Wynton Marsalis & The Jazz Lincoln Center Orchestra
The Jazz Lincoln Center Orchestra on perustettu vuonna 1988 oman kesäkonserttisarjan Classical Jazz jälkeen. Tuolloin orkesteria johti David Berger. Orkesterin kotisali on New Yorkin Lincoln Centerissä. Vuonna 1991 Lincoln Centerin jazzorkesterin taiteelliseksi johtajaksi kutsuttiin Wynton Learson Marsalis (s. 18.10.1961 New Orleans, Louisiana). Wynton Marsalis palautti orkesterille heti jazzin perinteet ja historian kunniaan; hän toi orkesterille varsinkin pianisti, säveltäjä ja jazzorkesterin johtaja Edward Kennedy ”Duke” Ellingtonin (s. 29.4.1899 ja k. 24.5.1974) musiikkia soitettavaksi.
Vuonna 1992 Big band teki ensimmäisen albuminsa, Ellington Portraits. Seitsemän vuotta myöhemmin The Jaxx Lincoln Orchestra kunnioitti Duke Ellingtonin 100-vuotisjuhlaa omalla albumillaan, Live in Swing City: Swingin’ with the Duke (1999). Orkesteri tuottaa itse albumejaan oman levy-yhtiön, Blue Engine Recordsin, kautta. Vuonna 2011 Wynton Marsalis ja blues- ja rock-kitaristi Eric Patrick Clapton (s. 30.3.1945) esiintyivät yhdessä Jazz at Lincoln Center-konsertissa. Tämä upea konsertti äänitettiin ja julkaistiin 13.9.2011 albumina Play the Blues: Live from Jazz at Lincoln Center.
Tämä Big band esiintyy ahkerasti Wynton Marsalisin johdolla kotisalissaan Lincoln Centerissä New Yorkissa, mutta se kiertää myös kaikkialla Yhdysvalloissa sekä ulkomailla konsertoimassa. Vierailuita se tekee myös kouluihin ja esiintyy mielellään samoin televisiossa. Se esiintyy myös yhdessä sinfoniaorkestereiden kanssa. Orkesteri oli vahvasti mukana Wynton Marsaliksen kaksi ja puoli tuntia kestävässä oratoriossa, Blood on the Field, jonka tilasi Lincoln Center ja teos voitti vuonna 1997 Pulitzer Prize for Music -palkinnon. Palkinnon suuruus on 5 000 dollaria.
Oratorion ensi-ilta oli 28.1.1997 Woolsey Hallissa, Yalen yliopistossa, New Havenissa, Connecticutissa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun palkinto annettiin jazz-musiikkisävellyksen sisältävälle albumille. Oratorio Blood on the Field kertoo tarinan kahdesta orjasta, Jessestä ja Leonasta, jotka kulkevat vaikeaa matkaansa vapauteen. Tarinassa viitataan siihen, että sen päähenkilöiden yksilöllinen vapaus ja tahdonvapaus on välttämättä ja erottamattomasti kietoutunut yhteisön ja koko kansan voimaantumiseen.
Wynton Marsalis syntyi pianisti ja musiikinopettaja Ellis Marsalis Jr. Ja Dolores Ferdinand Marsalis’n perheen toisena kuudesta pojasta New Orleansissa. Hän varttui Kennerin esikaupunkialueella. Wyntonin veljeksistä myös saksofonisti, säveltäjä ja kapellimestari Branford (s. 26.8.1960) – Branford on vanhempi veli – sekä rumpali Jason ja pasunisti Delfeayo Marsalis ovat samoin jazzmuusikoita. Trumpetisti ja bändin johtaja Alois Maxwell ”Al” Hirt (s. 7.11.1922 ja k. 27.4.1999) tarjoutui hankkimaan kuusivuotiaalle Wyntonille trumpetin.
Wynton Marsalis aloitti trumpetin soittamisen 12-vuotiaana. Wynton opiskeli Benjamin Franklin High Schoolissa sekä New Orleans Center for Creative Arts (NOCCA) -koulussa musiikkia. Koulussa hän sai opetusta perinteisempään taidemusiikkiin ja kotona oma isä opetti hänelle jazzinsoittoa. Wynton soitti funck-bändissä sekä Danny Moses Barkerin (s. 13.1.1909 ja k. 13.3.1994) johtamassa marssibändissä. Hän oli ensimmäinen musta muusikko New Orleans Civic Orchestrassa.
Neljätoistavuotiaana voitettuaan musiikkikilpailun Wynton soitti Franz Joseph Haydnin (s. 31.3.1732 ja k. 31.5.1809) vuonna 1796 sävelletyn trumpettikonserton Es-duurissa New Orleansin filharmonikkojen kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin Wynton soitti konsertissa Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisen konserton nro 2 F-duurissa, BWV 1047. Wynton Marsalis oli yksi nuorimmista musiikinopiskelijoista, kun hänet seitsemäntoistavuotiaana hyväksyttiin Tanglewood Music Centeriin Lenoxissa, Massachusettsissa. Wynton Marsalis pyrki vain kahteen musiikkiopistoon, Julliard Schooliin New Yorkissa ja Northwestern Universityyn Evanstonissa, Illinoisissa; molempiin opistoihin hänet myös hyväksyttiin, mutta hän lähti opiskelemaan Juilliard Schooliin.
Wynton Marsalis muutti vuonna 1979 New yorkiin opiskelemaan Juilliard Schoolissa, mutta hän lopetti siellä opiskelun vuonna 1982 ilman tutkintoa. Hänen tarkoitus oli jatkaa soittouraansa taidemusiikin parissa. Vuonna 1980 Wynton Marsalis kiersi Euroopassa yhdysvaltalaisen jazzrumpali ja bändinjohtaja Art Blakeyn (s. 11.10.1919 ja k. 16.10.1990) big bandin soittajana. Jätettyään Art Blakeyn kanssa soittamisen vuonna 1982 Wynton Marsalis oli vaihtanut urasuunnitelmansa ja aikoi keskittyä jazzmusiikin soittamiseen. Myöhemmin hän on tunnustanutkin, että soittaminen Art Blakeyn kanssa vaikutti hänen tyylivalintaansa. Ensimmäisen levytyksensä Wynton Marsalis teki Art Blakeyn kanssa ja vuotta myöhemmin Wynton Marsalis liittyi Herbie Hancockin kiertueelle mukaan soittajaksi.
Omasta soololevystään Wynton Marsalis allekirjoitti sopimuksen 22.1.1889 perustetun Columbia Recordsin kanssa. Hän perusti vuonna 1982 kvintetin veljensä Branford Marsalis’n, pianisti Kenneth David Kirklandin (s. 28.9.1955 ja k. 12.11.1998), basisti Chatnett Moffettin (s. 10.6.1967 ja k. 11.4.2022) ja jazzrumpali Jeff ”Tain” Wattsin (s. 20.1.1960) kanssa. Branford Marsalis ja Kenny Kirkland lähtivät kolme vuotta myöhemmin äänittämään ja sittemmin vielä kiertueelle englantilaisen Stingin (Gordon Matthew Thomas Sumner, s. 2.10.1951) kanssa, Wynton Marsalis muodosti uuden kvartetin, jossa soittivat hänen itsensä lisäksi pianoa Marthaniel ”Marcus” Roberts (s. 7.8.1963), bassoa Robert Hurst (4.10.1964) ja rummuissa oli jälleen Jeff ”Tain” Watts. Melko pian hänen yhtyeensä laajeni sellaisilla muusikoilla, kuin saksofonisti Wessell ”Warmdaddy” Anderson (s. 1966), pasunisti Wycliffe A. Gordon (s. 29.5.1967), pianisti Eric Scott Reed (s. 21.6.1970), rumpali Herlin Riley (s. 15.2.1957), basisti ja multi-instrumentalisti Reginald Veal (s. 5.11.1963) ja saksofonisti ja klarinetisti Todd Williams.
Jos Wyntonilta tiedustellaan muusikoita, jotka ovat vaikuttaneet hänen soittotyyliinsä, hän epäilemättä mainitsee Duke Ellingtonin, Miles Dewey Davisin (s. 26.5.1926 ja k. 28.9.1991), Clark Virgil Terryn (s. 14.12.1920 ja k. 21.2.2015), Harry Sweet Edisonin (s. 10.10.1915 ja k. 27.7.1999), John Birks ”Dizzy” Gillespien (s. 21.10.1917 ja k. 6.1.1993), Jelly Roll Mortonin (Ferdinand Joseph LaMothe, s. 20.9.1890 ja k. 10.7.1941), Charlie Parkerin (s. 29.8.1920 ja k. 12.3.1955), Wayne Shorterin (s. 25.8.1933 ja k. 2.3.2023), Thelonius Sphere Monkin (s. 10.10.1917 ja k. 17.2.1982), Charles Melvin ”Cootie” Williamsin (s. 10.7.1911 ja k.15.9.1985), Ray Willis Nancen (s. 10.12.1913 ja k. 28.1.1976), Maurice Andrén (s. 21.5.1933 ja k. 25.2.2012) ja Adolph John Hofnerin (s. 8.6.1916 ja k. 2.6.2000) sekä Clifford Benjamin Brownin (s. 30.10.1930 ja k. 26.6.1956), Freddie Dewayne Hubbardin (s. 7.4.1938 ja k. 29.12.2008) ja Adolph Sylvester ”Bud” Hersethin (s. 25.7.1921 ja k. 13.4.2013). Wynton Marsalis on vakiinnuttanut asemansa kysyttynä luennoitsijana ja musiikillisena lähettiläänä eri puolilla maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti