Olli Antero Ahvenlahti (23. osa)
Levy-yhtiö Love Recordsin tuotanto oli liian rönsyilevää ja jo alkuvuodesta 1977 yhtiöllä alkoi olla rahavaikeuksia. Love Recordsin toimisto muutti jossain välissä asilasta Vuorimiehenkadulle. Yhtiö joutui investoimaan suuria summia omaan studioon Vuorimiehenkadulla, mutta varoja ei tullut yhtiöön tuotannoista ja myynneistä samalla vauhdilla. Vähitellen yhtiön johto alkoi houkutella muusikkoystäviään mukaan yhtiöön. Muun muassa Pekka Pöyrylle tarjottiin osakkuutta ja hänen olisi silloin täytynyt pantata oman asuntonsa osakekirjat vakuudeksi osuudestaan. Pekka Pöyry ei onneksi kuitenkaan lähtenyt osakkaaksi, mutta monilla muusikoilla alkoi hälytyskello soida tapauksen vuoksi.
Love Records ennätti vielä vaikeuksienkin keskellä julkaista Make Lievosen sooloalbumin, jossa albumilla oli mukana soittamassa Olli Ahvenlahtikin. Kitaristi Hasse Walli tuotti Make Lievosen soololevyn. Olli Ahvenlahti ja muusikko Pedro Heikki Kalevi Hietanen (s. 5.5.1949 Jaala ja k. 6.12.2023 Vantaa) tekivät albumin kappaleiden arreja ja kirjoittivat ne nuoteille soittajille. Make Lievosella oli hyvä melodiataju, mutta ihmisenä hän ei saanut helposi aikaiseksi oikein mitään. Lievosen albumin äänitys oli hyvin sosiaalinen tapahtuma. Vesa-Matti Loiri oli saanut ensimmäisen lapsensa ja hän oli muuttanut Turkuun teatteritöiden vuoksi. Loiri soitti levylle kuitenkin huilua ja perkussioita Pekka Pöyryn ollessa toinen huilisti. Äänitykset venyivät yömyöhään. Lievosen albumia äänitettiin toukokuussa 1977 ja vain sisäpiiri tiesi silloin Love Recordsin talousvaikeuksista. Love Records julkaisi vielä vuonna 1978 tamperelaisen laulaja-lauluntekijä Jukka Tapani Siikavireen (s. 7.5.1951 Tampere) oman sooloalbumin, jonka myös sovitti Olli Ahvenlahti.
Lopulta Love Recordsin konkurssi tuli kesäkuussa 1979 ja sen myötä Olli Ahvenlahtikin menetti varmasti studiotöitä ainakin jossakin määrin. Henrik Otto Donnerille jäi varmaankin pesän asioiden selvittämisessä suuriin ja raskain vastuu. Olli Ahvenlahti oli jatkuvasti tekemisessä Pekka Pohjolan kanssa, joka ehdotti Ollille bändin perustamista rumpali Vesa Aaltosen (s. 7.3.1950 Helsinki) kanssa. Pekka Pohjola ja Vesa Aaltonen olivat yhdessä soittaneet Made in Sweden -yhtyeessä ja heitä oli jopa kysytty molempia soittajiksi Abba -yhtyeen kiertueelle, johon he eivät kuitenkaan lähteneet. Olli Ahvenlahtea heti kiinnosti ehdotettu yhteistyö ja perustettavaan bändiin tuli lisäksi kitaristiksi Seppo Tyni (s. 9.2.1954). Alkuvaiheessa tässä The Group -yhtyeessä oli mukana vielä kitaristi Arno Arvid ”Nono” Söderberg (s. 8.8.1945 Helsinki).
The Group -yhtyen varsinaisesti perustettiin loppukesästä 1977, vaikka samat soittajat soittivat jo aikaisemmin Helsingin jazzilloissa yhdessä. Muun muassa Tavastialla soittivat Ahvenlahti, Aaltonen, Tyni ja Häkä Virtanen maaliskuussa 1977 keikan. Saman vuoden heinäkuussa sama kokoonpano vahvistettuna Pekka Pohjolalla nähtiin N-klubilla soittamassa. Molemmilla keikoilla bändi soitti Olli Ahvenlahden säveltämää musiikkia. Syksyn 1977 The Group harjoitteli ahkerasti Vesa Aaltosen vuokraamassa Pasilan palokunnan vanhassa autotallirakennuksessa. Käytännössä yhtyeen kappaleet sävelsivät Olli Ahvenlahti ja Pekka Pohjola yhdessä.
Ensimmäisen varsinaisen keikkansa The Group -yhtye soitti Tavastialla Helsingin Kampissa joulukuussa 1977. Helsingin Sanomissa kriitikko Julius Heikkilä ylisti bändiä kirjoittaen, ettei mikään aikaisempi suomalainen jazz- tai popyhtye ollut kuulostanut ensimmäisellä keikallaan niin valmiilta yhtyeeltä. The Group -yhtyeen ensimmäinen keikka kesti Tavastialla kaksi tuntia. Heikkilä kirjoitti lehdessä mm. näin: ”Kaikki oli silattu valmiiksi sellaisen täydellisyydenkuvan vallitessa, jollaista ei yleensä debytoinnin yhteydessä Suomessa tapaa.” Tamperelainen manageri Tapio Korjus (s. 18.6.1950 Pieksämäki) alkoi myydä keikkoja The Group -yhtyeelle ja hän onnistui suhteillaan saamaan bändin esiintymään Pohjoismaihin. Tapio Korjus oli entinen toimittaja ja Rockadillo Recordsin perustaja. Tapio Korjus oli aikaisemmin toiminut Wigwamin managerina ja hänellä oli jo verkostoja ulkomaille.
Tapio Korjuksella oli suhteita keikkajärjestäjiin Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Yhtyeelle maksetut palkat eivät olleet kovin ihmeellisiä; Korjus kulki yhtyeen mukana keikoilla ja maksoi palkat käteisenä. The Group teki myös Suomessa joitakin keikkoja, mutta kotimaassa yhtyeellä ei ollut kovin suurta suosiota. Yhtye nautti ulkomailla musiikillaan selvästi suurempaa suosiota. Hampurissa keikkaillessa The Group sai kutsun illallisille, jossa muusikoillamme oli yllättäen mahdollisuus tavata muusikko Chick Corea sekä hänen bändinsä Return to Forever. Tässä levy-yhtiön järjestämässä ja aamuun saakka kestäneessä tilaisuudessa Olli Ahvenlahti tapasi Corean lisäksi mm. laulajatar Flora Purimin (s. 6.3.1942) ja jazzrumpali Airto Guimorvan Moreiran (s. 5.8.1941) sekä basisti Stanley Clarken (s. 30.6.1951 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat).
The Group soitti keikoilla melko kovalla äänellä ja korvasuojia ei tuolloin vielä musiikissa käytetty. Pekka Pohjola bassokaappi oli suoraan Olli Ahvenlahden takana ja Pohjola sekä Vesa Aaltonen soittivat kovaa. Fender Rhodes-sähköpianoaan Olli käytti perussoittimenaan keikoilla ahkerasti. Tuohon aikaan otettiin erilaisia uusia efektilaitteita käyttöön, joista yksi oli wah-wah-pedaali.
Syyskuussa 1978 The Groupin esiintyminen tapahtui Oslon Nordring -konsertissa. Nordring oli viihdeohjelmakilpailu, jossa oli kilpaili yhdeksän Euroopan maan musiikkiryhmät. Kilpailun pakinnot jaettiin kolmessa luokassa: tuottajien, sovittajien sekä solistien palkinnot. Oslon kilpailuun lähti mukaan myös kapellimestari Esko Linnavalli. Linnavalli johti Oslossa Norjan yleisradioyhtiön suurta 55-henkistä viihdeorkesteria. The Group soitti norjalaisorkesterin kanssa yhdessä 45 minuuttia kestävän musiikkiohjelman, Group Picturen. Ohjelman seitsemästä kappaleesta suurin osa oli Olli Ahvenlahden ja Pekka Pohjolan säveltämiä. Molemmat sävelsivät samoin ohjelmaan omat kappaleensa.
The Group -yhtye julkaisi vuonna 1978 ainokaisen albuminsa ja levy julkaistiin tuottaja Takku Kotilaisen hoidossa olleella sekä Fazerin omistamalla Dig It -levymerkillä. Albumilla oli viisi pitkää kappaletta, joista neljä oli Olli Ahvenlahden ja Pekka Pohjolan yhteisiä sävellyksiä, mutta yksi kappale oli Nono Söderbergin säveltämä. Albumi äänitettiin Finnlevyn uudessa Takomo -studiossa Pitäjänmäellä. The Group taltioi äänityksen yhteydessä studiolla samoin kaksi kappaletta, jotka jäivät kuitenkin pois albumilta. Äänitallenne tehtiin myös yhtyeen yhteiskeikasta Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin kanssa, joka lähetettiin myös radiossa. Tästä tallenteesta Svart Records teki vuonna 2017 uudelleen julkaistun The Group -albumin. Tällä levyllä on myös Olli Ahvenlahden sävellys Interlude, joka kuului bändin vakituiseen keikkaohjelmistoon.
Vaikka fuusiojazz ei Suomessa ole koskaan ollut kovin kaupallista musiikkia, sai The Group -yhtye tehtyä kuitenkin levytyssopimuksen ison levy-yhtiön kanssa. Osana tätä sopimusta sai yhtye studiosoittoja Musiikki Fazerin tuottamilla iskelmälevyillä. Levy-yhtiöllekin sopimus oli edullinen, koska yhtyeen jäsenet olivat hyvin taitavia muusikoita. Olli Ahvenlahti sai lisäksi vielä sovitustöitä näiden albumien levytystaustoista. The Group soittaa mm. Pepe Willbergin singlellä Rasvis mä oon / Sinut perille vien, jonka sovitti Markku Johansson. Pekka Pohjola ei paljonkaan perustanut tälläisista taustojen soitoista studiossa. Useiden kriitikoiden mielestä lyhyen elinkaarensa aikana The Group kuitenkin musiikillisesti kehittyi. Syyskuussa 1979 The Group teki kolme viikkoa kestäneen kiertueen Norjassa ja Ruotsissa soittaen lähes joka ilta. Keikoilla The Group soitti Pekka Pohjolan ja Olli Ahvenlahden sävellysten lisäksi mm. George Duken Hot Fire, Herbie Hancockin No Means Yes sekä Chick Corean Nite Sprite.
Loppuvuodesta 1979 Olli Ahvenlahti päätti erota The Groupista. Yhtyeen keikat eivät olleet koskaa mitään todellisia taloudellisia menestyksiä, koska lopulta tällaiselle fuusiojazzille oli melko vähän esiintymispaikkoja olemassa. Myös osa todellisista jazzareista vieläpä vierasti sähköisillä instrumenteilla tuotettua musiikkia ja piti tällaista musiikkia liian kylmänä. Jatkuva ulkomailla kiertäminen oli perheelliselle ihmiselle myös melko rankkaa touhua.
Olli Ahvenlahti keskittyi jälleen enemmän Vesa-Matti Loirin kanssa keikkailuun, hän soitti jälleen UMOn eli Uuden Musiikin Orkesterin kanssa sekä uutena aluevaltauksena Olli perusti Markku Johanssonin kanssa kvintetin, jolla he soittivat mm. paljon jazzklubi Groovyssa ja muuallakin Helsingissä. Ttämä kvintetti soitti paljon Olli Ahvenlahden sävellyksiä, mutta myös sen ohjelmistossa löytyi mm. ikivihreä Body and Soul, Freddie Hubbardin To Her Ladyship, Ron Carterin De Samba sekä useita Markku Johanssonin sävellyksiä. Paroni Paakkunainen kysyi Olli Ahvenlahden soittamaan uuteen kymmenhiehiseen Vieno vento -salsaorkesteriinsa, jonka ensimmäinen keikka oli Jyväskylän Talvi -tapahtumassa tammikuussa 1979.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti