Olli Antero Ahvenlahti (19. osa)
Joulukuussa 1975 Olli Ahvenlahti sai Helsingin Sanomien jazzkriitikko Lauri Karvoselta puhelimessa tietää, että Jazzliitto on päättänyt palkita hänet Yrjö -palkinnolla. Lautakunta ei ollut myöntämisestä täysin yksimielinen. Kahdeksan vuotta aikaisemmin palkintoa oli alettu jakaa jazzmuusikoille. Ilta Sanomien toimittaja Calle Lindholmille antamassaan haastattelussa Olli Ahvenlahti kertoi, että hän joutui nykyään työskentelemään studiossa aivan liikaa: ”Haluaisin tehdä huomattavasti enemmän omia hommiani, mutta siihenhän se leipä sitten loppuisikin.” Yrjö -palkinto kuitenkin rohkaisi Olli Ahvenlahtea yrittämään yhä enemmän omien tekemisten parissa.
Pian palkitsemisen jälkeen Olli Ahvenlahti aloitti Kalastajatorpalla Black & White -nimisen ravintolashow’n pianistina. Esityksen primus motorina oli näyttelijä Tom Wentzel (s. 9.9.1947 Helsinki). Wetzel oli aloitti työuransa Svenska Teaternissa sekä Lilla Teaternissa ja siirtynyt sieltä Helsingin kaupunginteatteriin näyttelijäksi. Tom Wetzel on näytellyt myös elokuvissa ja televisiosarjoissa, kuten Rauta-aika, Hyvä veli ja Hovimäki. Hän on samoin ääninäyttelijä useissa piirroselokuvissa ja -sarjoissa sekä hän on ollut mukana monissa Ylen kuunnelmissa ja Radioateljeen tuotannoissa. Lisäksi Kalastajatorpan esityksessä olivat mukana Radioteatterin näyttelijä-laulaja Ossi Antero Ahlapuro (s. 18.7.1939 Viipuri ja k. 29.1.2023 Helsinki) sekä kolumbialais-suomalainen näyttelijä ja tanssija Beatriz Alcala-Wiias.
Show’ta oli suunniteltu jo kesästä lähtien ja varsinaiset harjoitukset kestivät kuukauden ajan. Viihteellisen esityksen kesto oli yksi tunti ja se esitettiin ravintolassa päivällisen jälkeen. Koko esityskunta osallistui esityksen käsikirjoitukseen. Show’ta esitettiin Kalastajatorpalla kaksi viikkoa. Esitys koostui uusista kotimaisista sävellyksistä, joista monet oli sävelletty tuttuihin runoihin. Olli Ahvenlahtikin sävelsi esitykseen lauluja ja hän säesti mm. Eino Leinon Nocturnen ja Lauri Pohjanpään Syksyn, joihin säveltäjä Heikki Sarmanto oli säveltänyt melodiat. Esityksen yleisö vaikutti lehtikirjoituksen arvion mukaan ensi-illassa epäröivältä, sillä uusien sävellysten esittäminen ravintolashow’ssa on aina riskialtista.
Kitaristi Ilpo Saastamoinen oli muuttanut Kajaaniin johtamaan paikallista big bandia ja Saastamoinen järjesti myös kesäleirejä Kajaanissa, jossa opetettiin nuorempia muusikoita. Ilpo Saastamoinen pyysi nyt myös Olli Ahvenlahtea opettajaksi Kajaanin musiikkileirille. Leiriltä Olli Ahvenlahti muistaa mm. pianisti Iro Helena Maaria Haarlan (Haarla-Krokfors, s. 7.11.1956 Tampere) oppilaanaan. Iro Haarlan pitkä taiteilijaura jatkuu yhä edelleenkin. Olli Ahvenlahden muistikuvan mukaan Ira Haarla oli tuolloin musiikkileirin ainoa naispuolinen soittaja.
Ilpo Saastamoinen ja Paroni Paakkunainen keksivät idean popjazzleiristä. Molemmat muusikot olivat taitavia pedagogeja. Heidän lisäkseen musiikkileireillä toimivat opettajina Pekka Pöyry, Reiska Laine, Pekka Sarmanto, Mike Koskinen ja Olli Ahvenlahti. Musiikkileiri kesti joko kymmenen päivää tai kaksi viikkoa elokuussa vuosittain. Aluksi musiikkileiri järjestettiin Kajaanin Teppanassa ja myöhemmin vielä siirryttiin naapurikuntaan Paltamoon. Maakuntien nuorille muusikoille leiri oli ainoa vuotuinen tapa päästä oppimaan jazzin syvintä olemusta ja sen vuoksi leiri oli koulutuksellisesti hyvin merkittävä. Musiikkileiri johti aikanaan siihen, että Kajaaniin perustettiin jazz-läänintaiteilijan virka, jota Ilpo Saastamoinen pyydettiin hoitamaan. Paltamossa Iijärven koululla järjestetyillä musiikkileireillä ehdittiin tehdä muutakin kuin soittaa. Sekä Ilpo Saastamoinen että Paroni Paakkunainen olivat luontoihmisiä, joten vapaa-aikana lähdettiin usein kalaan. Olli Ahvenlahti oli nuoruudessaan partiolaisena jo tottunut liikkumaan luonnossa. Pohjois-Suomen maisemat kasvoivat hänelle iän myötä aina vain tärkeämmiksi.
Musiikkileirillä Olli Ahvenlahdella oli aikaa myös säveltämiseen ja nuottien kirjoittamiseen, koska hän sai ensimmäisen ison elokuvasävellystilauksen tv-teatterin ohjaajilta Hannu Kahakorvelta ja Kari Franckilta. Kyseessä oli musiikin säveltäminen tv-elokuvaan Isännät ja isäntien varjot. Muutama vuosi aikaisemmin Olli Ahvenlahti oli säveltänyt tuttujen muusikkojen kanssa osittain elokuvaan Hellyys musiikkia. Isännät ja isäntien varjot perustui kirjailija Pentti Mikael Haanpään (s. 14.10.1905 Pulkkila ja k. 30.9.1955 Pyhäntä) samannimiseen romaaniin ja sen aihe liittyi Pohjanmaan historiaan. Elokuva oli Yleisradion tv-teatterin vuoden suurin satsaus, johon oli mukaan saatu Ruotsin TV1. Näyttelijöitä oli tv-elokuvassa kymmenia ja avustajia tarvittiin elokuvaan kolmesataa henkilöä. Elokuva kertoi maatilat itselleen raivanneista isännistä, jotka kuitenkin pula-ajan myötä menettivät tilansa 1930-luvulla talousvaikeuksien vuoksi.
Olli Ahvenlahden säveltämä musiikki tähän tv-elokuvaan sai paljon kiitosta elokuvan tapahtumien myötäilystä. Tv-elokuvilla oli tuolloin vielä suurempi merkitys, aikana, jolloin käytössä oli vain kaksi tv-kanavaa. Elokuvan tuotti TV1:n teatteri ja elokuva lähetettiin sellaiseen aikaan, että se saavutti suuret katsojaluvut. Hannu Kahakorpi ja Kari Franck tekivät televisiolle melko paljon isoja sekä korkealaatuisia tuotantoja. Tämä elokuva oli epookki, joka liittyi tiettyyn ajanjaksoon. Ollin täytyi löytää musiikkiin tiettyä pohjalaista sävelkieltä, joka löytyi kansanlauluista. Monet laulun kulkivat mollisävellajissa, mutta elokuvan pääteeman Olli Ahvenlahti sävelsi duuriin. Elokuvan orkesterissa soitti sähkökitaraa Jukka Jorma Tolonen (s. 16.4.1952 Helsinki). Komppiryhmän lisäksi oli mukana myös pieni jousiorkesteri. Elokuvan musiikki oli tarkkaan budjetoitu; tarkat määräykset olivat siitä, missä kohtaa elokuvaa oli musiikkia ja kuinka paljon sitä sai olla.
Alkuvuodesta 1976 Henrik Otto Donner tarjosi jälleen Olli Ahvenlahdelle jo toisen soololevyn tekemistä jälleen Ruotsissa Marcus Musicin studiolla Solnassa. Toisen soololevyn nimeksi tuli The Poet. Albumin sävellystyötä vauhditti sopivasti Georg Malmstén -säätiön myöntämä apuraha. The Poet oli tiukasti fuusiojazztyylinen albumi, joka tarkoitta mm. kontrabasson vaihtumista sähköbassoon. Basistiksi albumille tuli Pekka Pohjola. Rumpalina jatkoi edelleen Esko Rosnell vankalla rutiinillaan. Suomesta lähtivät vielä mukaan soittamaan saksofonia Eero Koivistoinen ja trumpettia sekä flyygelitorvea Markku Henrik Johansson (s. 22.3.1949 Lahti). Ruotsista albumille saatiin vahvistukseksi pasunisti Bertil Strandberg (s. 1946) sekä lyömäsoittajiksi ruotsalainen tähtikitaristi ja multi-instrumentalisti Georg ”Jojje” Wadenius (s. 4.5.1945) ja näyttelijä-laulaja Tommy Körberg (s. 4.7.1948 Norsjö, Västerbotten). Albumin äänitys kesti studiolla viisi päivää.
Georg Wadenius tuotti tämän Olli Ahvenlahden albumin. Wadenius oli Pekka Pohjolan idea, sillä Pohjola oli soittanut Georg Wadeniuksen kanssa yhteispohjoismaisessa Made in Sweden -yhtyeessä. The Poet -albumin äänitysten käynnistyessä Georg Wadenius oli hiljan luopunut maineikkaan amerikkalaisyhtyeen Blood, Sweat & Tearsin soolokitaristin toimesta ja palannut synnyinmaahansa.
Uuden albumin kuudesta kappaleesta kolme oli valmiina, kun Henrik Otto Donner tarjosi Olli Ahvenlahdelle albumin tekoa. Muutamassa kuukaudessa Olli Ahvenlahti sävelsi levylle kolme kappaletta lisää. Ahvenlahti oli koko ajan enemmän kiinnostunut omien sävellysten tekemisestä. Hänestä tuntui, että toisen soololevyn tekeminen oli selvästi helpompaa, kuin ensimmäisen oman albumin kanssa. Ollia inspiroi myös The Poet -albumin kanteen kuvataiteilija Kari-Juhani Tolosen maalaama hieno maalaus. Kuvataiteilija Tolosta taas innostivat maalaamaan samoihin aikoihin ilmestyneet Juhani Antero ”Junnu” Aaltosen (s. 12.12.1935 Kouvola) ja Heikki Juhani ”Mike” Koskisen soololevyt. The Poet -albumi julkaistiin elokuussa 1976.
Olli Ahvenlahden The Poet -albumi sai Suomessa kohtuullisen hyvän vastaanoton. Helsingin Sanomat ei tosin kirjoittanut levystä mitään, mutta Musa -lehden kriitikko Ilkka Mäkelä ylisti levyä paremmaksi, kuin Georg Wadeniuksen oman orkesterin, Made in Swedenin, tuoreinta levyä. Ahvenlahden The Poet oli jopa ehdolla vuoden parhaaksi äänilevyksi Yleisradion toimittajien äänestyksessä, mutta äänestyksessä palkinto meni kuitenkin Henrik Otto Donnerin ja Juhani Aaltosen yhteisalbumi, Strings.
Samalla matkalla Tukholman Marcus Musicin studiolla äänitettiin samoin Eero Koivistoisen tuleva albumi The Front Is Breaking, jossa Olli Ahvenlahti soitti sekä pianoa että sähköpianoa. Siksi juuri tämä Solnassa sijaitseva studio tuli Olli Ahvenlahdelle todella tutuksi paikaksi. Eero Koivistoisen albumilla kokeelliset Minimoog -syntetisaattoriosuudet soitti ruotsinpuolalainen Wlodek Gulgowski, joka samalla opetti Olli Ahvenlahdelle levytyksen yhteydessä lisää Minimoogin monista mahdollisuuksista. Tuolloin oli muodissa Chick Corean Minimoog -soolosoundi. Suomessa Esa Antero Kotilainen (s. 4.4.1946 Kuusankoski ja k. 6.11.2023 Kuusankoski) oli kaikkein lähimpänä tuota soundia, mutta se oli tietty ammattisalaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti