Karl Rudolf Walden (13. osa)
Perheen vanhempien ollessa Suomessa toimitti Waldenin konttoripoika – punakaartiin kuuluva – Vasili Waldenien lapset punaisin rusetein koristeltuina rintamalinjojen läpi Suomeen. Waldenin perheen ensimmäinen sijoituspaikka oli Rapala, Sysmässä. Karl Rudolf Walden palasi vielä Pietariin, sillä hänen täytyi lähettää loput tavaransa Suomeen sieltä. Walden hankki myös perheelle asunnon Helsingin Merikatu 1:stä, jonka rouva Walden sisusti sillä aikaa, kun odotteli omaa aviomiestään Pietarista saapuvaksi.
Vaikka olosuhteet olivat jo vuonna 1917 sangen epävakaat uskoi Karl Rudolf Walden varsin vakaasti siihen, että Suomen paperiteollisuudelle Venäjän suuret markkinat pysyisivät vielä jatkossakin avoimina ja houkuttelevina. Waldenin mielestä siksi tarvittiin paperintuotannon ja paperinmyynnin rationaalista organisointia. Walden alkoi järjestää Helsinkiin 5.6. ja 26.6.1917 Helsinkiin kokouksia suomalaisten paperitehtaiden liittymisestä yhteiseen myyntiorganisaatioon.
Walden suunnitteli uuden paperitehtaiden myyntiorganisaation ja järjestämissään kokouksissa hän esitteli ajatuksensa Jämsänkosken, Simpeleen, Myllykosken ja Kajaanin paperitehtaiden edustajille järjestelmällisesti. Venäjän markkinoilla toimi monia suomalaisia paperiyhtymiä, kuten Kymi, johon kuuluivat Kymi, Kuusankoski ja Voikka. Suomen Paperikonttori, johon lukeutuivat Walkiakoski, Nokia ja Frenckell. Obštšestvo Bumaga, johon kuuluivat Mänttä, Leppäkoski ja Kangas. Walden esitti: ”Kun minun edessäolevan poismuuttoni jälkeen lisäksi Enso ja Pankakoski yhdessä Dubrovkan kanssa perustavat oman konttorin, jäisi jos täällä tänään edustettuina olevat tehtaat liittyisivät yhteen, vain jokin harva enää eristetyksi. Kehitys on siten käynyt ja käy jatkuvasti yhteenliittymisten merkeissä, ja syy siihen on kyllä painava.” Kilpailu tehtaiden kesken häviäisi Venäjän markkinoilla, jos sopimus yhteistoiminnasta saataisiin kokouksessa aikaiseksi.
Periaatteensa kokoukselle esitettyään Karl Rudolf Walden alkoi luonnostella kokousedustajille asian käýtännöllistä järjestämistä. Paperinmyyntiä hoitaisi nelihenkinen johtokunta, johon kukin osakas voisi asettaa yhden jäsenen. Johtokunnan alaisuudessa toimisi Helsingissä konttori, joka olisi yhteydessä eri paperitehtaiden kanssa, hoitaisi paperimyynnin ja jakaisi mahdollisimman oikeudenmukaisesti paperitilaukset osakkaille. Osakastehtaat suorittaisivat aluksi 4,5 prosenttia peritystä laskusta toiminnan rahoittamiseksi. Se osa maksuista, mikä ei menisi kuluihin, laitettaisiin delcredere-rahastoon. Walden uskoi, ettei tilausten jako tuottaisi vaikeuksia, sillä kukin paperikone valmisti omaa erikoislaatuaan. Tehtaiden kustannukset jaettaisiin organisaatiossa suhteellisesti perittyjen saatavien mukaisesti. Mahdollisista reklamaatioista vastaisi asianomainen tehdas. Kaikki mahdolliset voitot laitettaisiin delcredere-rahastoon, josta myös kaikki tappion maksettaisiin. Kun rahaston pääoma olisi yksi miljoona markkaa, jaettaisiin ylijäämä rahastosta osakkeitten kesken myyntien mukaan.
Kesäkuun 5. päivänä vuonna 1917 allekirjoittivat Kajaanin Puutavarayhtiö, Myllykoski Träsliperi Aktiebolag, Aug. Eklöf A/B ja Aktiebolaget Simpele sopimuksen, johon sopimukseen hieman myöhemmin yhtyivät vielä O/Y Kissakoski A/B sekä Osakeyhtiö Jämsänkoski. Ne perustivat Helsinkiin ”Yhdistyneitten Paperitehtaiden keskuskonttorin” sekä sitoutuivat sen kautta myymään omat tuotteensa Venäjälle. Hyvin yksityiskohtaisissa säännöissä määriteltiin yhtiön johto sekä jäsenten oikeudet ja velvollisuudet organisaatiossa. Johtokuntaan kukin osakas sai asettaa yhden jäsenen, joka hoiti yhdistyksen asioita. Johtokunta valitsi toimitusjohtajan, joka samalla oli johtokunnan sihteeri; toimitusjohtajalla ei kuitenkaan ollut johtokunnassa äänivaltaa.
Helsingin myyntikonttori aloitti toimintansa 14.8.1917. Samassa yhteydessä konttori avasi myös konttorin Pietariin, jossa samaan aikaan Karl Rudolf Waldenin agentuuri lopetti toimintansa. Osa Waldenin agentuurin entisistä edustuksista siirtyi tämän uuden konttorin hoitoon ja osa puolestaan siirtyi asianajotoimisto Arvi Paloheimon hoitoon Pietarissa. Karl Rudolf Walden istutettiin Simpeleen paperitehtaan edustajana uuden myyntikonttorin johtokuntaan. Tältä paikalta Waldenin oli erittäín hyvä näkymä seurata myynnin kehitystä Pietarissa sekä muuallakin Venäjällä. Waldenin laajaa asiantuntemusta sekä hyvin pitkäaikaista kokemusta paperinmyynnistä käytettiin uudessa organisaatiossa myös suuresti hyväksi.
Yhtiö perusti samoin vuonna 1917 konttorinsa Moskovaan ja Harkoviin sekä jakoi koko Venäjän alueen 12 myyntialueeseen, jotka olivat: Pietari, Moskova, Riika-Tallinna, Länsi-Venäjän alue, Kiova, Harkov, Odessa, Rostov-Don, Kaukasia, Volgan alue, Siperia ja Keski-Aasian alue. Simpeleen paperitehtaan vuosikertomuksessa vuodelta 1917 kirjataan näin: ”Tulevaisuus on varmuudella osoittava, että tämä yhteenliittymä yhteisen myynnin järjestämiseksi Venäjällä on oleva hyödyksi sekä yhtymän yksityisille jäsenille että myös yleensä paperimarkkinoille Venäjällä.”
Karl Rudolf Waldenilla oli erittäin hyvä paikka sekä Suomessa että Pietarissa seurata läheltä molempien maiden poliittista kehitystä. Suomen itsenäisyysajatus ei ollut suinkaan täysi vieras ajatus Waldenille; hän oli aikanaan seuranut läheltä Suomen valmistautumista mahdollisesti tulevaan vapautaisteluun. Walden ei ollut osallistunut itse jääkäri- tai aktivistiliikkeeseen, mutta kun tultiin vuoden 1918 alkuun oli hänenkin valittava selvästi puolensa. Kapinalippu oli jo nostettu salkoon Helsingissä, kun Karl Rudolf Walden lähti kohti Pohjanmaata, jossa alkoi valkoisen armeijakunnan muodostus ja jossa myös venäläisiä varuskuntia riisuttiin aseista.
Tammikuun 27. päivä Walden palasi Pietarista Helsinkiin ja alkoi pyrkiä sieltä pian Pohjanmaan suuntaan, valkoiseen Suomeen. Ensimmäisenä oli ajatus matkan suorittamisesta hiihtämällä, mutta pian hän päätyi junamatkaan. Waldenin perhe oli sisällissotaa paossa Rapalassa, Sysmässä. Siellä perheen Anni-äiti opetti lapsilleen isänmaallisia lauluja flyygelillä säestäen. Walden varautui junamatkaan hankkimalla itselleen venäläisen sotamiehen asepuvun. Samalla hän hankki vanhalta tutultaan kadettiajoilta, eversti Torsten Ivan Aminoffilta (s. 28.6.1881 Iisalmi ja k. 19.8.1946 Helsinki), venäjänkielisen todistuksen siitä, että Waldenia tarvitaan Päijänteen eteläpuolella työväenpalkkojen maksamista varten. Aminoff kirjoitti samanlaisen todistuksen myös metsänhoitaja, myöhemmälle professorille, Erik Johannes Lönnrothille (s. 2.8.1883 Porvoo ja k. 23.12.1971 Helsinki), sekä eversti Fredrik Hjalmar Askolin-Ingelbergille (s. 24.9.1882 Turku ja k. 8.11.1956 Tukholma), jotka myös suunnistivat Pohjanmaan suuntaan.
Waldenin ja Askoli-Ingelbergin toiviomatka meinasi nousta pystyyn Lahden kaupungissa, kun Askoli-Ingelberg pidätettiin siellä, mutta laskettiin kuitenkin vapaaksi. Myös Karl Rudolf Walden pysäytettiin Vesijärvenkadun kulmassa; hän selvisi pitkän selvityksen jälkeen näyttämällä venäjänkielistä todistustaan partiolle. Illaksi molemmat matkamiehet selviytyivät Vesijärven asemapäällikkö G. Söderströmin luokse, joka toimitti heidät hevospelillä Vesijärven jäitä pitkin kohti Rapalaa. Sieltä matka jatkui kohti Seinäjokea, jossa Walden tapasi moni vanhoja kadetti- ja upseerikavereitaan. Täällä hän tapasi myös ylipäällikkö, kenraali Gustaf Mannerheimin, ensimmäisen kerran.
Ensiksi Karl Rudolf Walden määrättiin kenraalimajuri Paul Bruno von Gerichin (s. 9.8.1873 Helsinki ja k. 3.2.1951 Hamina) adjutantiksi. Kenraalimajuri sai komennuksen kuitenkin Vaasaan piiripäälliköksi ja Walden tuli päämajan esikunnan komendantin apulaiseksi. Työn määrä oli melkoinen päämäjassa, vaikka Walden oli jo aikaisemmin tottunut ankariin ponnistuksiin; nyt kuitenkin vaadittiin enemmän kuin koskaan ennen. Kotiin hän kirjoitti: ”Paljon suurta olen nähnyt. Olen nähnyt Suomen kansan semmoisena kuin olen uskonut sen olevan kaikessa vaatimattomuudessaan.” Voittoon hän myös uskoi: ”Tiedämme täällä, mihinkä voimamme perustuu, toivomme ja teemme työtä siinä varmassa vakaumuksessa, että voitamme, sillä tulevathan aseet ja jääkärit pian.”
Paul von Gerich siirrettiin helmikuun puolivälissä ”kenraali-inspektoorin apulaiseksi” päämajaan ja Karl Rudolf Walden komennettiin hänen sijaisekseen Vaasan piiripäälliköksi. Huolissaan Walden kirjoitti Anni-vaimolleen: ”Pelkään, etten kykene suorittamaan vielä Gerichin tehtäviä, mutta taisi kuitenkin olla onneksi tämä nimitys, sillä ehkä sillä saan olla yöt rauhassa. Kun täällä (Seinäjoella) kuuluu vahti minulle ja asun sen vieressä, niin ei tietysti voi olla unesta kysymystäkään. En luule, että olisin kestänyt kauan.”
Waldenin pelko oli kuitenkin turhaa; Vaasassa piiripäällikkönä toimiessaan hän sai siellä asiat hyvälle mallille ja stabiloi piiriesikunnan toiminnan vastaisuudenkin varalle. Hän otti Vaasassa jääkärit vastaan sekä heidän mukanaan saapuneen asevarustuksen. Hän oli vastuussa jääkäreiden majoituksesta ja muonituksesta, joten työtä myös riitti yllin kyllin. Walden sai myös hyvin läheltä seurata niitä erimielisyyksiä, joita johtajien ja jääkäreiden kesken syntyi jatkosuunnitelmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti