Pianisti, säveltäjä ja kapellimestari Edward Benjamin Britten (s. 22.11.1913 Lowestoft, Suffolk ja k. 4.12.1976) on keskeisiä 1900-luvun englantilaisia säveltäjiä, joka sävelsi mm. oopperoita, laulumusiikkia sekä orkesteri- ja kamarimusiikkia. Brittenin tunnetuimpia teoksia lienevät ooppera Peter Grimes (1945) ja War Requiem (1962). Benjamin Britten syntyi Lowestoftin kalasatamassa hammaslääkäri Robert Victor Brittenin (1877-1934) ja Edith Rhodan perheeseen neljäntenä ja nuorimpana lapsena. Robert Britten oli alkujaan haaveillut maanviljelijän ammatista, mutta pääoman puutteen vuoksi ammatti vaihtui hammaslääkäriksi. Perheen isä oli rakastava, mutta ankara ja etäinen ihminen. Äiti oli lahjakas amatöörimuusikko ja Lowestoft Musical Societyn sihteeri. Brittenin perhettä on kuvailtu keskiluokkaiseksi. Robert Britten oli agnostikko, joka kieltäytyi kirkkokäynneistä sunnuntaisin. Edith Britten yritti pitää perheen sosiaalista asemaa yllä kutsumalla yhteisön väkeä musiikillisiin juhliin.
Kolmen kuukauden ikäisenä Benjamin Britten sairastui keuhkokuumeeseen ja oli vähällä kuolla. Sairaus vaurioitti pojan sydäntä ja läärit varoittivat vanhempia, että poika ei koskaan eläisi normaalia elämää. Benjamin toipui kuitenkin sairaudesta yllättävän hyvin ja hän pelasi mielellään tennistä ja krikettiä. Äidin suureksi iloksi poika oli hyvin musikaalinen – toisin kuin siskonsa, vaikka veli Robert kiinnostui ragtimesta – ja äiti antoi pojalle pianon ja opetti musiikin alkeita pojalleen. Benjamin teki ensimmäiset sävellyksensä jo viisivuotiaana. Seitsemänvuotiaana Benjamin Britten aloitti pianotunnit ja kolme vuotta myöhemmin hän alkoi soittaa alttoviulua.
Benjamin Britten kärsi katsoessaan koulussa rehtori Thomas Sewellin kurinpitoa, joka oli ankaraa; tämän vuoksi hänestä tuli elinikäinen pasifisti. Benjamin jatkoi pianonsoittoa Ethel Astlen kanssa. Alttoviulutunteja hänelle antoi Audrey Alston. Jo nuorena Benjamin Britten sävelsi runsaasti. Brittenin alttoviulunopettaja Audrey Alston rohkaisi oppilastaan kuuntelemaan sinfoniakonsertteja Norwichiin. Lokakuussa Benjamin Britten kuuli siellä säveltäjä, alttoviulisti ja kapellimestari Frank Bridgen (s. 26.2.1879 Brighton ja k. 10.1.1941) johtaman sävellyksensä, orkesterisarjan Meri. Teos oli ensimmäinen nykymusiikkiteos, jonka Benjamin Britten kuuli ja se teki heti syvän vaikutuksen häneen.
Seuraavan kerran Audrey Alston toi oppilaansa vuonna 1927 jälleen Bridgeä tapaamaan ja Frank Bridge tutki Brittenin sävellyksiä. Bridge oli sen verran vakuuttunut pojan taidoista, että hän kutsui pojan luokseen Lontooseen ottamaan oppitunteja häneltä. Benjamin Brittenin isä ja koulun rehtori eivät pitäneet ajatuksesta, että pojasta koulutettaisiin säveltäjää, mutta kompromissina saatiin sovittua pojan jatkavan koulunkäyntiä, mutta kävisi myös sävellyksen ja pianonsoiton opissa Lontoossa. Pianonsoittoa Brittenille opetti ansioitunut pianisti ja pedagogi Harald Samuel (s. 23.5.1879 Lontoo ja k. 15.1.1937 Hampstead, Lontoo). Vuonna 1930 Britten sai sävellysstipendin Royal College of Musiciin (RCM) Lontoossa. Brittenin tukijoina toimivat säveltäjät John Nicholson Irland (s. 13.8.1879 ja k. 12.6.1962) ja Ralph Vaughan Williams (s. 12.10.1872 ja k. 26.8.1958).
Vuosina 1930-1933 Benjamin Britten opiskeli RCM:ssä sävellystä John Irlannin ja pianonsoittoa Arthur Benjaminin ohjauksessa. Britten voitti Sullivan-palkinnon sävellyksestä, Cobbett-palkinnon kamarimusiikista kaksi kertaa sekä Ernest Farrar-palkinnon sävellyksestä. Britten tutustui Lontoossa laajasti myös Straviskyn, Šostakovitšin ja varsinkin Mahlerin musiikkiin. Ensimmäisiä sävellyksiä, joilla Britten niitti huomiota olivat Sinfonietta op. 1 (1932), oboekonsertto Phantasy op. 2, omistettu Léon Goossenille, joka kantaesitti teoksen BBC-lähetyksessä 6.8.1933, sekä joukko kuoromuunnelmia A Boy was Born; teos on kirjoitettu vuonna 1933 BBC Singersille, joka esitti teoksen ensimmäisen kerran seuraavana vuonna. Samaan aikaan Britten kirjoitti teoksen, Friday Afternoons, 12 kappaleen kokoelman Clive House Schooliin, jossa hänen veljensä oli rehtorina.
Benjamin Brittenin elämässä sattui kaksi suurta muutosta vuonna 1937: hänen äitinsä kuoli ja Britten tapasi tenorilaulaja Sir Peter Neville Luard Pearsin (s. 22.6.1910 ja k. 3.4.1986). Peter Pearsistä tuli nopeasti Benjamin Brittenin musiikillinen inspiraatio ja läheinen ystävä. Tuon ajanjakson tunnetuin sävellys Britteniltä oli varmaankin Variations on the Theme of Frank Bridge (jousiorkesterille). Teos menestyi Pohjois-Amerikassa ja sitä esitettiin New Yorkissa, Torontossa, Bostonissa, Chicagossa ja San Franciscossa sellaisten kapellimestareiden, kuten Sir John Barbirolli (oik. Giovanni Battista Barbirolli, s. 2.121.1899 ja k. 29.7.1970) ja Sege Koussevitzkyn (s. 14.7.1874 ja k. 4.6.1951) johdolla.
Pears ja Britten purjehtivat huhtikuussa 1939 Pohjois-Amerikkaan; ensimmäiset kohteet olivat Kanadassa ja New Yorkissa. Kun toinen maailmansota alkoi, Pears ja Britten pyrkivät Britannian Washingtonin suurlähetystön palata kotimaahansa, mutta heitä neuvottiin jäämään Yhdysvaltoihin taiteellisina lähettiläinä. Britten joutui taivuttelemaan lähtövalmiimpaa Pearsia jäämään Yhdysvaltoihin. Britten sai vaikutteita ystävänsä, säveltäjä Aaron Coplandilta (s. 14.11.1900 ja k. 2.12.1990), teoksiinsa Billy the Kid ja An Outdoor Overture. Vuonna 1940 Benjamin Britten sävelsi Seitsemän Michelangelon sonettia, ensimmäisen useista Pears-laulusykleistä. Tämän aikakauden muuta musiikkia Britteniltä olivat viulukonsertto ja Sinfonia da Requiem. Britten sävelsi vuonna 1941 ensimmäisen musiikkidraamansa, operetti Paul Bunyanin, Audenin librettoon.
Britten luki runoilija, kirurgi ja pappi George Crabben (s. 24.12.1754 ja k. 3.2.1832) teoksen, The Borough, vuonna 1942. Teos herätti Brittenissä valtavan koti-ikävän Suffolkiin Englantiin ja hän tiesi, että sinne oli palattava takaisin. Hän tiesi myös, että hänen täytyi kirjoittaa ooppera, joka perustuu Crabben runoon kalastaja Peter Grimesistä. Oopperasta Britten sai kapellimestari Koussevitzkyltä 1 000 dollaria ennakkoa. Pears ja Britten palasivat Englantiin huhtikuussa 1942. Britten sävelsi pitkän Atlantin ylityksen aikana valmiiksi kuoroteokset A Ceremony of Carols ja Hymn to St. Cecilia.
Britten osti äidiltään perimillä varoilla maalaistalon, Old Millin, Snapesta Suffolkista. Ooppera Peter Grimes valmistui esityskuntoon vuonna 1945 ja siitä tuli lopulta hyvin suosittu teos. Kuukauden päästä Peter Grimesin ensi-illasta Britten sekä viulisti ja kapellimestari Yehudi Menuhin (s. 22.4.1916 ja k. 12.3.1999) tekivät yhdessä matkan Saksaan, jossa he pitivät konsertin Bergen-Belsenissä keskitysleiristä selviytyneille. Britten oli hyvin järkyttynyt näkemästään Bergen-Belsenin keskitysleirillä, eikä hän halunnut puhua asiasta ennen kuin elämänsä loppupuolella. Englantilaisten panssaridivisioona vapautti Bergen-Belsenin keskitysleirin 15.4.1945, jolloin leirissä oli noin 60 000 nälkiintynyttä ja sairasta vankia; lisäksi leirin ympäristössä makasi 13 000 hautaamatonta vankia. Bergen-Belsenin keskitysleirillä kuoli vähintään 70 000 vankia vuosien 1941-1945 aikana. Tällä keskitysleirillä mm. Margot Betti Frank (s. 16.2.1925) ja Anne Marie Frank (s. 12.6.1929) kuolivat helmi-maaliskuussa 1945.
Vuonna 1945 Britten sävelsi suositun teoksensa, The Young Person’s Guide to the Orchestra, jonka hän alkujaan teki opetuselokuvaan Instruments of the Orchestra. Elokuvan ohjasi James Muir Mathieson (s. 24.1.1911 Stirling, Skotlanti ja k. 2.8.1975 Oxford) ja elokuvassa soitti Lontoon sinfoniaorkesteri, jota johti Sir Harold Malcolm Watts Sargent (s. 29.4.1895 Ashford, Kent ja k. 3.10.1967). Benjamin Brittenin seuraava ooppera oli Lucretian raiskaus, joka esitettiin ensikerran Glyndebourne-festivaaleilla vuonna 1946. Britten perusti työkavereidensa kanssa oopperaryhmän, johon liittyivät libretisti, teatteriohjaaja Eric (s. 14.11.1914 ja k. 7.9.1994) ja taidemaalari, lavastaja ja graafikko John Egerton Christmas Piper (s. 13.12.1903 ja k. 28.6.1992). Ryhmän oli tarkoitus tuottaa ja tilata uusia englantilaisia oopperoita sekä esittää niitä eripuolilla Englantia. Benjamin Britten sävelsi ryhmälle kolminäytöksisen koomisen kamarioopperan Albert Herring, op. 39, vuonna 1947.
Peter Pearsin ideasta perustettiin oopperafestivaali pieneen Suffolkin merenrantakaupunkiin, Aldeburghiin, jonne Britten ja Pears olivat muuttaneet Snapesta samana vuonna. Festivaali käynnistyi kesäkuussa 1948 Aldeburghissa. Festivaalista tuli välittömästi menestys. Britten sävelsi uuden kantaatin, Saint Nicolas, tenorille, kuorolle ja orkesterille. Britten uusia teoksia esitettiin festivaalilla joka vuosi hänen kuolemaansa saakka. Britteniä ei tunnettua opettajana, niinkuin taas monet englantilaiset säveltäjät muistetaan myös opetustöistään. Vuonna 1949 Britten otti oppilaaksi vain yhden oppilaan, kuoronjohtaja ja säveltäjä Arthur William Oldhamin (s. 6.9.1926 ja k. 4.5.2003), jonka kanssa hän työskenteli kolmen vuoden ajan.
Koko 1950-luvun ajan Britten sävelsi mm. oopperoita. Billy Budd (1951) sai ensi-illan Covent Gardenissa ja sen libretton tekivät kirjailijat Edward Morgan Foster (s. 1.1.1879 ja k. 7.6.1970) ja tuottaja, teatteriohjaaja Eric Crozier. Ooppera oli alkujaan nelinäytöksinen ja se perustuu yhdysvaltalaisen kirjailijan Herman Melvillen (s. 1.8.1819 ja k. 28.9.1891) lyhytromaaniin, Billy Budd. Oopperan ensiesitys oli Royal Opera Housessa Lontoossa 1.12.1951. Myöhemmin Britten muokkasi oopperasta kaksinäytöksisen oopperan, jossa oli prologi ja epilogi. Uuden varsion ensi-ilta oli Lontoon Covent Gardenissa 9.1.1964. Kaikkiaan hän sävelsi 14 oopperaa.
Kuningatar Elisabeth II (s. 21.4.1926 Mayfair, Lontoo ja k. 8.9.2022 Balmoralin linna, Aberdeenshire, Skotlanti) kruunajaisiin 2.6.1953 Benjamin Britten sävelsi kolminäytöksisen oopperan, Gloriana, jonka libretton teki kirjailija ja kirjallisuustoimittaja William Charles Franklyn Plomer (s. 10.12.1903 ja k. 20.9.1973). Poliisit vierailivat Brittenin luona vuonna 1953, sillä sisäministeri Sir David Maxwell Fyfe (s. 29.5.1900 ja k. 27.1.1967) komensi poliiseja käytännössä toteuttamaan viktoriaanisia lakia, jotka tekivät homoseksualismista laitonta. Britten joutui hetken aikaa harkitsemaan vaihtoehtoa, että Pears olisi solminut avioliiton jonkun naisen kanssa, mutta tällaiseen järjestelyyn ei kuitenkaan koskaan jouduttu. Brittenin varmasti tunnetuin teos, War Requiem, valmistui ensiesitykseen vuonna 1962. Tällä teoksella Britten saavutti paljon mainetta. Šostakovitš lausui sellisti Rostropovitšille, että teos oli vuosisadan suurin teos.
Syyskuussa 1970 Benjamin Britten pyysi Myfanwy Piperia muokkaamaan saksalaisen kirjailijan Paul Thomas Mannin (s. 6.6.1875 ja k. 12.8.1955) romaanista libretton, Kuolema Venetsiassa. Jo aloittaessaan oopperan säveltämistä lääkärit tekivät Brittenille selväksi, että hänellä olisi edessä sydänleikkaus. Britten työskenteli kiireisesti oopperan kimpussa, jotta saisi sen valmiiksi ennen sydänoperaatiota. Oopperan valmistumisen jälkeen Britten meni sydänleikkaukseen toukokuussa 1973. Sydänläpän operointi onnistui, mutta Britten sai lievän aivohalvauksen, joka vaikutti hänen oikean käden toimintaan. Tämän jälkeen hän ei enää esiintynyt julkisesti. Sairaalassa Britten ystävystyi vanhemman sairaanhoitajan Rita Thomsonin kanssa, joka muutti Aldeburghiin vuonna 1974 hoitamaan Britteniä tämän kuolemaan saakka.
Benjamin Brittenin viimeisiä sävelteoksia olivat kansanmusiikkisarja A Time There Was (1974) ja Kolmas jousikvartetto (1975), joka pohjautuu Kuolema Venetsiassa-materiaaliin sekä kantaatti Phaedra (1975), jonka säveltäjä omisti mezzosopraano Janet Abbott Bakerille (s. 21.8.1933). Brittenistä tuli kesäkuussa 1976 paroni Aldeburghin kreivikuntaan Suffolkissa. Vuoden 1976 Aldeburgh-festivaalin jälkeen Britten ja Pears matkasivat Norjaan, jossa Britten alkoi kirjoitttaa Praise We Great Men-teosta runoilija ja kriitikko Edith Louisa Sitwellin (s. 7.9.1887 ja k. 9.12.1964) runon pohjalta. Norjasta palattuaan elokuussa Britten kirjoitti vielä teoksen Welcome Oden lapsikuorolle ja orkesterille.
Marraskuussa Brittenin oli pakko tunnustaa, ettei hän voinut enää säveltää. Rita Thomson järjesti Brittenin pyynnöstä säveltäjän 63. syntymäpäivänä, 22.11.1976, samppanjajuhlat, joihin oli säveltäjän ystäviä ja hänen sisarensa Barbara ja Beth kutsuttu jättämään hyvästejä kuolevalle säveltäjälle. Sellisti Rostropovich teki vielä muutamaa päivää myöhemmin jäähyväisvierailunsa Benjamin Brittenin luokse. Benjamin Britten kuoli 4.12.1976 sydämen vajaatoimintaan. Brittenin hautajaiset järjestettiin Aldeburghin seurakunnan kirkossa kolme päivää myöhemmin ja hänet haudattiin kirkon hautausmaalle. Westminster Abbeyssa järjestettiin myös muistotilaisuus 10.3.1977, jossa kuningatar Elisabeth II äiti, Elizabeth (s. 4.8.1900 ja k. 30.3.2002) oli läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti