Olli Antero Ahvenlahti (24. osa)
Yleisradio tuotti Hepskukkuu -nimistä viihdeohjelmaa vuosina 1979-1981. Hepskukkuu -ohjelman ideaan kuului kankean asiallisuuden ja absurdiuden sopiva sekoittaminen, jolloin katsojan oli vaikea tietää, mikä tarina on totta ja mikä taas ei ole. Ohjelman esiintyjinä nähtiin tuttuja ja tuntemattomampien ammattinäyttelijöiden lisäksi myös amatöörejä. Myös näyttelijäuransa alkutaipaleella olleet teatterikoululaiset Taneli Mäkelä ja Mikko Kivinen esiintyivät ohjelmassa, Mäkelä haitaria soittaen ja Kivinen soitti kontrabassoa. Ohjelman tuottajia, käsikirjoittajia ja ohjaajia olivat Pentti Järvinen ja Kari Kyrönseppä sekä nimimerkit Armas Jalonen sekä Heikki Trug. Kapellimestariksi ohjelmaan pyydettiin Olli Ahvenlahti.
Torstai-iltaisin esitetyssä sarjassa näyttelivät Rea Mauranen ja Paavo Pirskonen juontajahahmoina ”Soili Auer” ja ”Altti Väisänen”. Hepskukkuu -ohjelmaa pidettiin aikanaan hyvin outona ja loukkaavanakin ja ohjelma sai aikaan monia mielipidekirjoituksia lehtiin ja vihaisia soittoja ja kirjeitä Yleisradion ohjelmapäivystykseen. Kevätkaudella 1981 esitettäväksi tarkoitettu jakso pierusta jäi Yleisradion ennakkosensuuriin, joka hyllytti ohjelman jo käsikirjoitusvaiheessa hyvän maun vastaisena. Helsingin Sanomien Jukka Ilmari Kajavan (s. 25.2.1943 Oulu ja k. 17.5.2005 Berliini, Saksa) ja Ilse Aulikki Raution (s. 13.5.1943 Jääski) mielestä televisiosarja oli suomalaisittain aikaansa edellä ja sille jäi siksi kovin huono maine.
Hepskukkuu -ohjelman ansiosta Olli Ahvenlahti alkoi saada Yleisradiolta hiljalleen työtä lisää. Eero Koivistoiselta Yleisradio tilasi vuoden 1974 Euroviisujen karsintoihin kappaleen. Laulajatar Carita Holnström edusti Suomea Koivistoisen säveltämällä Älä mene pois -kappalleella Englannissa, samana vuonna, kuin Abba voitti Euroviisujen laulukilpailut. Seuraavana vuonna Eero Koivistoinen sävelsi Vesa-Matti Loirille Laulu -kappaleen, joka tuli kolmanneksi vuoden 1975 karsinnassa. Laulu julkaistiin ainoastaan Love Recordsin tuottamalla Vesa-Matti Loirin kokoelmaalbumilla, Lankon tanko. Barokkityylisessä kappaleessa Vesa-Matti Loiri ta hänen taustayhtyeensä pukeutuivat barokkikauden vaatteisiin ja olivat peruukit päässään. Olli Ahvenlahti soitti Laulussa cembaloa, kitaraa Otto Berger (UMO), bassoa Häkä Virtanen ja rumpuja Esko Rosnell. Paroni Paakkunainen soitti teoksessa huilua.
Ensimmäinen Olli Ahvenlahden Euroviisusävellys syntyi vuoden 1980 karsintoihin, johon Olli Ahvenlahti sävelsi lattarikappaleen, Päättymätön laulu. TV1:n viihdepäällikkö Heikki Juhani Seppälä (s. 13.6.1941 Helsinki) soitti Ahvenlahdelle ja kysyi tämän halukkuutta lähteä mukaan kisaan sävellyksellään. Olli Ahvenlahti teki ensin sävellyksen, johon sanat jälkikäteen laati Jukka Virtanen. Säveltäjä Ahvenlahti sai myös valita teokselleen esittäjän ja Olli Ahvenlahti valitsi Irina Milanin (o.s. Englund, s. 3.9.1947 Helsinki). Päättymätön laulu tuli karsinnoissa kolmanneksi. Aarno Erik Ranisen (s. 27.4.1944 Kuhmoinen ja k. 3.9.2014 Tuusula) säveltämä ja Vexi Salmen sanoittama Huilumies voitti karsinnan. Vesa-Matti Loiri lähti edustamaan Suomea tällä kappaleella Alankomaiden Haagiin.
Huilumies ei koskaan löytänyt tietään Vesa-Matti Loirin keikkaohjelmistoon; Loiri piti laulun sävellajia huonona ja siksi se unohdettiin keikkaohjelmistosta pois. Paljon mieluummin Loiri esitti toista huilulaulua, Oskar Merikannon Itkevää huilua, joka oli Loirin ohjelmistossa mukana loppuun saakka. Laulu, johon Olli Ahvenlahti ei Vesa-Matti Loirin tulkitsemana kyllästynyt koskaan, oli Georg Malmsténin Kohtalokas samba. Monet koomiset laulut saivat Vesa-Matti Loirilta unohtumattomat tulkinnat, kuten esimerkiksi Lääketieteen opiskelijan epätoivo, Speedy Gonzales, Hei lähtekäämme Afrikkaan, Naurava kulkuri ja Johann Straussin Tonava kaunoinen.
Vuonna 1982 Vesa-Matti Loiri teki ensimmäisen ravintolashow’nsa Kaivohuoneella Helsingissä. Loirilla oli omassa show’ssaan vierailijoita; ensimmäisellä viikolla Pertti Olavi ”Spede” Pasanen (s. 10.4.1930 Kuopio ja k. 7.9.2001 Kirkkonummi) ja Simo Veli Atte Salminen (s. 8.11.1932 Vanaja ja k. 2.9.2015 Salo), toisella viikolla näyttelijä Helge Frans Birger ”Heguli” Herala (s. 30.9.1922 Hämeenlinna ja k. 27.2.2010 Helsinki) ja viimeisenä näyttelijätär Ritva Karin Valkama (oik. Valkama-Palo, s. 13.11.1932 Jyväskylä ja k. 8.5.2020 Helsinki). Kaivohuoneella Vesa-Matti Loiria säesti Olli Ahvenlahden johtama keikkabändi, jossa pianisti Olli Ahvenlahden lisäksi soittivat kitaristi Juha Pauli Björninen (s. 16.1.1954 Karhula), basisti Christer Gustaf ”Kicke” Bergholm (s. 21.9.1946 ja k. 14.2.2025) sekä rumpali Vesa Aaltonen (s. 7.3.1950 Helsinki). Puolentoista tunnin show’n musiikin sovitti Olli Ahvenlahti.
Työt pianistina ja sovittajana Olli Ahvenlahdella lisääntyivät muille levy-yhtiöille Love Recordsin konkurssin jälkeen yhä vain enemmän. Ahvenlahti teki sovituksia mm. käännöskappaleista Markku Arolle (oik. Markku Tuomas Puputti, s. 3.2.1950 Mouhijärvi) sekä vuonna 1977 perustetulle lauluyhtye Silhuettien albumeille. Lauluyhtyeessä lauloivat Arto Lauri Juhani Alaspää (s. 1.5.1946 Vanaja), Martti Juhani Metsäketo (s. 17.12.1940 Iitti ja k. 23.9.2015 Helsinki), Irina Milan ja Marianne Nyman, joka myöhemmin vaihtui Paula Erkoksi (myös Paula Suhonen ja Pauliina, s. 3.1.1948 Varkaus). Kosketinsoittajana Olli Ahvenlahti toimi mm. Marion Evi Rungin (s. 7.12.1945 Helsinki) ja Suomessa huikeaan suosioon kivunneen belgialaisen viihdekitaristi Francis Goyan levyillä. Vielä 1970-luvun lopussa Suomessa käytettiin iskelmälevyjen tekemiseen kohtalaisen suurien viihdeorkesterien sovituksia. Koneiden käyttö alkoi vasta hieman myöhemmin suuressa määrin.
Studioissa työskenteleville muusikoille studiokapellimestarit/sovittajat toivat yleensä nuotit vasta levytyspäivän aamuna. Studioissa työskentely oli kallista ja studiomuusikoiden täytyi osata lukea nuotteja sujuvasti, harjoitteluun ei ollut suuremmin aikaa. Soittajat tilattiin paikalle aikaisemmin yhtäaikaa ja usein äänityksiä tehtiin suurempina ottoina. Studiokapellimestarin kanssa käytiin yleensä kappaleen rakenne läpi ja hän antoi viimeiset neuvot soittajille. Kappale saatettiin soittaa harjoituksen vuoksi läpi ensin ja sen jälkeen alkoi nauhoitus studiossa.
Tamperelainen muusikko, tenorisaksofonisti Seppo Reino Juhani Rannikko (s. 6.4.1928 Tampere ja k. 25.11.2000 Tampere) muutti 1940-luvun lopulla nuorena Ruotsiin taloudellista lamaa pakoon. Ruotsissa hän työskenteli päivisin tehtaalla ja tiskasi ravintolassa iltaisin astioita. Tampereelle Rannikko palasi jälleen 24-vuotiaana ja työskenteli mm. Tampereen teurastamossa, joka oli nykyisen Tampere-talon paikalla. Seppo Rannikko aloitti samoin 24-vuotiaana tenorisaksofonin soiton; hän sai harjoituspaikaksi Iidesjärveltä tyhjäksi jääneen yleisen saunan, jossa hänen äitinsä oli toiminut saunottajana. Seppo Rannikko sai myös muutamia saksofoni- ja huilutunteja eräältä Tampereen kaupunginorkesterin muusikolta. Varhaisilta bepob-levyiltä Rannikko kuunteli ahkerasti esikuviensa Dizzy Gillespien ja Charlie Parkerin soittoa.
Seppo Rannikko aloitti muusikon työnsä Aarre Johannes ”Acre” Karin (s. 12.11.1929 Jyväskylän maalaiskunta ja k. 24.4.1993 Tampere) yhtyeessä 1950-lyvun puolivälissä. Sen jälkeen hän siirtyi trumpetisti j kapellimestari Yrjö Osvald ”Ossi” Runnen (vuoteen 1936 Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri ja k. 5.11.2020 Helsinki) orkesteriin, jossa laulajatar Eila Pellinen (oik. Eila Reima, o.s. Pellinen, s. 6.8.1938 Sulkava ja k. 10.4.1977 Espoo) oli solistina. Seuraavaksi Seppo Rannikko vaihtoi basisti Olli Hämeen (oik. Olli Hämäläinen, s. 19.5.1924 Helsinki ja k. 11.6.1984 Tampere) orkesteriin soittamaan. Olli Hämäläisen isoisä oli Helsingin Vanhan kirkon urkuri Lauri Hämäläinen (s. 10.8.1832 Rautalampi ja k. 29.9.1888 Helsinki) ja isä oli taidemaalari ja graafikko Väinö Aleksanteri Hämäläinen (s. 15.7.1876 Helsinki ja k. 20.3.1940 Kauniainen). Olli Hämäläisen tytär on cembalisti ja urkuri Kati Hämäläinen (s. 10.5.1947 Helsinki), joka oli toimittaja Hannu Matti Kusti Taanilan (s. 10.5.1939 Ylivieska ja k. 4.3.2024) aviopuoliso.
Olli Hämeen yhtye soitti Rannikon kanssa pari vuotta Hämiksellä eli nykyisessä Tavastia-klubissa ja yhtyeen laulusolistina oli Laura Annikki ”Laila” Kinnunen (vuodesta 1971 Mišić, s. 8.11.1939 Helsingin maalaiskunta ja k. 26.10.2000 Heinävesi). 1950-luvun loppupuolella Olli Hämeen yhtye teki muutamia levytyksiä, jossa Seppo Rannikko oli mukana. 1960-luvun alussa Seppo Rannikko siirtyi kapellimestari, sovittaja ja pianisti Jaakko Salon yhtyeeseen soittamaan; yhtye säesti tuolloin Vieno Hellevi Kekkosta (oik. Kekkonen-Sauri, s. 6.9.1934 Karttula), joka juuri oli vaihtanut levy-yhtiötä Fazerilta Scandialle Jaakko Salon ohjaukseen. Tuon aikakauden levytyksiä oli Jaakko Salon samoin Olavi Virralle tekemä italialaisiskelmän sovitus ”Hopeinen kuu”, johon Salo pyysi Seppo Rannikko puhaltamaan oikein rupisen tenorisaksofoni soolon. Myöhemmin vielä Seppo Rannikko soitti kitaristi Herbert Abraham ””Häkä” Katzin (s. 10.12.1926 Turku ja k. 1.12.2007 Göteborg, Ruotsi) yhtyeessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti