Teollisuusmies ja mesenaatti Andrew Carnegie (4. osa)
Andrew Carnegie solmi avioliiton vasta oman äitinsä, Margaretan, kuoltua vuonna 1886. Carnegie hoiti sairasta äitiään tämän viimeiset vuodet. Puolisoksi hänelle valikoitui yli kaksikymmentä vuotta nuorempi Louise Whitfield Carnegie. Avioparille syntyi New Yorkissa 30.3.1897 yksi tytär, Margaret Carnegie. Andrew Carnegie osti joulukuussa 1898 kaikki Fifth Avenuen tontit 90. ja 92. kaduilla ja mahsoi maista 900 000 dollaria. Tonttien keskihinnat olivat noin 120-150 dollaria/m². Tonttikaupat tehtiin kaikessa hiljaisuudessa ja tontteja siirtyi Carnegien omistukseen toisessa korttelissa 17 tonttia ja toisessa korttelissa 13 tonttia. Fifth Avenuen toiset kartanot olivat tuohon aikaan noin kahdenkymmenen korttelin päässä Carnegien tonteista. Jotkut ovat sitä mieltä, että Andrew Carnegie kiinnostui alueesta, kun hänen ystävänsä, teollisuusmies, purjehtija ja taiteen keräilijä Charles Albert Gould (s. 13.1.1849 Batavia, New York ja k. 6.1.1926 New York), rakennutti seudulle omaa taloaan.
Andrew Carnegie osti samoin monia taloja 91. kadun eteläpuolelta, joita hän vuokrasi ainoastaan hyville ystävilleen, kuten mm. saksalaiselle valtiomies ja toimittaja Carl Schurzille (s. 2.3.1829 ja k. 14.5.1906). Carnegie suojeli kotinsa arvoa ja siksi hän halusi säilyttää hankkimiinsa tontteihin omistusoikeuden. Joitakin tontteja hän vuosien kuluessa ns. ”hyville naapureille”, ihmisille, jotka olivat valmiit rakennuttamaan tonteille myös omat kartanonsa. Neljä omistamaansa tonttia Andrew Carnegie myi joulukuussa 1900 liikemies ja hyväntekijä William Douglas Sloanelle (s.29.2.1844 New York ja k. 19.3.1915 Etelä-Carolina). Carnegie myi tontin myös investointipankkiiri, filantrooppi keräilijä ja taiteen suojelija Otto Hermann Kahnille (s. 21.2.1867 Mannheim ja k. 29.3.1934 New York). Kahn oli hyvin tunnettu henkilönä, jota myös Time-lehti tituleerasi toisinaan ”New Yorkin kuninkaaksi”. Viimeiset omistuksensa pohjoiskorttelissan Carnegie myi vuonna 1916.
Carnegie halusi kartanonsa tontille oman suuren puutarhan, mutta suurta palatsia hän ei halunnut. Hän halusi vaatimattomamman kartanon, joka olisi selkeä ratkaisuiltaan ja tilava asua. Omistaja halusi arkkitehdeiksi kaupungin ainoat arkkitehdit, jotka eivät olleet tyrkyttäneet omia palveluitaan. Carnegie palkkasi maaliskuussa 1899 Babbin, Cookin & Willardin arkkitehdeiksi kartanolleen. Heinäkuussa 1899 neljäkerroksisen hollantilaisen siirtomaatyylisen kartanorakennuksen, jossa oli itäsiipi ja rivipuutarha suunnitelmat julkaistiin Architectural Recordissa; talon suunnitelmat olivat lopulta valmiit marraskuussa 1899. Monet urakoitsijat lähestyivät rakennuttajaa tarjouksillaan, mutta talon urakoitsijaksi Carnegie valitsi Charles T. Willisin tammikuussa 1900. Samana vuonna kartanon suunnitelmaa esiteltiin myös Architectural League of New Yorkissa.
Andrew Carnegien vaimo, Louise, halusi useita muutoksia kartanon suunnitelmaan, kuten mm. talvipuutarhan, leikkihuoneen ja lastentarhan ainokaiselle tyttörelleen. Hänen toiveidensa mukaan rakennettiin myös 12 metrinen marmoriseinä itäpuolelle, joka esti näkymät Madison Avenuelta. Myös Andrew Carnegien useat tarkistukset arkkitehdeilta aiheuttivat erimielisyyksiä arkkitehtien kanssa. Carnegie palkkasi toukokuussa 1900 englantilaisen säveltäjä, kapellimestari ja urkuri Frederic Archerin (s. 16.6.1838 Oxford ja k. 22.10.1901 Pittsburg) suunnittelemaan kartanoonsa urut. Urkujen hinnaksi oli alkujaan sovittu 16 000 dollaria, mutta hinta nousi kuitenkin sen jälkeen, kun Carnegie halusi monia muutoksia urkuihin; mm. urkujen bassorekisteriin tehtiin muutostöitä.
Kartanorakennuksessa oli neljä kerrosta ja kellaritilat, joissa oli kartanon lämmitysjärjestelmä. Keskuslämmityksen lisäksi kalustoon kuuluivat myös generaattorit, jäähdytysjärjestelmä sekä arteesinen kaivo. Lämmityslaitos oli tarpeeksi suuri valtamerilaivan tarpeisiin ja ilmajäähdytysjärjestelmä oli ensimmäisten joukossa yksityisasunnoissa. Ulkoilma imettiin ullakon aukoista ja kellarin ilmansuodattimien kautta, sitten lämmitettiin ja kostutettiin sekä jaettiin jokaiseen huoneeseen. Termostaatit ohjasivat jokaisen huoneen lämpötilaa. Vesi otettiin New Yorkin vesihuoltojärjestelmästä, suodatettiin ja erotettiin sen jälkeen juoma- ja talousvedeksi. Sähkö-, viemäri- ja vedenotto voitiin säätää pääkytkintaululta.
Alkuperäiset suunnitelmat sisälsivät 64 huonetta, mutta toiset lähteet puhuivat 66 huoneesta tai jopa 80 huoneesta. Talossa oli kuitenkin kolmekymmentä makuuhuonetta sekä useita olohuoneita ja taidegalleria. Rakennuksen kokonaispinta-ala oli 5 138,9 m². Suurimmassa osassa rakennusta oli parkettipuulattiat; viherhuone oli talon ainoa huone, jossa oli laattalattia. Rakennuksessa oli kipsikatot, jotka kuvastivat tammenterhoja ja tammenlehtiä. Kartanoon rakennettiin skotlantilaisesta tammipuusta valmistetut upeat portaat. Toiset portaat, kaareva portaikko, asennettiin ennen 1940-lukua; siinä oli samanlainen koristeellinen kaide kuin pääportaikollakin.
Kellarissa oli kolme vedensuodatinta ja iso uuni sekä hiilisäiliö. Uunin ja hiilisäiliön välillä kulki miniatyyri rautatie joka kuljetti hiiltä päivittäin. Kellarista löytyi myös pesutupa, silityshuone ja kuivaushuone sekä putkisto, joka yhdisti uunin ylempien kerrosten pattereihin. Samoin kellarissa sijaitsi kaksi keittiötä, liinavaatekaapit, varastotilat sekä palvelijatilat. Keittiöiden vieressä sijaitsi viinikaappi, johon mahtui 3 000 pulloa. Lisäksi siellä oli puhelinkeskus, joka palveli talo 20 puhelinta; vielä kellarista löytyi taloudenhoitajan huone, palvelijoiden olohuone sekä heidä kylpyhuoneet.
91. kadun sisäänkäynti tuo suoraan ensimmäiseen talon kerrokseen ja sen marmoriseen eteiseen, jonka vasemmalla sivulla sijaitsi massiiviset portaat. Portaikkoa vastapäätä sijaitsi odotushuone, jossa Carnegien vieraat saivat odottaa talon isäntää. Pääsali kerroksessa kulkee lännestä itään; koristeellinen takka sijaitsi salin länsipäässä, pilliurkuja vastapäätä. Talon etelälaidassa sijaitsi olohuone, vastaanottohuone, ruokasali sekä aamiaishuone - aamiaiselle mahtui 22 henkilöä -, josta pääsi ulos ulottuvalle viherhuoneelle. Urkujen takana sijaitsi hovimestarin ruokakomero ja taloudenhoitajan kabinetti sekä takahalli, jossa olivat palvelijaportaat ja palveluhissi. Sieltä oli kulku myös taidegalleriaan, jossa oli alkujaan lyijylasinen kattoikkuna. Galleriassa oli taidetta ja piano; vuoden 1913 jälkeen myös ranskalaiset ikkunat ja marmoritakka.
Ensimmäisessä talon kerroksessa sijaitsivat vielä Carnegien toimisto, kirjasto ja luola. Kirjasto on taiteilija Lockwood de Forestin (s. 8.6.1850 ja k. 3.4.1932) suunnittelema. Carnegie halusi toimistonsa näyttävän Central Parkiin päin; toimiston oviaukko oli vain 1,8 metriä korkea, sillä Carnegie oli vain 1,57 metriä pitkä. Kartanon isäntä ei ollut turhan vaatimaton, joten talossa oli melko paljon muistoina hänen elämästä mm. kuvia, palkintoja ja muita esineitä, kuten todistus hänen ensimmäisestä osakeostostaan.
Talon toisessa kerroksessa sijaitsivat perheen yksityiset huoneet, kuten pukuhuoneet, makuuhuoneet, perhekirjasto ja biljardihuone. Alusta asti portaikkotason yläosassa sijaitsi täytetty barracuda sekä halli pylväineen, maalattuine pilastereineen ja tammikattopalkkeineen. Kaikilla perheenjäsenillä oli omat makuuhuoneet ja molemmilla vanhemmilla oli myös omat kylpyhuoneet. Louise Carnegiella oli lisäksi oma pukuhuone ja olohuone, kun Margaretilla taas oli oma olohuone tai päivähuone. Andrew Carnegien pukuhuoneen de Forest koristeli intialaisella kaiverretulla puulla. Talon itäosassa, Margaretin huoneen vieressä oli sairaanhoitajan huone, kylpyhuone ja lastenhuoneen ruokakomero. Näissä tiloissa asui Margaretin sairaanhoitaja Nannie Lockerbie, henkökunnasta ainut, joka asuin talon toisessa kerroksessa.
Talon kolmannessa kerroksessa sijaitsi Carnegien vieraille tarkoitetut makuuhuoneet. Kerroksen käytävässä oli päällystetty katto ja lasimaalaus kipsikehyksillä. Talon isännän ja tyttären omat kuntosalit sijaitsivat samoin tässä kerroksessa. Louisen sisarella Stellalla oli omat huoneet tässä kerroksessa. Vieraiden makuuhuoneiden lisäksi myös heidän palvelijoilleen oli tässä kerroksessa vierashuone, tavaratila, kylpyhuoneita ja makuuhuoneita.
Kartanon palvelijat majoittuivat alun perin talon neljänteen kerrokseen. Neljäs kerros muodostui lukuisista makuuhuoneista, jotka oli järjestetty salin ympärille. Tässä kerroksessa ei ollut ilmanvaihtoa eikä tiloja ollut eristetty samoin kuin muualla talossa. Suurin osan kerroksen huoneista oli naispalvelijoita varten ja lounaiskulmassa sijaitsivat miespalvelijoiden huoneet tässä kerroksessa. Täällä sijaitsivat samoin Louise Carnegien ja taloudenhoitajan varastotilat. Carnegien perhe muutti omistamastaan Skibon linnasta Skotlannista uuteen New Yorkin kartanoonsa 12.12.1902. Kesät perhe vietti usein Skibon linnassa ja talvikaudet kaupunkikartanossaan. Matka Skotlannista tehtiin valtamerilaivalla. Viikon päästä muutosta kartanossa vietettiin tupaantuliaisia kutsuvieraiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti