Teollisuusmies ja mesenaatti Andrew Carnegie (2. osa) 

Andrew Carnegie rakennutti jo vuonna 1879 asukkaille uima-altaita synnyinpaikkakunnalleen Dunfermlineen. Vuonna 1880 hän lahjoitti 8 000 puntaa Dunfermlinen Carnegie-kirjaston perustamiseen Skotlannissa. Bellevue Hospital Medical Collegelle New Yorkissa Andrew Carnegie lahjoitti 50 000 dollaria histologisen laboratorion rakennuttamiseksi ja nykyisin tätä laboratoriota kutsutaan nimellä Carnegie Laboratory. Andrew Carnegie vei perheensä sekä 70-vuotiaan äitinsä vuonna 1881 bussikiertueelle ympäri Yhdistyneitä kuningaskuntia. Matkan aikana heidät otettiin monessa paikassa vastaan ja matkan kohokohta oli Dunfermlinessa, jossa Carnegien äiti laski Carnegie-kirjaston peruskiven.

Andrew Carnegie osti yhdessä Samuel Storeyn (1841-1925) kanssa 1880-luvun alussa Englannista useita sanomalehtiä, joiden kaikkien tarkoitus oli puoltaa monarkian lopettamista sekä Britannian tasavallan perustamista. Tämän toiminnan yhteydessä Carnegie tutustui moniin ihmisiin, kuten mm. päämisteri William Ewart Gladstone (s. 29.12.1809 ja k. 19.5.1898). Andrew Carnegien nuorempi veli, Thomas, kuoli vuonna 1886 vain 43-vuotiaana. Englanninkiertueen kokemuksistaan Carnegie kirjoitti kirjassaan An American Four-in-hand in Britain.

Hän kirjoitti myös vuonna 1886 radikaalimman teoksensa, Triumphant Democracy, jossa hän liberaalina käytti paljon statistiikkaa väitteidensä esittämiseen. Tässä kirjassaan hän käytti paljon vaivaa siihen, jotta saisi todisteltua amerikkalaisen demokratian paremmuutta brittiläiseen monarkkiaan verrattuna. Kirjassaan hän jopa äityi arvostelemaan Britannian kuninkaallista perhettä. Kirjan kannessa oli kuvattuna kuninkaallinen kruunu ylösalaisin sekä rikkinäinen valtikka. Carnegien kirjoittama kirja aiheutti ison kohun Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa kirjaa myytiin yli 40 000 kappaletta ja kirja sai useat amerikkalaiset arvostamaan maansa taloudellista kehitystä. Näiden kirjojen lisäksi Andrew Carnegie kirjoitti samoin kolme kirjaa matkailusta.

Andrew Carnegie osallistui melko aktiivisesti useiden yritysten johtamiseen eläkepäivilläänkin. Hän myös kirjoitti monien aikakausilehtien sivuille säännöllisesti. Näitä lehtiä olivat mm. The Nineteenth Century, jota Sir James Thomas Knowles (s. 13.10.1831 ja k. 13.2.1908) toimitti sekä vaikutusvaltainen North American Rewiew, jonka päätoimittaja oli Lloyd Stephens Bryce (s. 20.9.1851 ja k. 2.4.1917). Carnegie julkisti vuonna 1889 ”Wealth”-kirjoituksensa North American Review-lehden kesäkuun numerossa. Luettuaan artikkelin päämisteri Gladstone pyysi artikkelin julkaisua myös Isossa-Britanniassa. Artikkeli The Gospel of Wealth julkaistiin myös The Pall Mall Gazettassa, jota alettiin julkaista Lontoossa helmikuussa 1865. Andrew Carnegie kirjoitti tässä artikkelissaan, että varakkaan teollisuusmiehen elämä tulisi koostua kahdesta vaiheesta. Ensimmäinen vaihe on varallisuuden kerääminen. Toinen vaihe oli tämän kerätyn varallisuuden jakaminen hyväntekeväisyyteen perustelluin syin. Hyväntekeväisyys teki hänen mielestään elämästä vasta elämisen arvoisen.

Espanjan ja Yhdysvaltojen välisen sodan (21.4. - 10.12.1898) jälkeen Yhdysvallat lunasti Kuuban, Guamin, Puerto Ricon sekä Filippiinit itselleen. Andrew Carnegie vastusti jyrkästi ajatusta Amerikan siirtokunnista. Hän tuki demokraattipoliitikko, juristi William Jennings Bryania (s. 19.3.1860 ja k. 26.7.1925) republikaaniehdokas William McKinleytä (s. 29.1.1843 ja k. 14.9.1901) vastaan vuonna 1900. Andrew Carnegie meni jopa niin pitkälle, että hän tarjosi henkilökohtaisesti 20 miljoonaa dollaria Filippiineille, jotta nämä voisivat ostaa itsensä vapaaksi Yhdysvalloista. Yhdysvallat oli maksanut Espanjalle 20 miljoonaa dollaria Filippiinien infrastuktuurista. Carnegien tarjousta ei koskaan hyväksytty. Osoittaakseen, että Carnegie oli kuitenkin tosissaan asiassa, hän liittyi Yhdysvaltain anti-imperialistiliittoon; sen jäseniä olivat mm. entiset presidentit demokraatti Stephen Grover Cleveland (s. 18.3.1837 ja k. 24.6.1908) ja republikaani Benjamin Harrison (s. 20.8.1833 ja k. 13.3.1901) sekä kirjailija Mark Twain.

Elämänsä viimeiset vuodet Andrew Carnegie vietti oman ohjeittensa mukaisesti filantrooppina. Hän oli aikaisemmin julkistanut ajatuksiaan sosiaalisuudesta ja vaurauden mukanaan tuomasta vastuusta mm. teoksessaan Triumphant Democracy (1886) ja Gospel of Wealth -artikkelissaan (1889). Loppuelämänsä Carnegie omisti nyt pääoman tarjoamiseen yleisen edun ja sosiaalisen sekä koulutuksen edistämiseen. Hänellä oli oma pöytälaatikko niille lukemattomille kirjeille, joita hänelle osoittivat häneltä taloudellista tukea saaneet; otsakkeena laatikossa oli: ”Kiitollisuus ja suloiset sanat”.

Andrew Carnegie perusti vuonna 1906 organisaation, Simplified Spelling Board, jolle hän lahjoitti joka vuosi 25 000 dollaria oikeinkirjoituksen kehittämiseksi. Samainen organisaatio julkaisi myös teoksen, Handbook of Simplefied Spelling, oikeinkirjoituksesta. Erityisen lähellä Andrew Carnegien sydäntä hyväntekeväisyydessä oli julkisten kirjastojen perustaminen kaikkialle Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Uuteen-Seelantiin ja muihin englanninkielisiin maihin. Carnegie sai inspiraationsa julkisten kirjastojen perustamiseen liikemies ja hyväntekijä Enoch Prattin (s. 10.9.1808 ja k. 17.9.1896) kanssa tavattuaan tämän hänen kotikartanossaan Baltimoren Marylandissa vuonna 1890. Carnegie lausui tästä esikuvastaan: ”Pratt oli oppaani ja inspiraationi!”

Ehkä parhaiten Enoch Pratt muistetaan lahjoituksestaan Enouch Pratt Free Libraryn perustamiseksi Baltimoreen sekä Sheppard and Enoch Pratt -sairaalan perustamisesta Towsiniin, Baltimoren piirikunnan pääkaupunkiin. Pratt syntyi Middleboroughissa Massachusettissa Isaac ja Naomi (o.s. Keith) Prattin toisena lapsena kaikkiaan kahdeksan lapsen perheeseen. Hänestä kehittyi hyvin menestynyt liikemies, joka johti monia yrityksiä, kuten sahaa, sekatavarakauppaa ja tukkukauppaa. Koulutuksensa Enoch Pratt sai Bridgewaterin Academyssa Bridgewaterissa, Massachusettsin Town Commonissa ja aloitti työntekonsa jo 15-vuotiaana. Vuonna 1831 Pratt perusti Baltimoreen oman rautakaupan, joka alkoi heti menestyä. Kuusi vuotta myöhemmin hän avioitui Maria Louisa Hyden (1818-1913) kanssa. Avioliitto oli onnellinen, mutta heillä ei ollut lapsia.

Enoch Pratt.

Pratt oli mukana Philadelphian, Wilmingtonin ja Baltimore Railroadin toiminnassa, National Farmer’s and Planters’ Bank of Baltimore -pankin toiminnassa ja Maryland Steamboat Companyn pääosakkaana. Hän investoi liikekumppaninsa kanssa Länsi-Marylandin hiilikaivoksille rautatelakalle Baltimoren alueella. Pratt antoi hyvin suuren osan ajastaan ja varallisuudestaan Baltimoren kulttuuri- ja hyväntekeväisyysjärjestöille.

Ensimmäisen lahjoituksensa kirjastoille Andrew Carnegie teki jo vuonna 1883 Skotlannin Dunfermlinessa. Hänen konseptinsa kirjastolahjoituksissa toimi niin, että hänen varoillaan rakennutettiin kirjastorakennus ja varustettiin kirjasto kirjoilla, mutta paikallisten viranomaisten täytyi sitoutua hankkeeseen antamalla hanketta varten tarvittava tonttimaa sekä budjetti toimintaan ja kirjaston ylläpitoon. Vuonna 1908 Carnegie luovutti kirjastoprojektin johtamisen henkilökohtaiselle sihteerilleen, James Bertramille (s. 17.3.1872 Corstorphine ja k. 23.10.1934 New York City). Andrew Carnegie lahjoitti vuonna 1885 kaikkiaan 500 000 dollaria Pittsburghin ja Pennsylvanian julkisia kirjastoja varten ja vuonna 1886 hän antoi 250 000 dollaria Allegheny Citylle sekä Pennsylvanialle musiikkisalia ja kirjastoa varten.

Kaiken kaikkiaan Andrew Carnegie lahjoitti noin 3 000 kirjastoa, jotka sijaitsivat Yhdysvaltojen 47 osavaltiossa sekä Britanniassa, Kanadassa, Belgiassa, Irlannissa, Serbiassa, Ranskassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Afrikassa, Länsi-Intiassa ja Fidžin alueilla. Birminghamin vuonna 1900 perustetulle yliopistolle Englantiin Carnegie lahjoitti vuonna 1899 samoin 50 000 puntaa. Vaikka yleisten kirjastojen tarpeellisuudesta käytiin pitkää ja välillä kiivastakin keskustelua, omaksuttiin 1800-luvun lopulla yhä enemmän ajatus sitä, että ilmaisten kirjastojen täytyi olla amerikkalaisen yleisön käytössä vapaasti.

Carnegie-Instituutti Washington DC:ssa.

Andrew Carnegie lahjoitti vuonna 1900 kaksi miljoonaa dollaria Carnegie Institute of Technologyn (CIT) perustamiseen Pittsburgissa ja vuonna 1902 hän lahjoitti myös kaksi miljoonaa Carnegie-instituutin perustamiseen Washington DC:hen tutkimuksen edistämiseen. CIT tunnetaan nykyään nimellä Carnegie Mellon University, kun se fuusioitiin Mellon Institute of Industrial Researchin kanssa. Andrew Carnegie istui sekä Cornell Universityn että Stevens Institute of Technologyn hallituksissa.

Andrew Carnegie antoi vielä vuonna 1911 avaruusfyysikko George Ellery Halelle (s. 29.6.1868 ja k. 21.2.1938) 100 tuuman Hooker-teleskooppia varten Mount Wilsoniin kymmenen miljoonaa dollaria vauhdittaakseen kaukoputken rakentamista. Teleskooppi saatiin otettua käyttöön viimein 2.11.1917. Andrew Carnegie oli hyvin utelias tietämään, mitä teleskoopilla saataisi nähdä avaruudesta ja hän seurasi tämän hankkeen etenemistä suurella mielenkiinnolla.