Antiikin Kreikan historiaa (2. osa)

Moni vähemmän varakaskin mies pystyi varustamaan itsensä huomattavasti halvemmilla kustannuksilla valtion sotajoukkoihin hopliitiksi ja sitä kautta vaatia itselleen tiettyjä poliittisia oikeuksia. Näin hopliitit käytännössä muodostivat uuden erillisen yhteiskuntaluokan, joka muodostui itsenäisistä pienten ja keskisuurten maatilojen omistajista.

Välimerellä Kreetan saari eli varhaisella pronssikaudella melkeinpä hyvin eristyksissä vielä uusista kulttuurivirtauksista. Paljolti tämä johtui siitä, että avomerenkulku ei ollut vielä tuolloin niin kehittynyttä, että olisi ollut säännöllisiä yhteyksiä Kreetan saaren ja varhaisempien kulttuurikeskusten välillä. Kreetalla oli kuitenkin paikallisia kukoistavia kulttuureja jo 6000-luvulta lähtien. Näistä kulttuureista on todisteena jäänyt runsaasti asutuskerrostumia varsinkin Knossoksessa. Knossosta on asutettu ilmeisesti jo neoliittisella kivikaudella 7000-3000 eaa.

Merenkulku virkistyi vallan merkittävästi uuden laivatyypin kehittymisen vuoksi kolmannen vuosituhannen lopulla eaa. Tästä johtuen alkoivat säännölliset yhteydet Aigeianmeren ympäristön, Syyrian ja Egyptin välillä toimia. Näiden yhteyksien vuoksi Kreeta muodostui myös hyvin tärkeäksi saareksi Välimerellä. Kreeta oli kyllin suuri saari kyetäkseen ylläpitämään merkittävää asujaimistoa sekä tuottamaan kauppatavaraa saarelta vientiin. Kreetan saari sijaitsi samoin erittäin edullisella paikalla ajatellen Syyrian, Egyptin, Manner-Kreikan ja Vähä-Aasian kauppareittien leikkauspistettä. Kreetalla oli vielä pronssikaudella huomattavat metsävarannot ja puutavara olikin tuolloin saaren tärkeimpiä vientiartikkeleita. Saaren muita hyvin tärkeitä vientituotteita olivat oliiviöljy, viini sekä villasta valmistetut kankaat. Samoin pronssin tuotanto saarella oli tärkeää, vaikka sen valmistuksessa tarvittava kupari täytyi tuoda Kyproksen saarelta. Samoin oli laita myös tinan kanssa, jota varten tuontia oli Iranista, Iberian niemimaalta sekä Keski-Euroopasta. Kreetan laivastoa pidettiin aikanaan maailmankuuluna laivastona; kreetalaiset tunsivat tuolloin olonsa saarella niin turvalliseksi, että heidän valtavia palatsejaan ei ollut millään tavalla linnoitettuja.

Kreetan ensimmäiset palatsit tuhoutuivat kuitenkin n. 1700- ja 1600-lukujen vaihteessa eaa. joko tuhoisan maanjäristyksen tai sotien johdosta, joka sai hyksojen vallan aikaan Egyptissä. Melko pian tuhoutuneet palatsit rakennettiin kuitenkin uudelleen vielä entistäkin komeimmiksi ja isoimmiksi; näiden lisäksi rakennettiin saaren itäosaan aivan uusi palatsikompleksi. Kreetan saarelta on palatsien ja niitä ympäröivien asutuskeskusten lisäksi havaittu myös pienempiä kaupunkeja, huviloita ja maatiloja. Näistä komplekseista kaikkein tunnetun lienee Faistoksen palatsikeskuksen välittömässä läheisyydessä sijainnut Hagia Triada, jonka arvellaan koostuneen kahdesta maaseuturakennuksesta eli villasta. Jokaisen palatsikeskukseen liittyi vuoripyhäkkö, johon keskusaukiolta oli suora näköyhteys.

Varsinkin mannermaalta saapuviin teki varmasti suuren vaikutuksen Knossoksen ja Faistoksen palatsien kompleksisuus. Nämä kreettalaiset palatsit lienevät antaneet käsitteen labyrinteistä. Oikeasti nimi juontaa kuitenkin kultissa ja koristeaiheissa laajasti käytetystä kaksoiskirveestä, jota kutsuttiin labrysseksi. Keskellä palatsikompleksia sijaitsivat pitkänomaiset aukiot sekä kulttitilat suurine portaikkoineen. Palatsien hallinnolliset tilat, asuintilat sekä työpajat ja varastot reunustivat monessa kerroksessa paltsipihan kaikkia sivuja. Valo sisätiloihin ohjautui osaksi pihalta sekä valokuilujen avustuksella. Seinämaalauksissa on kuvattu akrobaattisia härkätansseja, joita sisäpihalla ilmeisesti on suoritettu.

Löytäjien keskuudessa pienoisveistoksien ja seinämaalausten henkilöiden vaatetus herätti mielenkiintoista huomiota. Miehet esitettiin niissä usein ainoastaan lannevaatteeseen verhottuina, kun taas hovinaiset ja papittaret näytettiin niissä koristeellisissa asuissa, rinnat paljaina, mutta alaruumis pitkän hameen verhoamana. Theran (Santoriinin) hyvin säilyneet seinämaalaukset nuorukaisten ja naisten initaatioriiteistä antavat parhaan kuvan vaatetuksesta. Tasakattoinen pyöröhauta (tholos) yleistyi tuolloin perhehautatyyppinä, mutta kuiluhautoja oli myös ja ne kaivettiin peruskallioon. Manner-Kreikassa jäljiteltiin usein Kreetan saavutuksia. Kauppa- ja kulttuuriyhteydet Lähi-idän, Kyproksen ja Egyptin kanssa vilkastuivat merkittävästi; minolainen kauppa sekä asutus levittäytyivät Aigeianmeren saarille, kuten mm. Theralle ja Melokseen. Kreetalle tuotiin toisaalta metalleja sekä muita raaka-aineita ja saarelta vietiin siellä valmistettuja kultakoruja, sinettejä, kankaita ja muita valmiita tuotteita laajasti joka puolelle.

Kreetan loistelias myöhäspalatsikausi sai 1400-luvun puolivälissä eaa. äkillisesti lopun, kun mykeneläiset mannermaalta valloittivat Kreetan saaren ja tuhosivat ja polttivat sen loistavat palatsit. Ainoastaan Knossos rakennettiin uudestaan ja Kreetan saarta hallittiin sieltä käsin. Tuolloin yleistyivät megaron-tyyppiset rakennukset, joita tavattiin jo Thessalian myöhäsneoliittisissa keskuksissa ja Troijan vanhimmissa kerrostumissa. Nämä rakennukset koostuivat suorakaiteen muotoisesta päätilasta, jonka keskellä sijaitsi neljän pylvään reunustama tulisija. Päätilaa edeltää yksi tai useampia eteistiloja. Samoin hauta- ja keramiikkatyypit muuttuivat ja mykeneläinen lineaari B tuli käyttöön kirjoitusjärjestelmänä.

Kreetan saaren lopullinen valtaus helpottui, kun Theran tulivuoren purkaus aiheutti minolaisen merivallan heikentymisen. Minolaisen kulttuurin myöhäisimmät vaiheet ovat siksi vielä ainakin osittain hämärän peitossa.

Kaksi merkittävää esihistoriallisen ajan muutosta, viljanviljely ja eläinten domestikoiminen, näyttäisivät saaneen idässä alkunsa, josta ne tuotiin vuoden 6000 eaa. tienoilla Kreikkaan. Hyvin nopeasti tämän jälkeen neoliittisella kaudella ihmiset alkoivat valmistaa astioita poltetusta savesta. Kreikan neoliittisen kauden asuinpaikkoja tunnetaan kaikkialla, mutta selvästi eniten niitä löydettiin Thessalian hedelmällisellä ja laajalla tasangolla, kuten Sesklossa ja Diminissä. Sesklo on näistä kahdesta vanhempi alue, vuosilta 5000-4000 eaa. Alueella on ryhmä yksi- ja kaksikerroksisia taloja, joiden suojaksi on rakennettu polveileva linnoitusmuuri. Selvästi muita suurempi rakennus sijaitsi aivan kukkulan huipulla kielien yhteisön sosiaalisesta rakenteesta, riippuen toki siitä, ajatellaanko rakennus päällikön taloksi, yhteiseksi majoituspaikaksi vai temppeliksi. Sesklossa tehtiin tulenpunaisin kuvioin koristeltuja kauniita keramiikka-astioita ja savisia pienoisveistoksia, jotka usein esittivät runsasmuotoisia naishahmoja.

Vain muutaman kilometrin päässä idempänä Sasklosta sijaitseva Dimini eli kukoistuskauttaan myöhäisneoliittisella kaudella noin 4000-3000 eaa. Matalaa kukkulanlakea kehystää muurien sarja ja kukkulan laella on jälleen yksittäinen suuri rakennus. Muut alueen rakennukset sijaitsevat muurien välissä tai alempana rinteellä. Kreikan kymmenet muut pienet asuinpaikat ovat tarjonneet lisää tietoa neoliittisen ajan elämästä.

Ateenan asutuksen varhaisimmat jäänteet ovat peräisin neoliittiselta kaudelta noin 4000-3000 eaa. Silloinen asutus keskittyi Akropolis-kukkulalle, mutta viimeistään pronssikaudella noin 2000-1600 eaa. asutus näyttäisi levittäytyneen myös kukkulaa ympyröivälle tasangolle, kuten mm. Agoran alueelle. Ateenalaiset olivat omasta mielestään autoktoneja eli oman alueensa alkuperäisiä asukkaita. Kukkulan luolat ja Klepsydran lähde olivat käytössä jo ainakin 3000 eaa. Läheinen Kefisos- ja Eridanosjokien halkoma laaja tasanko oli hyvin viljavaa seutua. Tältä alueelta saatiin luonnontuotteina Laureionin kaivosten hopeaa ja lyijyä, Pentelikonin ja Hymettoksen marmoria, laadukasta keramiikkasavea sekä oliiviöljyä ja viiniä.

Kuningas Kekropsin hallituskaudella – hallitsi noin vuosina 1556-1506 - vuonna 1581 eaa. Ateenan katsotaan tradition mukaan perustetuksi. Ateena oli monien muiden Kreikan kaupunkivaltioiden tavoin alkujaan todennäköisesti kuningaskunta. Akropolin kukkulalla oli kuninkaanpalatsi noin 1400-1100 eaa. Attika liitettiin tradition mukaan Ateenan valtapiiriin Theseuksen aikana 1200-luvulla eaa. Ateena vaikuttaa selviytyneen mykeneläisen ajan päättymisestä muita keskuksia rauhallisemmin. Mantereen myöhäispronssikautinen kulttuuri tunnetaan mykeneläisenä kautena. Ateena ei tuhoutunut doorilaisvalloituksissa muiden mykeneläisten keskusten tavoin, mutta se koki silti kulttuurisen muutoksen ns. pimeiden vuosisatojen aikana.

Attikan vapaasyntyinen väestö jaettiin kolmeen sosiaaliseen luokkaan: vanhan yläluokan jäsenet (eupatridai), maanomistajat (geomoroi) sekä maata omistamattomat (demiurgoi), kuten mm. merimiehet ja käsityöläiset. Jo tämä merkitsi siirtymistä tietynlaiseen demokratiaan myöhemmän ateenalaisen käsityksen mukaan. Monet Attikan myöhemmistä ylhäisöistä – myös tyranni Peisistratoksen suku – tulivat mykeneläisajan lopulla Messenian Polyksesta Peloponnesokselta; Peisistratos pitikin itseään Pyloksen kuninkaan, Nestorin, jälkeläisenä.