Karl Rudolf Walden (10. osa)
Suomen teollisuudelta puuttui vielä 1900-luvun alkupuolella paljon; suurimmat ongelmat olivat puute raaka-aineista, lähinnä metalleista, sekä pääoman puute. Puujalostusteollisuudessa oli jo kuitenkin päästy hyvään vauhtiin. Puujalostusteollisuus pystyi jo tyydyttämään oman maamme tarpeen ja pystyi tarjota vientiinkin merkittäviä määriä pahvi, puuhioketta, selluloosaa, paperia ja paperituotteita. Vuonna 1900 paperitehtaita oli Suomessa 16 kappaletta, mutta jo vuonna 1913 paperitehtaita oli jo 25 kappaletta. Samaan aikaan paperin valmistus kasvoi 45 000 tonnista noin 167 600 tonniin. Suomen tuonnista noin kolmasosa tuli Venäjältä ja saman verran veimme Venäjälle omia hyödykkeitämme. Venäjän osuus Suomen kauppavaihdossa oli kuitenkin heikkenemässä.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomi ei maatalousvaltiona ollut omavarainen viljan suhteen ja siksi viljaa sekä muitakin elintarvikkeita tuotiin Venäjältä. Suomi puolestaan vei Venäjälle mm. karjatuotteita, kuten voita ja Pietariin jopa maitoa. Teollisuustuotteiden viennistä valtaosan muodostivat paperituotteet. Vuonna 1900 oli viennistämme Venäjän osuus 64,6 prosenttia ja vuonna 1913 enää 47 prosenttia painon mukaan laskettuna. Suomen paperituotannosta Venäjä osti vuonna 1910 peräti 84,3 prosenttia ja 83,8 prosenttia vuonna 1913. Tilastojen mukaan Suomen paperiteollisuus sai paperituotteistaan Venäjältä parempaa hintaa kuin muista maista.
Karl Rudolf Walden vielä sairastellessa Pietarissa häneltä tiedusteltiin, haluaisiko hän ottaa Simpeleen paperitehtaan paperiedustuksen hoitaakseen Venäjällä. Tiedustelun suoritti Simpeleen paperitehtaan johtokunnan jäsen ja yhtiön suurosakas, Albin Ramstén (s. 29.8.1869 Viipuri ja k. 27.2.1933 Helsinki). Jahka tieto tästä suunnitelmasta levisi Pietarissa, alkoivat useat agentit punoa juonia Karl Rudolf Waldenia vastaan; he pelkäsivät saavansa Waldenista itselleen kovan kilpailijan. Kun sopimusta agentuurista ei heti syntynyt, alkoi Waldenkin jo pelätä menettäneensä sopimuksen kilpailijoille.
Sopimus Simpeleen paperitehtaan kanssa kuitenkin syntyi ja allekirjoitettiin 9.12.1911 Viipurissa. Sopimus koski kaikkien Simpeleen paperitehtaan valkoisten ja värillisten paperilaatujen myyntiä Pietarissa, Moskovassa ja Minskissä. Neljännesvuosittain maksettava provisio oli viisi prosenttia selvitetyistä faktuureista; faktuuraleimamaksun hoiti paperiyhtiö ja Walden kuittasi posti- ja sähkösanomakulut. Tilaukset oli maksettava käteisellä tai vekseleillä, jotka oli asetettu kolmelle – kuudelle kuukaudelle tai vieläkin pitemmäksi ajaksi, kunkin erikseen tehdyn sopimuksen mukaisesti. Karl Rudolf Waldenin oli lähetettävä täydellinen tilitys joka kuukausi tilauksista. Paperiyhtiö pidätti itsellään oikeuden hyväksyä jokainen tilaus erikseen. Tapettipaperista Walden oli 33 prosentin ja muista paperilaaduista 50 prosentin omavastuu. Waldenille taattiin vuosittain 100 000 puudan kiintiö sillä edellytyksellä kuitenkin, että hinnat ja maksuehdot olivat sopusoinnussa keskenään sekä ettei laillista estettä sattunut. Sopimuksessa oli kolmen kuukauden irtisanomisaika, mutta paperiyhtiö sitoutui pitämään sopimuksen voimassa 1.1.1905 saakka.
Jotta Karl Gustaf Walden sai Simpeleen paperitehtaan edustuksen itselleen, hänen oli ostettava tietty määrä paperitehtaan osakkeita itselleen. Koska Waldenilla ei ollut tuolloin käytettävissä omia käteisvaroja, hän joutui lainaamaan rahat osakekauppaan. Lainan hän sai Kauppapankin Viipurin konttorista, jonka johtajana tuolloin oli varatuomari Sakari Castrén. Sakari Castrén oli oli tuomari Waldénin entisiä apulaisia ja Waldenin Gustaf-veljen lanko. Sijoitus ei Waldenille juuri tuolloin ollut kovin hyvä, sillä Simpeleen paperitehtaan osakkeet olivat silloin huonotuottoisia. Sijoitus oli kuitenkin pitkässä juoksussa viisas ja kauaskantoinen, sillä Walden pääsi myöhemmin yhtiön johtoon ja sai haltuunsa merkittävän osan yhtiön osakekannasta. Simpeleen paperitehdas oli myös osa sitä pohjaa, jolle Walden myöhemmin rakensi teollisuusyhtymänsä.
Kauppias ja liikemies Matti Roihan (s. 17.5.1863 Parikkala ja k. 12.9.1917 Lappeenranta) vanhemmat olivat Petter Roiha ja Maria Repo. Matti Roihan aviopuoliso oli vuodesta 1887 lähtien Aleksanda Kodelewsky. Kiertokoulua käynyt Matti Roiha perusti vuonna 1886 siirtomaatavarakaupan Lappeenrantaan ja myöhemmin hän siirtyi tukkukauppiaaksi Viipuriin. Roiha hankki 3 000 markalla Hiitolanjoen Juvankosken omistukseensa vuonna 1896 ja perusti Simpeleelle paperitehtaan. Aluksi hän rakennutti alueelle sahalaitoksen. Paperitehdas käytti alkuun lumppua raaka-aineenaan. Tehtaan suunnitteli ruotsalainen A. M. Hedbäck, joka hieman aikaisemmin oli suunnitellut kartonkitehtaan. Matti Roiha tarvitsi myös tehtään työntekijöille maata, johon hän voisi rakennuttaa tehdasyhdyskunnan. Siksi hän osti myös läheiset Sakarinmäen ja Nenosenmäen tilat seka vuosien varrella muitakin tiloja tähän tarkoitukseen. Roiha rakennutti asuntoja, joita sitten vuokrasi työntekijöilleen.
Paperikone tilattiin Englannista ja se tuli maksamaan 780 000 markkaa. Kustannukset nousivat niin koviksi, että Matti Roihan varat eivät yksin enää riittäneet. Hänen täytyi ottaa yhtiökumppaneita mukaan hankkeeseen. Tässä vaiheessa perustettiin Paperitehdas Oy Atlas jatkamaan tehtaan toimintaa. Uuden yrityksen osakepääoma oli puolitoista miljoonaa markkaa. Matti Roiha sai mukaan kolme yhtiökumppania itsensä lisäksi ja hänestä tuli yrityksen toimitusjohtaja. Kallioon louhittu turbiinikanava ja tehdasrakennus valmistuivat seuraavina vuosina. Yritystä rahoittanut Suomen Maanviljelys- ja Teollisuuspankki joutui konkurssiin vuonna 1902 ja sen myötä myös Paperitehdas Oy Atlaksen oli jätettävä vararikkoanomus. Yhtiön koko omaisuus, kuten koski, tehdas sekä rakennukset tontteineen myytiin huutokaupalla. Omaisuuden ostivat viipurilainen kauppias ja sittemmin vuorineuvos ja mesenaatti, Seth Agathon Sohlberg (s. 2.1.1856 Turku ja k. 29.1.1918 Viipuri) ja tilanomistaja Albin Ramstén, jotka olivat jo olleet mukana Paperitehdas Oy Atlaksessa osakkaina. Uudet omistajat muodostivat uuden yhtiön, Aktiebolaget Simpeleen, jonka osakepääoma oli aluksi 700 000 markkaa. Vuonna 1905 saatiin säännöllisillä mittauksilla määritellyksi Juvankoskessa käytettävissä oleva vesivoima. Tämän jälkeen alettiin paperitehdasta todella kunnostamaan. Paperitehdas alkoi nyt käyttää raaka-aineena puuta. Lokakuussa 1906 alkoi tehtaan puuhiomo toimia ja paperinvalmistui alkoi saman vuoden joulukuussa.
Seth Sohlbergin vanhemmat olivat Turun lyseon lehtori ja myöhemmin Pohjan kirkkoherra Herman Fredrik Sohlberg (s. 1.4.1813 Vöyri ja k. 27.6.1881 Pohja) ja Maria Rosina Richter. Seth Sohlberg alkoi vuonna 1871 työhän 15-vuotiaana J. Österbladh & Co-yhtiön rautakaupassa Turussa. Kymmenen vuoden palveluksen jälkeen Sohlberg muutti vuonna 1881 Helsinkiin. Helsingissä Seth Sohlberg pestautui tukkukauppias Anders Parviaisen (s. 29.12.1848 ja k. lokakuu 1887) ja rautakauppias Karl Herman Renlundin (s. 1850 Kokkola ja k. 18.2.1908) yhtiöön A. Parviainen & Co. Yhtiö osti vuonna 1879 Helsingin Mikonkatu 8:ssa sijainneen August Lindbergin rautakaupan. Vuonna 1881 A. Parviainen & Co avasi haaraosaston Viipuriin osoitteeseen Katariinankatu (Linnankatu) 15 ja Seth Sohlberg lähti Viipuriin haaraosaston johtajaksi vuonna 1883 vain 27-vuotiaana. Vuonna 1884 A. Parviainen & Co jaettiin kolmeen osaan karkeasti siten, että Anders Parviaiselle jäi tukku- ja öljykauppa, Karl Herman Renlundille Helsingin rautakauppa ja Seth Sohlbergille Viipurin haaraosasto.
Seth Sohlbergin rautakauppa Viipuissa menestyi hyvin ja oli maan suurimpia. Sohlberg oli suurosakkaana K. H. Renlundin kanssa Wärtsilä Ab:ssa ja sen hallituksen puheenjohtaja vuodesta 1898, Wärtsilästä erotetun Läskelä Bruks Ab:n suuromistaja ja sen hallituksen puheenjohtaja ja Ab Simpele pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja vuodesta 1902. Sohlbergille myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1908. Sohlberg oli Viipurin kaupunginvaltuuston jäsen vuosien 1886-1914 välillä yhteensä kaksikymmentä vuotta. Hän omisti kaupunkikiinteistöjä ja Ykspään kartanon Viipurin maalaiskunnassa. Lapseton Sohlberg testamenttasi runsaasti varoja kulttuurille, mm. Viipurin taidemuseon rakentamiselle. Taidemuseon suunnitteli arkkitehti Uno Werner Ullberg (s. 15.2.1879 Viipuri ja k. 12.1.1944 Helsinki). Seth Sohlbergin hautamonumentin suunnitteli myös Uno Ullberg ja veistokset teki kuvanveistäjä Johan Gunnar Finne (s. 4.4.1886 Hollola ja k. 17.9.1952 Helsinki). Monumentti on sittemmin kadonnut.
Juvankosken vesivoima pyöritti neljää 200 hevosvoiman turbiinia, joista kolme oli kytketty hiomakoneeseensa kukin ja neljäs turbiini käytti puuhiomon apukoneita sekä hollanterilaitosta. Luonnonruskeaa paperia valmisti amerikkalainen The Pusey & Jones Companyn valmistama paperikone, joka toimi höyryvoimalla. Paperitehtaan ensimmäisinä vuosina sen tuotanto oli noin 1 200 tonnia vuodessa, mutta vuonna 1909 paperitehtaaseen hankittiin uusi 320 hevosvoiman höyrykone käyttämään hollantereja sekä hiomon apukoneita. Vuonna 1910 nousi tuotanto jo 2 000 tonniin, jonka rahallinen arvo oli 450 000 markkaa. Tähänkään omistajat eivät olleet vielä tyytyväisiä, vaan kahden kilometrin päähän Juvankosken alapuolella sijaitseviin paperiyhtiön omistamiin Alaritakoskeen ja Lahnasenkoskeen alettiin rakentaa uutta voimalaitosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti