Teollisuusmies ja mesenaatti Andrew Carnegie (5. osa)
Andrew Carnegien perhe vietti New Yorkin kartanossaan aikaansa yleensä lokakuusta toukokuulle ja kesästä syksyyn perhe asutti usein Skotlannin ylämaalla sijaitsevaa Skibon linnaa. New Yorkin kartanostaan Carnegie hoiti hyväntekeväisyyshankkeitaan; Andrew Carnegiella oli tapana työskennellä omassa työhuoneessaan ja kirjastossaan heti aamusta. Työskentelyn jälkeen hän treenasi kuntosalillaan tai teki kävely tai ratsastusretken Central Parkissa, jonka jälkeen hän otti pienet iltapäivätorkut kartanossaan. Päiväunien jälkeen hän saattoi vielä ottaa vastaan kartanossaan liikevieraita. Kaupunkikartanon palvelushenkilökuntaan kuului noin 25 henkilöä, mutta parhaimmillaan hän työllisti kartanollaan 42 palvelijaa. Henkilökunnan joukossa oli mm. insinöörejä, kokkeja, hovimestareita, avustajia, turvamiehiä, sihteerit sekä autokuljettajat. Aamiaisen ajaksi Andrew Carnegie oli palkannut Walter C. Galen soittamaan kartanon urkuja joka aamu ja säkkipillinsoittoa tarjosi Angus MacPherson. Louise-vaimo osallistui myös aktiivisesti kartanon taloustoimintoihin.
Skibon linna sijaitsee Sutherlandin ylämaan piirikunnassa Skotlannissa, josta on kauniit upeat näkymät Dornoch Firthin luonnonkauniille kansalliselle alueelle. Ensimmäinen merkintä historian kirjoissa Skibon linnasta on sen perustamisesta vuodelta 1211. Alusta lähtien linna on ollut Caithnessin piispojen asuinpaikka. Piispojen asuinpaikkana linna oli vuoteen 1545 saakka, jolloin sen kirkko luovutti John Graylle vahvistaakseen liittoaan voimakkaan perheen kanssa protestanttisen kapinan uhan levitessä kohti pohjoista. Paikan omistajat vaihtuivat usein vuoteen 1772 saakka, jolloin omistajaksi tuli Evan Charles Sutherland-Walker. Linnan kunto oli päässyt jo melko huonoksi, kun vuonna 1897 teollisuusmies Andrew Carnegie teki linnasta yhden vuoden vuokrasopimuksen osto-optiolla.
Carnegie käytti tätä optiotaan vuonna 1898 ostamalla linnan 85 000 punnalla. Linna oli tuolloin hyvin huonossa kunnossa ja Andrew Carnegie käytti lisäksi kaksi miljoonaa puntaa linnan remontointiin. Samassa yhteydessä hän hankki myös maata lisää. Tilan koko kastoi 1 500 neliömetristä yli 5 600 neliömetriin. Linnaan tehtiin samalla myös sisäuimapaviljonki, Loch Ospisdale sekä 9-reikäinen golfkenttä. Myöhemmin linnan osti englantilainen liikemies Peter John de Savary (s. 11.7.1944 ja k. 30.10.2022), joka oli menestynyt öljy-, merenkulku- ja kiinteistöalalla. Hän perusti linnan maille yksityisen jäsenklubin, The Carnegie Clubin. Vuonna 2003 de Savary myi klubinsa amerikkalaiselle liikemiehelle, Ellis Shortille (s. 6.10.1960).
Andrew Carnegie ei kovasti välittänyt New Yorkin kaupungin seurapiirielämästä, mutta hän kutsui mielellään kartanoonsa poliitikkoja ja älymystön edustajia päivällisille. Carnegiet isännöivät mm. sellaisia tapahtumia kartanossaan, kuten isännän veljentyttären, Nancyn häät vuonna 1905, Carnegien omat 25-vuotishääpäivät vuonna 1912, Margaret-tyttären debutanttijuhlat vuonna 1916 sekä Carnegien liikekumppaneiden vuosittaiset tapaamiset. Syntymäpäivänään Andrew Carnegie kutsui usein toimittajia kartanoonsa. Tilaisuudet vieraille pidettiin usein ruokasalissa tai taidegalleriassa; usein nähty puhuja näissä tilaisuuksissa oli Booker Taliaferro Washington (s. 5.4.1856 ja k. 14.11.1915) ja pianistina musiikista yleensä vastasi puolalainen Ignacy Jan Paderewski (s. 18.11.1860 ja k. 29.6.1941). Vieraiden joukossa olivat mm. fyysikko ja kemisti Marie Curie (s. 7.11.1867 ja k. 4.7.1934), kirjailija Mark Twain (oik. Samuel Langhorne Clemens, s. 30.11.1835 ja k. 21.4.1910) sekä useat Yhdysvaltojen presidentit.
Vuodesta 1911 alkaen Andrew Carnegie salli paikallisten lasten leikkiä kaupunkikartanonsa puutarhassa. Louisen veli, arkkitehti Henry Davis Whitfield, suunnitteli kartanoon käytävän viherhuoneen ja kuvagallerian välille. Vuonna 1915 anarkisti yritti pommittaa kartanoa, mutta hän onneksi epäonnistui yrityksessään. Andrew Carnegie osti puisen talon Viidennen Avenuen ja 90. Kadun kaakkoiskulmasta vuonna 1917 estääkseen nän kerrostalon rakennuttamisen tälle tontille. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Carnegien perhe lopetti kesäksi muuttamiset Skobon linnaan Skotlantiin. Margaret Carnegie solmi avioliiton Roswell Millerin kanssa New Yorkin kartanossa vuonna 1919.
Andrew Carnegie ehti vielä ennen kuolemaansa ostaa Stockbridgestä, Massachusettista Shadowbrook-nimisen kartanon vuonna 1916 perheelleen kesänviettopaikaksi. Amerikkalainen runoilija ja kirjailija sekä pankkiiri ja yksi Metropolitan Museum of Artin perustaja, Samuel Gray Ward (s. 3.10.1817 ja k. 17.11.1907), osti itselleen vuonna 1844 maata Baldheadin rinteiltä ja rakennutti Shadowbrooksin kartanon paikalle. Tuossa vaiheessa kartano tunnettiin nimellä Oakwood. Vuonna 1892 kartano tuli varakkaan amerikkalaisen kauppiaan, kiinteistökehittäjä, pankkiiri, sukututkija ja hyväntekijä Ansonille Phelps Stokesin (s. 22.2.1838 ja k. 28.6.1913) omistukseen.
Stokes laajensi kartanon maita 610 hehtaariin saakka ja puretti Oakwood-rakennuksen melkein kokonaan – itäsiipeä lukuun ottamatta – sekä rakennutti uuden kartanorakennuksen mailleen. Tämä L-muotoinen kartano valmistui vuonna 1893 ja se tuli maksamaan 500 000 dollaria. Anson Stokes teloi jalkansa ratsastusonnettomuudessa ja jalka jouduttiin amputoimaan. Omista lähti kartanosta vuonna 1898 ja kartano oli tyhjillään vuoteen 1905 saakka. Tuolloin kartanon osti kanadalainen liikemies Spencer Proudfoot Shotterille (s. 1855 ja k. 5.12.1920).
Shotterin velkaiset jälkeläiset myivät kartanon Shotterin kuoleman jälkeen vuonna 1916 Andrew Carnegielle 300 000 dollarilla. Kartanoa pidettiin Carnegien omistuksessa siihen aikaan Yhdysvaltojen toiseksi suurimpana yksityisasuntona. Andrew carnegie kuoli täällä kartanossaan 11.8.1919 ja kolme vuotta myöhemmin kartano myytiin Society of Jesus-yhdistykselle jesuiittapappien koulutuskeskukseksi. Shadowbrookin päärakennus tuhoutui 9.3.1956 tulipalossa, joka vaati kaikkiaan neljän ihmisen hengen. Kaksi muuta talon asukasta kuoli vielä myöhemmin tulipalossa saamiinsa vammoihin. Shadowbrookissa kouluttautunut pappi, Francis Xavier ”Frank” Shea (s. 1926 ja k. 9.7.1977 kirjoitti vuonna 1956 kirjan Shadowbrook-kartanon historiasta ja sen tuhosta, joka vuonna 2009 julkaistiin postuumisti nimellä The Shadowbrook Fire.
Andrew Carnegien kuoleman jälkeen Louise Carnegie osti tyttärelleen ja vävylleen toukokuussa 1920 George McAlpinin talon osoitteessa 9 East 90th Street. Tämä talo kunnostettiin pariskunnalle kodiksi vuoden 1920 lopulla. Millerien ja Carnegien talot olivat sisäisesti yhteydessä – käytävällä, jonka Almus Pratt Evans suunnitteli - toisiinsa, joten Louise Carnegien oli helppo vierailla tyttärensä ja vävynsä luona päivittäin. Tässä vaiheessa Louise Carnegie asui isossa kartanossaan yksin 14 palvelijan kanssa. Louise Carnegie teetätti pienen leikkialueen lastenlapsilleen kartanon puutarhaan.
Leski Louise Carnegie jatkoi New Yorkin kaupunkikartanossaan erilaisten pienten tilaisuuksien ja urkukonserttien isännöintiä. Näihin tapahtumiin kuuluivat mm. Carnegien veljentyttären, Louise Whitfieldin avioliitto vuonna 1927, ompelutuntien järjestäminen, opiskelijaklubin kokoukset, erilaiset monet muut tilaisuudet ja konsertit. Kartanoasuma-alueen kehitys jatkui myös Andrew Carnegien kuoleman jälkeen. Kartanon ja sitä vastapäätä sijainneen Kahnin talon rajoitukset vain asuinkäyttöön poistuivat vuonna 1934; tuolloin Kahnin omistama talo myytiin Convent of the Sacred Heart -tyttökoululle. Louise Carnegie asuin kaupunkikartanossaan kuolemaansa 24.6.1946 saakka.
Louise Carnegien kuoleman jälkeen kartano siirtyi testamentti lahjoituksena New Yorkin Carnegie Corporationille. Kartano säilyi ennallaan ja sitä ylläpitivät välttämätön henkilöstö sekä perheen taloudenhoitaja, Alexander Morrison. Kartanorakennusta yritettiin tarjota vuokralle Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle toimistoiksi loppuvuodesta 1946. Tarjous uusittiin YK:lle vielä vuonna 1948, mutta YK ei koskaan tullut vuokralaiseksi kartanoon.
Carnegie Corporation vuokrasi tammikuussa 1949 sekä Carnegien kartanon että Millerien kodin New York School of Social Workille 21 vuoden sopimuksella, johon liittyi lisäksi mahdollisuus jatkaa sopimusta. Edgar I Williams suunnitteli rakennuksille 140 000 dollarin kunnostukset. Carnegie Corporation toimitti New Yorkin rakennusministeriölle muutossuunnitelmat 11.2.1949 ja rakennus suljettiin kunnostustöiden vuoksi kaksi viikkoa myöhemmin. Kunnostustyöt rahoitti New Yorkin Community Service Society.
Kartanon keittiöstä tehtiin kahvila ja taidegalleriasta luentosali. Alkuperäinen pähkinäpuuportaikko varastoitiin ja korvattiin suljetulla portaikolla. Kartanon toisenkerroksen makuuhuoneet muutettiin luokkahuoneiksi. Kolmas kerros toimi hallinnon toimistotiloina ja ylin kerros tehtiin tiedekunnan toimistoksi. Kirjasto säilyi kirjastohuoneena ja Carnegie Corporation toivoi, että ensimmäisen kerroksen urut säilytettäisiin omalla paikallaan. Myös Carnegien työhuone ja yksi hänen muotokuvansa saivat jäädä taloon paikalleen. School of Social Work muutti uudistettuun rakennukseen 5.10.1949. Samassa kuussa asennettiin rakennuksen ulkoseinään kartanon muistolaatta muistuttamaan asuinpaikasta ja kartanon asukkaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti