Carola Christina Standertskjöld (1. osa)

Carola Standerskjöld koiransa kanssa.

Carola Christina Standertskjöld oli agronomi Johan Standertskjöldin (s. 12.9.1912 Helsinki ja k. 16.2.2007 Kyrkslätt) ja Elin Christina Standertskjöldin (omaa sukua Fazer, s. 31.7.1917 Helsinki ja k. 30.1.1984) vanhin lapsi – kaikkiaan heillä oli neljä lasta -, joka syntyi 23.3.1941 Helsingissä ennen jatkosodan alkamista. Carolan äidin isoisä oli Konrad Fazer, joka perusti Robert Emil Westerlundin kanssa Helsinkiin musiikkikaupan (myöhemmin Musiikki-Fazer) vuonna 1897. Standertskjöldien suku aateloitiin 13.9.1772, kun Henrik Johan sai ritarin arvon sotapalveluksistaan kuninkaalle. Kuuluisin suvun edustaja lienee ollut upseeri ja asetehtailija Hugo Robert Standertskjöld (s. 22.9.1844 ja k. 9.5.1931), joka vannoutuneena poikamiehenä toimi myös merkittävänä lahjoittajana sekä Aulangon luonnonpuiston rakennuttajana. Hugon setä, Carl August Standertskjöld (s. 9.11.1814 Asikkala ja k. 18.2.1885 Pietari) toimi samoin sekä Iževskin että Tulan asetehtaan päällikkönä ja vuokraajana Venäjällä, ja hänen omistukseen siirtyi vuonna 1872 myös Laukon kartano. Carl August sijoitti varallisuuttaan Suomessa teollisuuteen ja kiinteistöihin. Hän omisti lukuisia kartanoita ja perusti 1870-luvulla Inkeroisten puuhiomon ja sahan Kotkan Hovisaareen. Helsingin Pohjoisrantaan nousi hänen palatsikseen Theodor Höijerin suunnittelema kuusikerroksinen talo hänen kuolinvuotenaan vuonna 1885.

Asetehtailija Hugo Robert Standertskjöld.

Lahjakas tyttö, Carola, osoitti taitavuutensa omien vanhempiensa hämmästykseksi jo hieman yli vuoden ikäisenä puhumalla kokonaisilla lauseilla. Carola viihtyi mielikuvituksissaan pitkiäkin aikoja ja perheen kotiapulaisella oli kova työ erkavoittaa hänet sieltä toisinaan. Kolmevuotiaana tyttö aivan itse opiskellen kirjoitti jo Ruotsista isälleen sodan aikana tervehdyksensä kirjeessä. Carola kasvoi eläimien seurassa ja hän piti ratsastuksesta ja aivan erityisesti koirista koko elämänsä ajan. Jo varhaislapsuudestaan asti Carola oli intohimoinen lukija. Hän oli hyvin musikaalinen tyttö; olivathan hänen molemmat vanhempansa myös musikaalisia. Hänen kotikasvatukseensa kuului pianonsoiton opiskelu ja opettajana toimi isän sisar, oopperalaulajatar Saga Standertskjöld. Ensikuulemalla Carola saattoi oppia jo melodiat ja laulun sanat. Johan-isä oli nuoresta alkaen soittanut luuttua ja kitaraa sekä ollut mukana Visans vänner-yhdistyksessä sen alusta lähtien.

Oikealla kuvassa Carolan isoäiti (Fazereita), vasemmalla Carolan äiti sylissään Carola.

Koulujen päättyessä Standertskjöldin perhe matkasi kesänviettoon Tammisaaren kupeessa sijainneeseen Härjentaka-nimiseen kesäpaikkaan, kartanoon, joka sijaitsi Lindön lahden rantamaisemissa. Perhe vietti kolme kuukautta maaseudulla elämää kesäisin, mutta lapsuudenkoti Helsingissä sijaitsi Tehtaankadulla. Kesän aikana huvilalla vieraili paljon sukulaisia ja ystäviä ja elokuussa siellä vietettiin aina rapujuhlia. Myöhempiä kesiä perheen lapset viettivät Hangossa Bellevuen täysihoitolassa. Neuvostoliitto luopui Porkkalasta vuonna 1956 ja Standertskjöldin perhe ryhtyi siitä lähtien viettämään kesiään Kirkkonummen Hirsalassa, jossa sijaitsi Carolan äidin sukukartano. Kartano oli päässyt vieraan vallan alla rapistumaan niin huonoon kuntoon, että se täytyi rakentaa uudelleen. Kunnes perhe sai lunastettua kartanon täysin omakseen, täytyi perheelle rakentaa kesämökki niemen kärkeen. Lopulta kartanon päärakennus valmistui vuonna 1973 ja Carolan vanhemmat muuttivat siihen pysyvästi asumaan. Vuonna 1975 Carola rakennutti myös oman punaisen talonsa Hirsalan kartanon maille ja tästä kodista tuli hänelle hyvin rakas paikka.

Hirvsalan kartano, jota majuri Gyllenbögelin aikana nimitettiin Gyllenskäriksi, sijaitsee luonnonkauniilla paikalla eräällä Hirslan saarella olevalla niemellä lähellä Porkkalanniemeä. Päärakennus on niemen kärjessä. Sitä ympäröivä puisto ulottuu rantaan asti, missä ”Kuninkaansilta” häämöttää puiden välistä. Perimätieto kertoo nimittäin Kustaa III nousseen Ruotsinsalmen taistelun aikana maihin juuri tämän laiturin luona. Hirvsala on entinen perintötila. Se oli vuodesta 1650 Frans Stockmanin ostorälssiä ja peruutettiin vuonna 1695. Ostettiin perinnöksi vuonna 1761. Siihen liitettiin vuonna 1830 Dávitsin yksinäinen perintötila.

Omistajat vuodesta 1540 lähtien: Lars Andersson 1540-72; Anders Larsson 1573-1620; Matts Andersson 1624-34; Hans Andersson 1635-49; Frans Albekt Stockman, aateloituna von Stockman, pormestari, 1650-56; Frans Albreckt von Stockman, ylioppilas, 1657-73; hänen serkkunsa Frans Stockman, majoitusmestari, 1674-89; hänen jalkavaimonsa Margareta Hansdotter 1690-1705; hänen poikansa Hans Fransson 1706-12; Kristoffer Luther 1724-32; hänen isäpuolensa Anders Holmbom 1733-36; Michel Johansson 1737-51 ja tämän leski Anna Jakobsdotter – 1752; hänen toinen miehensä Erik Henriksson 1753-54 leski uudelleen – 1755; hänen kolmas miehensä Anders Berg, sukellustarkastaja, 1756-69; Henrik Mickelsson 1770-73; Johan Eriksson 1774-75; Nils Emil Pinello, majuri, 1776-77; Vikman, sairaalakomissaari, 1778-82; Abraham de Frese, everstiluutnantti, 1783; kauppias Karl Mattheiszenin perilliset – 1796; Johan Fredrik Gyllenbögel, everstiluutnantti, 1797-1826; Joel Jakob Saurén, laamanni, 1830-52; Konstantin Saurén, senaatinkamreeri, 1860-87; Hugo Emil Saurén, arkkitehti, 1887-1928; vph Per-Adolf von Bonsdorff ja hänen vaimonsa Margit (0s. Saurén) sekä tämän sisaret, neiti Ruth ja Brita Saurén.

Bonsdorffin aikana kartanoon kuului maita 780 hehtaaria, mistä 60 hehtaaria oli peltoa. Silloin kartanossa oli lehmiä ja hevosia, mutta merkittävää tuloa kartano ilmoitti saavansa myös kalastuksesta ja kalaviljelystä. 48 km2 vesialueiltaan talvisin kaksi ja kesäisin neljä vakinaista kartanonkalastajaa pyysi saalista.

Päärakennus on vaaleankeltainen, kaksikerroksinen, punatiilisellä satulakatolla katettu puutalo, jonka molemmilla pitkillä sivuilla on keskirisaliitti sekä frontoni. Sen etusivulla on kaksikerroksinen vilpola. Talo on rakennettu vuonna 1862 arkkitehti Granholmin piirustusten mukaan ja käsittää 9 huonetta ala- ja 8 yläkerrassa. Seinät on sisäpuolelta rapattu ja verhottu tapeteilla. Rakennusta ympäröi 1790-luvulla istutettu, pinta-alaltaan 2 hehtaarin suuruinen puisto, ja siihen liittyy n. Hehtaarin laajuinen puutarha, jossa kasvaa 120 hedelmäpuuta. Puutarhan takana sijaitsevat muut rakennukset. Eräs työväenasunnoista on aikaisemmin ollut Helsingissä. Navetta ja tallit ovat sijoitetut vuonna 1821 rakennettuun harmaakivirakennukseen. Mainittu ”Kuninkaansilta” laituria kiertävine penkkeineen, pylväsmäisine tolppineen ja kaarevine käsinojineen on ulkonäöltään melkein monumentaalisen uusklassillinen.

Sisustukseen kuului runsaasti vanhoja huonekaluja ja esineitä. Ruokasalin tummaan tammikalustoon kuuluva kaappi on päiväyksen mukaan peräisin vuodelta 1788. Kaappi ja tuolit eivät ole samanikäisiä, sillä tuolit ovat puhdasta barokkia. Kaappi on eteläsaksalaista työtä. Kullattu seinäpeili sekä kullanvärinen konsolipöytä, jonka levy on marmoria, kuuluvat myöhäisbarokkiin. Salissa olevan valkoiseksi maalatun kultakoristeisen liinavaatekaapin ornamentiikka on pääasiassa empiirityylistä, vaikkakin siihen sisältyy myös rokokooaiheita. Sen alaosa sorvattuine barokkijalkoineen on selvästi toista alkuperää. Lisäksi on runsaasti rokokoo-, kustavilais-, empire- ja myöhäisempiretyylisiä huonekaluja sekä talonpoikaistekoisia esineitä. Kiinteässä sisustuksessa herättää huomiota ruotsalaista tekoa oleva pylvästyyppinen kaakeliuuni. Muotokuvakokelma käsittää etupäässä Saurén-suvun jäsenten kuvia. Lisäksi edustaa kuvaamataidetta joukko piirroksia ja pieniä maalauksia, mm. viisi Knutsonin tekemää, Suomen linnoja esittävää maalausta. Ylövilpolaa koristaa gobeliinikokoelma. Kirjasto käsittää mm. lainopillista ja maataloutta koskevaa kirjallisuutta aina 1600- ja 1700-luvuilta asti.

Carolan kotikielenä oli ruotsi ja hän hän kävi pikkusiskonsa Nean kanssa töölöläistä Laguska skolania. Musiikin ja kirjojen lisäksi hänen kolmas intohimonsa kohdistui vieraisiin kieliin, jotka tuntuivat hänestä helpoilta oppia. Ranskan kieltä hän puhui melkein yhtä hyvin kuin ruotsia ja oppikouluaikana hän vietti kesälomiaan Englannissa oppiakseen hyvin kielen ja ääntämyksen. Carolan lapsuuden ja nuoruuden ystävä, Dave Liebkindin, kertoman mukaan Carola halusi oppia myös hepreaa ja jiddišiä, jotta pystyisi laulamaan juutalaisia lauluja. Carola levytti mielellään juutalaista musiikkia ja Israel oli hänelle niin rakas paikka, että hän eräässä vaiheessa elämäänsä suunnitteli vakavasti muuttoa sinne.

Carola seisoo äitinsä takana kuvassa, jossa ovat myös kaikki perheen lapset mukana.

Usein teinihippoja järjestettiin Helsingin Kruununhaassa Svenska Reallyceumissa, jossa Dave Liebkind yleensä puuhasi järjestelijänä. Liebkind oli neuvotellut sitkeästi Lasse Mårtensonin trion saamiseksi koulun hippoihin ja lopulta se onnistuikin. Dave tiesi Carolan lauluharrastuksesta ja yllytti yleisöä vaatimaan Carolan nousemista lavalle Lassen trion kanssa. Lopulta Carola saatiin lavalle laulamaan; kappaleet olivat Misty, Lady Sings the Blues ja God Bless the Child. Yleisö vaati raivokkaasti lisää, mutta Carola riensi lavalta pois. Tämä esitys oli Lasse Mårtensonin ja Carolan ensikohtaaminen, joka ei myöskään jäänyt viimeiseksi.

Carola ja kitara.