Teollisuusmies ja mesenaatti Andrew Carnegie
Teollisuusmies ja hyväntekijä Andrew Carnegie (s. 25.11.1835 Dunfermlinessa, Skotlannissa ja k. 11.8.1919 Lenoxissa) tavallisessa kutojan mökissä William Carnegielle ja Margaret Morrisonille Dunfermlinessa, Skotlannissa. Vuonna 1836 perhe muutti isompaan taloon Edgar Streetille, kun isän kangasliiketoiminta sai hieman vauhtia. Koulutuksensa Andrew sai Dunfermlinen vapaakoulussa ja tämän koulutuksen teki mahdolliseksi skotlantilainen tuomari ja hyväntekijä Adam Rolland Gask (1734-1819). Carnegien äidin setä oli skotlantilainen poliittinen johtaja, George Lauder Sr. (s. 9.5.1815 ja k. 18.11.1901). Lauder vaikutti voimakkaasti Andrewin ajatusmaailmaan esittelemällä pojalle runoilija Robert Burnsin (s. 25.1.1759 ja k. 21.7.1796) kirjoituksia ja historiallisia skotlantilaisia sankareita, sellaisia kuin Robert the Bruce, William Wallace ja Rob Roy. Robert Burnsiä pidetään romantisen liikkeen pioneerina ja kuolemansa jälkeen hänen kirjoituksistaan ovat inspiroituneet monet liberalismin ja sosialismin kannattajat.
George Lauder Sr. poika – hän oli myös nimeltään George Lauder – varttui Andrewin kanssa ja heistä tuli myöhemmin liikekumppanit. Carnegien perhe eli köyhyydessä ja Andrew joutui jo 12-vuotiaana ottamaan vastuuta perheen toimeentulosta. Lopulta perhe oli niin kovissa taloudellisissa vaikeuksissa, että heidän täytyi ottaa lainaksi rahaa vanhemmalta George Lauderilta. Perhe myös muutti Alleghenyyn, Pennsylvaniaan, Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa vuonna 1848. Tämä muutto oli Andrewin toinen matka elämässään; ensimmäisen matkansa hän oli tehnyt Edinburgiin nähdäkseen kuningatar Victorian (s. 24.5.1819 ja k. 22.1.1901) siellä.
Perhe saapui Alleghenyyn syyskuussa 1848 ja isä koitti ahkerasti myydä kankaitaan yksin. Sekä isä että poika pääsivät kuitenkin töihin skotlantilaisen omistamaan Anchor Cotton Mills-puuvillatehtaaseen. Andrew työskenteli tehtaassa puolapoikana vaihtaen puolarullia 12 tuntia päivässä ja kuutena päivänä viikossa. Myöhemmin vielä skotlantilainen puolanvalmistaja John Hay tarjosi Andrew Carnegielle hieman parempaa palkkaa ja poika vaihtoi tietysti työpaikkaa.
Andrew Carnegiesta tuli vuonna 1849 lennätinlähettiläs Ohio Telegraph Companyyn Pittsburgin toimistoon; paikka aukesi hänelle hänen setänsä suosituksesta. Andrew teki ahkerasti töitä ja opetteli kaupungin yritysten osoitteet ja johtajien kasvot. Näin hän jo kaukaa viisaasti loi tulevia yhteyksiä. Hän kehittyi myös todella taitavaksi lennättimen käyttäjäksi ja pääsi sen avulla myös eteenpäin yrityksessä. Yhdysvaltojen armeijan eversti John Byers Anderson (s. 22.11.1817 ja k. 7.7.1897) avasi oman henkilökohtaisen kirjastonsa – sisälsi 400 kirjaa – työssäkäyville poikalapsille lauantai-iltaisin; Andrew oli ahkera kirjojen lainaaja ja janosi tietoa kirjoista. Tuolloin nuorena jo Andrew Carnegie päätti, että jos hänellä joskus on varaa, hän tarjoaa samanlaisen mahdollisuuden tuleville sukupolvillekin.
18-vuotias Andrew siirtyi vuonna 1853 Pennsylvania Railroadille lennätinoperaattoriksi ja tähän toimeen hänet palkkasi amerikkalainen liikemies, teollisuusmies ja rautatiejohtaja Thomas Alexander Scott (s. 28.12.1823 ja k. 21.5.1881). Andrew oivalsi tulevaisuudennäkymät rautateillä selvästi paremmiksi kuin lennättimen puolella. 24-vuotiaana Andrew oli kohonnut jo intendentiksi yrityksessä ja hän palkkasi pikkuveljensä omaksi avustajakseen ja serkkunsa, Maria Hoganin, lennättimen puolelle. Tuohon aikaan rautatiet kasvoivat Amerikassa vauhdilla ja Andrew sai hyvää oppia johtamisessa Thomas Scottilta.
Thomas Scott auttoi Andrew Carnegien myös alkuun sijoitustoiminnassa vuonna 1855, kun Andrew sijoitti 500 dollaria Adams Express Companyyn rahaa. Jo tässä vaiheessa nuori Andrew Carnegie tutustui rakennusinsinööri ja teollisuusmies John Edgar Thomsoniin (s. 10.2.1808 ja k. 27.5.1874), joka Pennsylvanian Railroadin johtajana näytteli merkittävää roolia Andrew Carnegien liiketoimintojen kannalta myöhemminkin. Theodore Tuttle Woodruff (s. 8.4.1811 ja k. 2.5.1892) oli junien makuuvaunujen keksijä, jonka osakkeita myös nuori Andrew sai pian myös haltuunsa. Andrew Carnegie investoi osakkeitaan uudelleen liiketoimintaan, joka liittyi jotenkin rautateihin, kuten esimerkiksi siltojen rakennukseen ja rautiekiskoihin. Näin hän hiljalleen kasvatti alkupääomaansa riittävän suureksi ryhtyäkseen itse liiketoimintaan mukaan. Jo suhteellisen nuorenlla iällä hän päätti, että palkkatyö ei ole häntä varten.
Yhdysvaltojen sisällissodan (1860-1865) aikana Thomas Scott oli sotakuljetuksista vastaava apulaissotaministeri ja Scott nimitti Andrew Carnegien sotilasrautateiden ja liiton hallituksen lennätinlinjojen päälliköksi idässä. Sisällissota aiheutti valtavan kysynnän kasvun rautateollisuuden tuotteille ja monille tavarantoimittajille. Andrew Carnegie oli ensimmäisiä sijoittajia Columbia Oil Companyssa, joka oli hyvin tuottoisa sijoitus hänelle. Rautateiden, tykkiveneiden, tykkien ja ammusten sekä muiden teollisuustuotteiden valtava kysyntä teki Pittsburgista sodanaikaisen tuotannon keskuksen. Andrew Carnegien huomio ja kiinnostus keskittyi terästeollisuuteen ja hän oli mukana teräsvalssaamojen perustamisessa. Hänellä oli jo ennen sisällissotaa sijoituksia rautateollisuudessa.
Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeen Andrew Carnegie jätti päivätyönsä rautateillä ja keskittyi täysin ruukkitoimintaan. Carnegie perusti lopulta Keystone Bridge Worksin ja Union Ironworksin Pitssburgiin. Vaikka hän jätti Pennsylvania Railroad Companyn, hän ei katkaissut suhteitaan sen johtajiin Thomas Scottiin ja John Edgar Thompsoniin. Andrew Carnegie käytti yhteyksiään rautatiejohtajiin tehdäkseen sopimuksia Keystone Bridge Companylle rautatiekiskojen tilauksista. Hän rakennutti ensimmäisen terästehtaansa, jonka hän nimesi Thomsonin mukaan. Pennsylvania Railroad Company oli Andrew Carnegien suurin asiakas.
Andrew Carnegie loi valtavan omaisuutensa terästeollisuudessa hallitsemalla laajempia integroituja rauta- ja terästoimintoja, joita kukaan yksityinen henkilö on koskaan omistanut Yhdysvalloissa. Carnegie osti vuonna 1883 kilpailevan terästehdas Homestead Steel Worksin Monongahala-joen varrelta Pennsylvaniasta, joka oli aloittanut toimintansa vuonna 1881. 1880-luvun lopulla Carnegie Steel oli maailman suurin harkkorautojen, teräskiskojen ja koksin valmistaja. Tuotantovauhti oli noin 2 000 tonnia harkkorautaa päivässä. Työtä tehtiin terästehtaissa kahdessa 12-tunnin työvuorossa. Tuotanto oli niin tehokasta, että omistajan voittomarginaali oli 40 prosentin luokkaa.
Yhdysvaltojen terästuotanto ohitti Iso-Britannian terästuotannon vuoteen 1889 mennessä ja Andrew Carnegie omisti suuren osan tästä USA:n terästeollisuudesta. Hänen omistukseen lukeutuivat J. Edgar Thompson Steel Works Braddockissa, Pittsburgh Bessemer Steel Works, Lucy Furnaces, Union Iron Mills ja Union Mills, Keystone Bridge Works, Hartman Steel Works, Frick Coke Company ja Scotian malmikaivokset. Andrew Carnegie yhdisti omaisuutensa ja yhtiökumppaneidensa omaisuudet vuonna 1892 perustamalla Carnegie Steel Companyn. Carnegien taloudellinen menestys perustui myös hänen suhteisiinsa rautatieteollisuuteen, joka ei ainoastaan luottanut teräkseen raidekiskoina, vaan tienasivat omaisuuksia teräskuljetuksista. Yhdessä he neuvottelivat hinnoista sen sijaan, että olisivat sallineet vapaan kilpailun alalla.
Andrew Carnegie lobbasi kongressia saadakseen edulliseen hintaan esimerkiksi energiaa teollisuudelleen. Hän yritti salata näitä tietoja pitkään, mutta vuonna 1900 asiakirjoista paljastui, kuinka hän oli Carnegie Steelin hallituksen puheenjohtaja Henry Clay Frickin kanssa neuvotellut erittäin edulliset tariffit liiketoiminnalleen. 65-vuotias Andrew Carnegie suunnitteli eläkkeelle jäämistä. Pankkiiri John Pierpoint Morgan (s. 17.4.1837 ja k. 31.3.1913) oli iskenyt silmänsä Carnegien tekemään voittomarginaaliin. Morgan visioi integroidun terästeollisuuden, joka leikkaamalla kustannuksia ja alentamalla kuluttajien hintoja tuottaa suurempia määriä ja nostaa työntekijöiden palkkoja. Tämän vuoksi hän halusi ostaa Carnegien yrityksen ja integroida se muiden tuottajien kanssa yhdeksi yhtiöksi, joka poistaisi päällekkäisyyksiä ja tuhlausta. Kauppaneuvottelut päättyivät 2.3.1901 ja Morgan perusti United States Steel Corporationin. Se oli ensimmäinen liikeyritys maailmassa, jonka markkina-arvo oli yli miljardi dollaria.
Kauppasopimuksen neuvotteli salaa Charles Michael Schwab (s. 18.2.1862 ja k. 18.9.1939) ja niiden tuloksena Andrew Carnegie vetäytyi yritystoiminnasta. Hänen teräsyrityksensä ostettiin 303 450 000 dollarilla. Tästä kauppasummasta Andrew Carnegien osuus oli 225,64 miljoonaa dollaria. Nyt kun Carnegiella oli hyvin aikaa hän ystävystyi englantilaisen runoilija Matthew Arnoldin (s. 24.12.1822 ja k. 15.4.1888), englantilaisen filosofin Herbert Spencerin (s. 27.4.1820 ja k. 8.12.1903) ja amerikkalaisen kirjailijan Mark Twainin (oik. Samuel Langhorne Clemens, s. 30.11.1835 ja k. 21.4.1910) kanssa. Hän kävi myös kirjeenvaihtoa useiden Yhdysvaltojen presidenttien kanssa sekä valtiomiesten ja merkittävien kirjailijoiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti