen – levytetty vuonna 1976 – sekä Evakon laulu, jonka levylle lauloi laulaja-näyttelijä Terttu Anneli Orvokki Saaristo (s. 15.2.1949 Jokioinen).
Veikko Lavi asui lapsuutensa sekä nuoruutensa Kotkan Hovisaarella. Monet hänen lauluistaan ja kirjoistaan kuvaavat satamakaupungin ihmisten elämää ja suuri osa laulujen tarinoista pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa. Vuonna 1939 Veikko Lavi meni avioliittoon Sylvi Hakulin kanssa ja perheeseen syntyi tytär, Maija, Sylvin ollessa evakkomatkalla Lapualla joulukuussa 1939. Vuonna 1948 Lavi osallistui koelaulutulaisuuteen, jossa arvioimassa oli mm. Reino Helismaa. Silloin Lavi ei vielä päässyt levyttämään Fazerille. Vuonna 1949 Veikko Lavi sai levytyssopimuksen Westerlundille, joka sopimus siirtyi myöhemmin Levytukulle. Lavista tuli nyt levylaulaja ja esiintyvä taiteilija; hän saavutti suuren suosion varsinkin lauluillaan Tavallinen rellu, Kotkan Kerttu ja Gabriel sekä Laulajan testamentti. Veikko Lavi sävelsi tuolloin vain vähän. Hänen sanoituksiaan sävelsivät tuolloin mm. Viljo Ylönen, Pentti Viherluoto ja Veikko Ahvenainen.
Vuosina 1951-1956 Veikko Lavi levytti yhteensä viitisenkymmentä laulua. Aluksi Veikko Lavi kiersi hanuristi Veikko Ahvenaisen kanssa pitkin Suomea. Kun heidän yhteistyönsä päättyi, perusti Lavi oman yhtyeen, Löysäranteet, ja esiintyi sen kanssa lähinnä Kymeenlaaksossa. Vuosina 1954-1956 Veikko Lavi teki vielä muutamia levytyksiä Levutukun Triola-levymerkille yhtiön tuotantopäällikön Olavi Virran toimiessa levytysten johtajana. Toimittaja Veikko Ennala kirjoitti vuonna 1959 Karhula-lehteen artikkelin otsikolla ”Kotkan Kertun isä”. Kirjoitus ei kertonut Kotkan Kertun -laulun sanoittajasta ja esittäjästä Veikko Lavista, vaan laulun säveltäjästä Viljo Ylösestä. Lavi järkyttyi ja suuttui asiasta perinpohjin. Tuohon aikaan laulujen sanoittajat eivät saaneet vielä Teostolta lainkaan korvauksia levytetyistä lauluista toisin kuin säveltäjät ja sovittajat.
TuotantopäällikkönToivo Kärki kutsui Veikko Lavin Finnlevylle levyttämään vuonna 1968, jolloin Lavi teki yhteiskunnallisesti ajankohtaisen laulun, Kaljahanat aukes. Seuraavana vuonna ilmestyi Lavin ensimmäinen albumi hänen lauluistaan. Veikko Lavi nousi uudelleen suosioon vanhoillakin lauluillaan. 1970-luvun ajan Lavi levytti Finnlevylle ja sen jälkeen Discophon -levy-yhtiölle. Veikko Lavilla oli melko paksu nippu levyttämätöntä materiaalia, kun Harri Saksala ja Olli Ahvenlahti tulivat Veikko Lavia tapaamaan. Laulu-uransa hiljaisina hetkinä Lavi toimi Kotkan seudulla kanafarmarina. Ollin mukaan Veikko Lavi oli hyvin mukava ihminen sekä mainio tarinankertoja.
Veikko Lavin laulut oli kirjoitettu mustakantisiin muistivihkoihin. Lavi oli kirjoittanut vihkoihin tarinoita ja laulujen sanoja. Mustakantisia vihkoja oli pienen arkiston verran, joten Olli Ahvenlahdella oli hyvin valinnanvaraa. Hiljalleen myös Veikko Laville selvisi, mitä lauluja hän halusi tehdä levylle. Harri Saksala ja Olli Ahvenlahti tekivät myös toisen matkan Haminaan Veikko Lavin kotiin ja nyt mahdollista materiaalia löytyi myös Veikko Lavin pitkäaikaisen luottosäestäjän, Pertti Husun, luota. Pertti Husu toimi Haminan kaupungin palomestarina ja Olli Ahvenlahti havaitsi Husunkin mukavaksi mieheksi. Levytysmateriaali koottiin kasaan tarkoin Veikko Lavin toiveiden mukaan. Näihin lauluihin Olli Ahvenlahti teki toisenlaisia, hieman nykyaikaisempia komppi- ja sovitusideoita mitä oli käytetty Veikko Lavin aikaisemmilla albumeilla. Veikko Lavi hyväksyi samoin uudemman näkökulman levynsä sovituksiin.
Evakon laulu alkaa näin: ”Aamulla kun äiti peitti mua nukkumaan, en aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan”. Evakon laulu on saanut alkunsa keikkamatkalla Oulusta Haminaan 6.9.1983; tämän on palomestari Pertti Husu todistanut. Veikko Lavi kirjoitti laulun sanat pääosin Pertti Husun tarinaan pohjautuen. Pertti Husun isä sai surmansa 11.3.1940 talvisodan viimeisinä päivinä. Olli Ahvenlahi sai jonkin verran päänvaivaa Veikko Lavin lauluista, sillä niissä laulumelodiat etenivät yleensä tarinan mukana eivätkä välttämättä noudattaneet perinteisiä tahtilajeja. Toki Olli Ahvenlahti oli jo Burt Bacharachin musiikkia kuunnellessa ihastunut tämän tapaan muodostaa laulujen rakenteita ja tehdä tahtilajien vaihdoksia.
Perinteinen laulun rakenne on kaksitoista tai kahdeksan plus kahdeksan eli kuusitoista tahtia osassa, mutta Veikko Lavilla saattoi tahteja laulussa olla neljätoista tai seitsemäntoista. Niitä Olli joutui miettimään, mutta työ tuntui hänestä kuitenkin mielenkiintoiselta. Veikko Lavin sanoitukset olivat usein hyvin hauskoja ja monesti sanoitukset liittyivät samoin monesti suoraan Veikko Lavin elämään. Olli Ahvenlahti ei myöskään koskaan lakannut ihmettelemästä Veikko Lavin hämmästyttävää muistia. Llavin laulujen myötä Olli Ahvenlahti oppi paljon vanhemmasta kansanperinteestämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti