Brittiläisiä urkusäveltäjiä
Torstaina 18.4.2024 kello 19 Tampereen tuomiokirkossa oli tarjolla Katedraali.org-sarjassa brittiläistä urkumusiikkia Tampereen tuomiokirkon urkurin Esa Toivolan soittamana. Esa Toivola opiskeli kirkkomusiikkia ja urkujensoittoa Sibelius-Akatemian Kuopion osastossa, Amsterdamin konservatoriossa ja Piteån musiikkikorkeakoulussa. Vuonna 2006 Toivola suoritti konserttiurkurin tutkinnon. Nijmegenin kansainvälisessä urkukilpailussa Alankomaissa Esa Toivola voitti vuonna 2004 ensimmäisen palkinnon. Vuonna 2005 Toivola soitti Helsingin tuomiokirkossa ensikonserttinsa ja sen jälkeen hän on konsertoinut ympäri Suomea ja monissa Euroopan maissa. Toivolan perinteeksi on myös muodostunut yhteistyö Tampere Film Festivalin kanssa Tampereen tuomiokirkossa.
Tampereen Jussinkylässä sijaitseva Johanneksen kirkko rakennettiin vuosina 1902-1907 ja kirkon nimi muuttui vuonna 1923 tuomiokirkoksi. Kirkon suunnitteli arkkitehti Lars Eliel Sonck (s. 10.8.1870 Kälviä ja k. 14.3.1956 Helsinki). Kirkko taideteoksineen edustaa kansallisromanttista tyylisuuntaa ja kirkko on rakennettu Uudenkaupungin harmaasta graniitista. Kirkon kuuluisat freskot maalasi taidemaalari Hugo Gerhard Simberg (s. 24.6.1873 Hamina ja k. 12.7.1917 Ähtäri). Kirkon ensimmäiset urut valmistuivat vuonna 1907; urut valmisti Lahden urkutehdas. Nykyiset pääurut ovat vuodelta 1929 ja niiden valmistukseen käytettiin alkuperäisten urkujen pillistöä. Urkujen muutostyön suunnitteli Tampereen Vanhan kirkon urkuri Aarne Wegelius (s. 29.4.1891 Tampere ja k. 14.7.1957) ja rakennustyön teki Kangasalan Urkutehdas. Nämä kirkon pääurut korjattiin jälleen vuonna 2021.
Uuden-Seelannin Hastingissa syntynyt brittiläinen, urkuri, säveltäjä ja musiikinopettaja Craig Seller Lang (s. 13.5.1891 ja k. 24.11.1971) tunnettiin ystävien kesken nimellä Robin. Lang kävi koulua Lounais-Englannin Bristolissa vuonna 1862 perustetussa Cliftonin Collegessa. Craig Seller Langin opettajina toimivat aikoinaan musikaalinen ihmelapsi, urkuri ja säveltäjä Sir Walter Parratt (s. 10.2.1841 Huddersfield ja k. 27.3.1924 Windsorin linna, Berkshire) ja myöhäisromantiikan ajan säveltäjä, musiikinopettaja, urkuri ja kapellimestari Sir Charles Villiers Stanford (s. 30.9.1852 Dublin ja k. 29.3.1924 Lontoo) Lontoon South Kensingtonissa vuonna 1882 perustetussa Royal College of Musicissa. Craig Seller Lang suoritti opistossa Associate of the Royal College of Music (ARCM) ammattilaisen pätevyyden sekä tohtorin tutkinnon Durhamin vuonna 1832 perustetussa yliopistossa, Englannin kolmanneksi vanhimmassa yliopistossa.
Vuonna 1921 Craig Seller Lang palasi Cliftoniin apulaismusiikkimestariksi. Langin sävelteoksia ovat näiltä vuosilta mm. maallinen kantaatti Lochinvar (Op. 7, vuodelta 1927) ja Two Hundred Tunes for Sight-Singing (vuodelta 1928). Teokset pohjautuivat paljolti Langin opetuskokemukseen ja hän teki joukon erilaisia sovituksia sekä uusia teoksia, joihin koko koulun väki sai liittyä laulamaan kuoroon urkujen säestyksellä psalmeissa ja lauluissa. Craig Seller Lang nimitettiin Christ’s Hospital -koulun musiikin johtajaksi Horshain West Sussexiin vuonna 1929. Samaan kouluun evakoitiin toisen maailmansodan aikana Westminster Abbeyn kuorolaiset.
Vuonna 1945 Craig Seller Lang erosi musiikinjohtajan tehtävästä West Sussexissa voidakseen syventyä paremmin musiikin tutkimukseen sekä säveltämiseen. Hän teki merkittäviä opetusteoksia musiikinopiskelijoita varten. Monet urkurisukupolvet ovat päässeet nauttimaan hänen urkuoppaistaan, kuten Harmony at the Keyboard, Exercises in Score Reading sekä Exercises for Organists, joiden ensisijainen tarkoitus oli valmistaa opiskelijakandidaatit Royal College of Organists -tutkintokokeiden suorittamista varten.
Craig Seller Langin tunnetuin teos lienee Tuba Tune uruille D-duurissa, Opus 15, jota monet urkurit soittavat konserteissaan. Tämä pirteä lyhyt urkuteos esittelee urkujen tuba-äänikerralla soitettua melodiaa, joka alkaa Händelin tyylisesti; teoksen keskiosassa on kuitenkin lyhyitä keskeisiä muutoksia, jotka eivät voi kuulua millekään muulle vuosisadalla, kuin 1900-luvulle. Craig Seller Langin muita tunnettuja urkuteoksia ovat mm. pitkä d-molli Sonaatti (Op. 47, vuodelta 1947), Johdanto ja Passacaglia a-molli (Op. 51, vuodelta 1952) sekä Fuga-trilogia EGB:stä (Op. 58, vuodelta 1952) ja useita virsipreludeja sekä alkusoittoja ja fuugasarjoja.
Englannin Mozartina tunnettiin urkuri ja säveltäjä Samuel Wesley (s. 24.2.1766 Bristol ja k. 11.10.1837). Samuel Wesley oli englantilaisen anglikaanikirkon pappi ja metodistiliikkeen johtaja Charles Wesleyn (s. 18.12.1707 Epworth, Lincolnshire, Englanti ja k. 29.3.1788 Lontoo) poika. Charles Wesley oli hyvin tuottelias virsien kirjoittaja ja hän ennätti kirjoittaa yli 6500 laulua elämänsä aikana. Samuel Wesley sai varhain musiikillisen koulutuksensa jo kotonaan Bristolissa. Äiti, Sarah Wesley, lauloi ja soitti cembaloa. Perhepiirissä tuolloin suosikkiteoksia olivat virsilaulut ja barokkisäveltäjä George Frideric Händelin (kastettu 23.2.1685 Halle ja k. 14.4.1759 Westminster, Middlesex, Englanti) teokset. Samuel Wesleytä pidettiin yhdessä hänen veljensä, Charles Wesley Jr. kanssa ihmelapsina musikaalisesti. Samuel hallitsi hyvin nuorena jo viulun-, cembalon- ja urkujensoiton. Urkujensoiton opetusta Samuel Wesley nautti David Williamsilta, Bristolin All Saints’ Churchin urkurilta.
Samuel Wesley solmi avioliiton Charlotte Louise Martinin kanssa vuonna 1793 ja avioparille syntyi kolme lasta. Tämä avioliitto purkautui, kun Charlotte sai selville Samuelin suhteesta teini-ikäisen kotiapulaisen Sarah Suterin kanssa. Sarah ja Samuel eivät menneet koskaan avioliittoon, mutta heillä oli neljä yhteistä lasta. Yksi näistä neljästä lapsesta oli katedraalin urkuri ja huomattava säveltäjä Samuel Sebastian Wesley (s. 14.8.1810 Lontoo ja k. 19.4.1876). Poika sai toisen nimensä johtuen isänsä suuresta ihailusta säveltäjä Johann Sebastian Bachin musiikkia kohtaan.
Samuel Wesley kääntyi vuonna 1784 yksityisesti roomalaiskatolisuuteen setänsä John Wesleyn valtavaksi tyrmistykseksi. Juhlistaakseen kääntymystään Samuel Wesley sävelsi messun, Missa de Spiritu Sancton, jonka hän omisti paavi Pius VI:lle. Samuel Wesley vihittiin vapaamuurariksi vuonna 1788 Lontoon antiikin loosissa. Vuonna 1812 Sussexin herttua nimitti Samuel Wesleyn Englannin Premier Grand Loosin suururkuriksi ja Wesley jatkoi virassa vapaamuurarien yhdistämisprosessin jälkeen vuonna 1813, toimien Englannin yhdistyneen suurloosin ensinmäisenä suururkurina. Viisi vuotta toimittuaan suururkurin tehtävissä Samuel Wesley erosi tehtävästä vuonna 1818. Samuel Wesley kuoli vuonna 1837 ja hänet haudattiin St. Marylebone Parish Churchiin, anglikaaniseen kirkkoon Lontoossa, joka rakennettiin vuosina 1813-1817.
Samuel Wesley työskenteli kapellimestarina, musiikinopettajana sekä luennoitsijana. Wesley näyttää olleen erän brittiläisen urkumusiikkiperinteen pioneereista; ennen hänen aikaansa viihdettä ei pidetty sopivana tuoda kirkkorakennukseen. Samuel Wesley oli erittäin taitavan improvisoijan maineessa, mutta siitä huolimatta hän ei koskaan saanut vakituista virkaa urkurina kirkkoihin. Hänen avioliittoseikkailunsa tekivät tuolloin vielä hänestä epäluotettavan ihmisen. Wesleytä vaivasi rahan puute ja ajoittain masennus vuodesta 1815 lähtien.
Syyskuussa 1837 vain kuukausi ennen Samuel Wesleyn kuolemaa säveltäjä ja kapellimestari Felix Mendelssohnille esiteltiin Samuel Wesleyn urkujensoittotaitoa. Mendelssohn piti konsertin tuolloin Christ Church Newgate-kirkossa Lontoossa ja säveltäjä tuli seuraamaan vierestä Wesleyn urkujensoittoa, jota hän myös avoimesti kehui Wesleylle. Samuel Wesley vähätteli taitojaan, mutta sai Mendelssohnille, että olisittepa kuullut soittoani neljäkymmentä vuotta sitten.
Vuosien 1796 ja 1808 välillä Samuel Wesley tutustui hyvin suuresti ihailemansa säveltäjä Johann Sebastian Bachin sävellystuotantoon. Vuonna 1810 Wesley julkaisi yhdessä ystävänsä, säveltäjä Charles Frederick Hornin kanssa Johann Sebastian Bachin The Well-Tempered Clavierin (BWV 946-893) ensimmäisen englanninkielisen painoksen. Tätä tapahtumaa on Englannissa pidetty ”englanninkielisenä Bachin heräämisenä”. Samuel Wesley sävelsi yli 120 urkukappaletta, 41 motettia ja kantaattia, vähintään kaksi messua, kuusi sinfoniaa ja neljä orkesterialkusoittoa, vähintään 65 pianokappaletta (fortepiano) sekä hymnejä.
Samuel Sebastian Wesley (s. 14.8.1810 ja k. 19.4.1876) lauloi poikana Chapel Royalin kuorossa ja hän aloitti muusikonuransa, kun hänet nimitettiin urkuriksi Herefordin katedraaliin vuonna 1832. Hän meni naimisiin dekaani John Merewetherin sisaren kanssa. Samuel Sebastian Wesley oli isänsä lailla samoin vapaamuurari. Vuonna 1839 hän suoritti sekä musiikin kandidaatin että musiikin tohtorin tutkinnot Oxfordissa. Vuonna 1950 hänestä tuli urkujensoiton professori Royal Academy of Musicissa. Elinaikanaan hän oli kuuluisa ja johtava urkuri ja kuoronjohtaja. Hän kuoli 65-vuotiaana kotonaan Gloucesterissa 19.4.1876. Wesley haudattiin oman tyttärensä viereen St. Bartholomew’s Cemetery -hautausmaalle Exeterissä vanhan kaupunginmuurin viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti