Olli Antero Ahvenlahti (20. osa)
Ryhmä suomalaisia jazzmuusikoita perusti Heikki Sarmannon ja Esko Linnavallin johdolla vuonna 1975 The Finnish Jazz Music Workshopin, josta melko pian muodostui Uuden Musiikin Orkesteri UMO. Orkesterin nimi vakiintui 1980-luvulla muotoon UMO Jazz Orchestra, kunnes nimi vaihtui vuona 2019 muotoon UMO Helsinki Jazz Orchestra, kun orkesterin omistajana Helsingin kaupunki tuli vahvasti mukaan. UMO teki nauhoituksia radioon ja televisiolle ja orkesterin muusikot nauttivat kuukausipalkkaa soittamisestaan. Aluksi orkesteri sai taloudellista tukea Helsingin kaupungilta ja opetusministeriöltä. Vuonna 1984 orkesteri muuttui kokopäivätoimiseksi ammattiorkesteriksi. UMO oli osa Helsinki-viikon säätiötä vuosina 1984-2008. Nykyisin UMOlla on oma säätiö.
Alun perin UMO perustettiin Heikki Sarmannon kokoaman pienen big bandin pohjalle. Heikki Sarmanto oli koonnut ryhmän 1970-luvun puolivälissä Englantiin kohdistuneen jazzfestivaalimatkan vuoksi soittamaan Heikki Sarmannon omia sävellyksiä. Heikki Sarmanto soitti orkesterissa itse pianoa ja Esko Linnavalli johti orkesteria. Onnistuneen esiintymismatkan jälkeen Esko Linnavalli alkoi koota jazzsoittajista täysimittaista big bandiä. Orkesterin tyylilliseksi esikuvaksi otettiin yhdysvaltalaiset jazztrumpetisti, säveltäjä ja orkesterinjohtaja Thaddeus Joseph Jonesin (s. 28.3.1923 Pontiac, Michigan, Yhdysvallat ja k. 20.8.1986 Kööpenhamina, Tanska) ja jazzrumpali Mel Lewisin (oik. Melvin Sokoloff, s. 10.5.1929 Buffalo, New York ja k. 2.2.1990 New York) big bandit.
Esko Linnavallin pitkäaikainen ja polttava haave oli muodostaa maahamme kansainvälisen tason jazzbändi. Tällainen vakiintunut ja ammattitaitoinen big band mahdollistaisi samoin sen, että maahamme voitaisiin kutsua hyvin nimekkäitä jazzsolisteja ja orkesterinjohtajia vierailulle. Vuosien saatossa tämä Linnavallin unelma toteutuikin. Kapellimestari Esko Linnavalli ryhtyi hankkimaan verkostonsa avulla myös tukijoita määrätietoisesti UMOlle. Aluksi UMOa rahoittivat Helsingin kaupunki, Yleisradio ja Opetusministeriö valtion budjetista. Merkittävä henkilö yhteistyön rakentamisessa sekä Helsingin kaupungin että valtion suuntaan oli Helsingin silloinen apulaiskaupunginjohtaja Yrjö Heikki Syväri Von Hertzen (s. 9.9.1942 Helsinki ja k. 31.1.2022 Porvoo). Heikki S. Von Hertzen oli jo tuolloin itsekin innostunut jazzmusiikista ja hän soitti alttosaksofonia. Muusikko ja Yleisradion viihdepäällikkö Tapio Lipponen (s. 28.10.1942 Helsinki ja k. 21.9.2017) hoiti yhteistyötä Yleisradion puolelta.
Ehdottomasti tärkein tekijä UMOn pystytyksessä oli kuitenkin Esko Linnavalli. Orkesterin nimen keksi trumpetisti Markku Johansson, joka Esko Linnavallin kuoleman jälkeen muutaman vuoden johtikin orkesteria kaikkien muiden kiireidensä ohella. Linnavalli sovitti orkesterille soitettavaa, toimi orkesterin managerina eli voidaan hyvin pitää UMOa Esko Linnavallin tärkeimpänä elämäntyönä. Heikki Sarmanto pyysi Olli Ahvenlahtea mukaan Uuden Musiikin Orkesteriin. Sarmannolla oli niin paljon työtä omien sävellyksiensä parissa ja Olli Ahvenlahti oli seurannut läheltä orkesterin kokoamista, vaikka ei ollutkaan varsinainen orkesterin perustajajäsen. Olli Ahvenlahti liittyi UMOn vakituiseen kokoonpanoon loppuvuodesta 1975.
UMOlle järjestettiin Helsingin kaupungin toimesta harjoitustila. Yleisradio teetti UMOlla paljon kantanauhoituksia ja tilasi orkesterilta konsertteja. Näissä asioissa tärkeitä yhteistyöhenkilöitä Yleisradiossa olivat musiikkitoimittajat Matti Juhani Konttinen (pianisti, s. 8.1.1938 Helsinki ja k. 30.7.2013 Helsinki), Jaakko Matti Juhani Poijärvi sekä myös Pepe & Paradise -yhtyeen klarinetistina, saksofonistina ja huilistina toiminut Erkki ”Unde” Lehtola (s. 1944 Oulu). Koska Esko Linnavalli oli niin työllistetty orkesterin asioilla, auttoivat Markku Johansson ja Olli Ahvenlahti keräämään kokoon erilaisia big band -nuotteja ja he käynnistivät kovalla työllä orkesterin nuottikirjaston toiminnan. Apuna heillä oli myös Yleisradion nuotisto, mm. rouva Kaarina Nuorteva.
Aluksi UMO harjoitteli arkkitehti Hugo Alvar Henrik Aallon (s. 3.2.1898 Kuortane ja k. 11.5.1976 Helsinki) suunnittelemassa Finlandia-talossa, joka oli huonojen roudausolosuhteiden ja puutteellisen akustiikan vuoksi orkesterille haastava paikka. Rakennuksessa oli lisäksi käytetty sellaisia materiaaleja, että soittajat saivat matoilla kävellessä ja tarttuessaan kuparisiin ovenkahvoihin kovia sähköiskuja. Seuraavaksi UMOn harjoitustila vaihtui entiseen ja tyhjäksi jääneeseen poliisien päämajaan Helsingin Sofiankadulla Senaatintorin vieressä. Alkujaan talossa toimi Stockmannin tavaratalo ja nykyisin talo on Helsingin kaupungin omistuksessa. Poliisien päämaja siirtyi kaupungin keskustasta Länsi-Pasilaan.
Ulkomaisten big band -sovitusten kokoaminen maailmalta oli hyvin vaativa urakka orkesterille, mutta alkuperäisjäsen, saksofonisti Eero Koivistoinen, oli tässä tehtävässä korvaamaton apu UMOlle. Esko Linnavalli yritti kaikin tavoin rohkaista kotimaisia tekijöitä kirjoittamaan musiikkia big bandille soitettavaksi. Olli Ahvenlahti ei ollut vielä tuolloin kirjoittanut paljoakaan isoille big bandeille musiikkia; hän oli kuitenkin kiinnostunut aiheesta ja hän uteli Esko Linnavallilta ja Eero Koivistoiselta, kuinka mm. puhallinsektiolle kirjoitetaan soitettavaa, sektioiden vuoropuhelusta sekä sointujen hajotuksesta. Olli Ahvenlahti oli hyvin kiitollinen saamastaan avusta.
Keskikesällä 1976 Helsinkiin saapui vierailulle jazzlegenda John Birks ”Dizzy” Gillespie (s. 21.10.1917 Cheraw, Etelä-Carolina ja k. 6.1.1993 Englewood, New Jersey), beboptyylin toinen luoja Charlie Parkerin (s. 29.8.1920 Kansas City, Kansas ja k. 12.3.1855 New York City) ohella. Gillespie tarvitsi säestävään yhtyeeseen pianistia ja pianistin keikkaa tarjottiin Olli Ahvenlahdelle. Musiikkitoimittaja Matti Konttinen oli Dizzy Gillespien agentin kanssa sopinut, että Suomen konsertti televisioidaan. Yhtyeessä soittivat saksofonia Eero Koivistoinen, rumpuja Reiska Laine, bassoa soittamaan ruotsista lennätetty Roman Dylag (s. 22.2.1938 Krakova ja k. 24.7.2023) ja pianossa Olli Ahvenlahti. Keikkapäivänä vielä Matti Konttinen ilmoitti, että konsertti täytyy sääolosuhteiden vuoksi siirtää Töölönrannan ravintolan ulkoterassilta Yleisradion Pasilan tv-studio kakkoselle.
Muusikot tapasivat iltapäivällä Yleisradion studiolla ja tutkivat Gillespien tekemiä hauskoja, mutta samalla hyvin vaikeita kappaleita. Kaikki soittajat olivat jännittyneitä, mutta Dizzy Gillespie olikin hyvin mukava ja rento soittaja. Onneksi konserttiin valitut kappaleet olivat edes jollakin tavalla soittajille tuttuja. Soittajat harjoittelivat pitkin iltapäivää studiolla ja harjoitusten myötä jännitys myös katosi. 7.7.1977 yleisön läsnä ollessa Yleisradion studiolla nauhoitettiin tämä konsertti, joka alkoi ikivihreällä Autumn Leavesilla, josta tuli yhdeksän minuuttia kestävä versio. Olli Ahvenlahti sai soittaa siihenkin pitkän pianosoolonsa. Muita jazzkonsertissa kuultuja kappaleita olivat mm. Dizzy Gillespien jazzstandardit Woody’n You ja Night In Tunisia, Owl Oop-Pop-A-Da (levytys vuodelta 1948) ja Fiesta Mojo (levytys vuonna 1960).
Julius Heikkilä Helsingin Sanomista arvosteli konsertin ja hän kirjoitti, että lyhyen harjoituksen vuoksi konsertista ei voinut vaatia häikäisevää suoritusta. Siitä huolimatta soittajat ylsivät konsertissa hyvin onnistuneeseen suoritukseen, jossa kaikilta osallisilta muusikoilta kuultiin hienoja soolosuorituksia. Olli Ahvenlahtea Julius Heikkilä kehui pianistin jatkuvasti soittamista melodisista asioista.
Vähitellen Suomessa alkoi vieralla UMO solisteina ja johtajina Esko Linnavallin työn tuloksena kovia kansainvälisiä jazzmaailman tähtiä. Olli Ahvenlahden mieleen ovat varsinkin jääneet mm. tenorisaksofonisti Benny Golson (s. 25.1.1929 ja k. 21.9.2024), trumpetisti Clark Virgil Terry (s. 14.12.1920 St. Louis, Missouri ja k. 21.2.2015 Pine Bluff, Arkansas) sekä tenorisaksofonisti Dexter Gordon (s. 27.2.1923 Los Angeles, Kalifornia ja k. 25.4.1990 Philadelphia, Pennsylvania). Thad Jones ja Mel Lewis vierailivat kerran maassamme yhdessä ja toisella kerralla Thad Jonesin mukana oli jazzlegenda Dexter Gordon. Thad Jones johti UMOa ja pianisteina vuorottelivat Esko Linnavalli ja Olli Ahvenlahti, solistina puhalsi Dexter Gordon. Toisessa kappaleessa oli solistin vuoro soittaa, mutta hän oli melko heikossa kunnossa ja sen myös kuuli soitosta. Solistin sekoilusta alkoi johtajakin jo huolestua. Kappale saatiin jotenkin luovittua hyppimällä loppuun. Gordon siirtyi soittamaan Ollin selän taakse seuraavaksi ja soiton jatkuessa hän koputti Ollia olkapäähän. Hän pyysi Ollia hakemaan hänelle vodkan, mielummin tuplana. Olli Ahvenlahti viittoi Esko Linnavallia tuuraamaan itseään pianistina toviksi ja lähti hakemaan Dexter Gordonille tuplapaukkua Hesperian saunabaarista. Paukun nautittuaan Dexter Gordonin soitto alkoi sujua jo paljon paremmin. Dexter Gordon kärsi elämänsä loppupuolella jonkinlaisesta huume- tai alkoholiriippuvuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti