Carola Christina Standertskjöld (5. osa)
Olimme kaikki samaa mieltä, että kappale oli kuin tehty hänelle. Vexi Salmi hankki levytysoikeudet ja kirjoitti siihen suomenkieliset sanat. Nimeksi tuli yksinkertaisesti Maria Maria. Tulevalle LP-levylle Carola löysi myös pari muuta Benito di Paulan sävellystä: Vou pro mar eli Tanssi hiekalla ja Homen di montanha eli Tyttö vuorilta. Carola tiesi mitä halusi laulaa.”
Uuden levyn lauluja äänitettäessä studiossa Carola halusi laulaa hämärässä, vain yhden valospotin valaistessa nuottitelinettä. Carolan tapana oli laulaa usein silmät kiinni, niin nytkin. Äänitarkkaamossa istuivat Vexi Salmi ja Aarno Raninen myhäillen tyytyväisinä. Äkkiä Carola alkoi itkeä ja itku ei liittynyt mitenkään Carolan herkkyyteen laulajana. Selvisi lopulta, että Carola oli murehtinut lopullista eroa Jorista; ero oli tuolloin jo tapahtunut tosiasia, vaikka pariskunta oli pitkään pystynyt peittelemään eroaan.
Musiikkimarkkinat olivat Carolan poissaollessa muuttuneet kovasti ja monissa paikoissa pyöritettiin levymusiikkia. Onneksi kuitenkin yritykset halusivat juhliinsa eläviä muusikoita ja laulajia, myös Ruotsin-laivat työllistivät muusikoita. Carola alkoi nyt esiintyä Aarno Ranisen orkesterin solistina. He tekivät – Carola ja Raninen – myös duokeikkoja tarvittaessa. Carola sai vierailla samoin television viihdeohjelmissa ja välillä Carola sai laulaa myös jazzia Uuden Musiikin Orkesterin solistina.
Carolan hyvä ystävä, Paula Karjalainen-Boström tarjosi Carolalle osapäiväistä työtä pienestä ja viehättävästä lahjatavaraliikkeestään Fredrikintorin varrelta. Carola otti mielellään tarjouksen vastaan, sillä muusikon työtilaisuudet olivat kuitenkin aika epävarmalla perustalla. Työ lahjatavaraliikkeessä oli joustavaa, itsenäistä, eikä sittouttanut liikaa. Carola pystyi tarvittaessa päivisinkin poikkeamaan radiossa tai televisiostudiossa tekemässä nauhoitusta.
Muusikko ja säveltäjä Osmo Väinö Kalervo ”Kassu” Halonen (s. 24.1.1953 Säräisniemi) tapasi Carolan Helsingin Kruunuhaan Alkon myymälässä ensimmäisen kerran ja kohtaaminen tapahtui keväällä 1979 eräänä perjantai-iltapäivänä. Heidän seuraava tapaamisensa tapahtui jo viiden vuoden päästä; tällä kertaa Halonen oli sovittanut, tuottanut ja osin säveltänytkin ihailemalleen Carolalle levyllisen kappaleita laulettavaksi. Levylle tuli mm. uusi tulkinta Carolan vanhasta levytyksestä Rakkauden jälkeen sekä Arthur Hamiltonin (s. 22.10.1926 Seattle) alunperin Ella Fizgeraldille (s. 25.4.1917 ja k. 15.6.1996) kirjoittama laulu Cry Me a River, jonka Carola oli halunnut jo pitkään laulaa levylle. Levytys valmistui heinäkuun lopulla ja elokuussa Carola kutsui koko levytystiimin Hirsalaan rapujuhlille. Carola oli tyytyväinen juuri valmistuneesta levystä ja halusi jakaa onnellisuutensa kaikkien levyn syyntyyn vaikuttaneiden kanssa. Juhlat jäivät muusikoiden mieleen ja viimeiset poistuivat Hirsalasta aamuauringon jo noustessa.
Carola löysi elämäänsä vielä uuden miehen, Seppo Wuorenjuuren eli Sepin. Sepi muutti Hirsalaan Carolan luokse asumaan. Sepillä oli jo kaksi lasta, Karri ja Katja, jotka myös kävivät monasti Hirsalassa. Sepi toi mukanaan tullessaan saksanpaimenkoira Ginin ja Carola sai vielä tuttaviltaan lahjoituksena pitovaikeuksien vuoksi lempeän ”Kivenlahdennoutajan”, Mintun. Näin koiria rakastavalla Carolalla oli kaikkiaan neljä koiraa kaverinaan Hirsalassa. Carola ja Sepi viihtyivät luontoihmisinä todella hyvin Hirsalassa ja poistuivat sieltä vain silloin, kun se oli aivan välttämätöntä. Sepi toimi Carolan autokuskina keikoilla, mutta nyt Carola suojeli perheen yksityisyyttä todella tarkasti. Toimittajat eivät saaneet mitää kirjoitettavaa – valokuvista puhumattakaan – Hirsalan kodista.
Muusikko Aarno Raninen nähtiin Carolan Hirsalan kodissa usein varsinkin kesällä, jolloin Porkkalan vedet houkuttelivat musiikin ohella myös kalastamaan ja veneilemään. Carolan ja Sepon vene oli vankkatekoinen puuvene, jonka nimi oli Tammefan. Seppo oli intohimoinen kalamies, joka lähti varhain aamulla jo kalaan. Kalasaalis oli monasti niin suuri, että siitä saivat osansa myös Carolan vanhemmat ja tuttavat.
Syksyllä 1986 Carola huomasi saavansa toisinaan kummallisia oireita varsinkin iltaisin ja öisin. Hän oli keväällä juuri täyttänyt 45 vuotta. Hän huomasi näkönsä hämärtyvän ja hetkittäin jopa pimenevän. Oireet alkoivat haitata autolla ajoa, kun hän ei nähnyt ajaa pimeässä; tie tuntui katoavan hänen näkökentästään. Huolestunut Carola konsultoi puhelimessa ystäväänsä Inga Sulinia kertoen oireistaan. Hän pyysi Ingalta suosituksia hyvästä silmälääkäristä, joka voisi nopeasti ottaa hänet vastaan. Tällainen silmälääkäri löytyi, mutta Carolan silmät todettiin täysin terveiksi; silti omituiset oireet eivät hävinneet. Carola tilasi ajan vielä toiselta ja kolmanneltakin silmälääkäriltä, mutta kaikki silmälääkärit totesivat Carolan näen teräväksi ja virheettömäksi.
Carolan esiintymiset olivat iltaisin ja esiintymisten jälkeen hän ehdottomasti aina halusi takaisin kotiin, vaikka yötä myöten pimeässä. Seppo oli tässä vaiheessa työssä aamuista iltamyöhään, joten hänestä ei ollut nyt Carolan kuskiksi keikkamatkoille. Carola keskusteli usein puhelimessa ongelmasta näyttelijä Rea Maurasen kanssa; he olivat tutustuneet yhteisessä esiintymisessä televisio-ohjelmassa vuonna 1982. Rea Mauranen asui myös Kirkkonummella. Lopulta kulkemisongelma ratkaistiin niin, että Seppo sovitteli työvuoronsa siten, että hän pääsi kuljettamaan Carolan keikoille ja sieltä pois. Heinäkuussa 1987 Carolan rakas ystävä, bassolaulaja Lee Gaines menehtyi sydänkohtauksen vuoksi kesken laulunsa muistotilaisuudessa. Laulajan muistotilaisuus oli 22.7.1987 ja Carola lauloi tilaisuudessa rakkaimman laulunsa, God Bless the Child.
Carola kävi välillä lääkäreillä tutkituttamassa itseään, mutta sairautta ei vain löytynyt. Hän jopa poistatti hammaslääkärillään amalgaamipaikkansa ja vaihdatti ne muovipaikkoihin. Carola luki lääkärikirjoja ja tutustui vaihtoehtohoitoihin, mutta apua ei vain ollut näistäkään. Lopulta hän haki apua myös ulkomailta, mutta taudin etenemistä ei voinut pysäyttää. Sukulaiset ja tuttavat olivat kuitenkin Carolan tukena ja apuna koko ajan. Hän luuli menettävänsä lopulta näön, mutta lohduttautui sillä, että maailmassa on ollut sokeita laulajien ennenkin. Carolan laulaminen jatkui kuitenkin, tosin nyt jo voimien mukaan. Vexi Salmi ehdotti Carolalle vielä levyn tekoa ja tästä Carola vielä innostuikin. Carola sai vapaat kädet valita mieleisiä kappaleita uudelle äänilevylle. Levylle oli tarkoitus tehdä Edith Piafin laulamia lauluja. Levyä tehtiin kaikessa rauhassa täysin kiireettömästi. Levy ei kuitenkaan koskaan valmistunut Carolan sairauden nopean etenemisen vuoksi.
Carola pystyi vielä sairautensa alkuvaiheessa lukemaan, vaikka se olikin työlästä hänelle. Lukeminen oli hänelle kuitenkin välttämätöntä, koska silloin unohtui kaikki muu turha. Carola yritti sinnikkäästi pitää yllä jokapäiväisiä rutiineja, vaikka ei toisinaan muistanut, minne oli menossa ja mitä oli menossa tekemään. Carolan ystävä, Marketta Joutsi, löysi Carola Hirsalan pihasta lumihangesta seisomasta paljain jaloin häntä odottamassa. Joutsi huolestui ystävästään, mutta Carola vaikutti iloiselta ja reippaalta, ja totesi kenkien vain unohtuneen eteiseen. Hetkittäin jopa Carola näytti olevan hyvässä kunnossa ja sairaus tuntui hellittäneen. Carola alkoi vuonna 1989 miettiä ohjelmistoa 30-vuotisjuhlakiertueelleen. Idea tähän juhlakiertueeseen tuli ohjelmatoimistolta. Aluksi Carola vastusti ideaa, mutta suostui sitten kuitenkin ajatukseen. Anna-lehden haastattelussa 7.3.1989 Carola kertoi näin:
”Mä pelkään myöntää itselleni, että halu laulaa ei ehkä lähdekään musta itsestäni, vaan toisten ihmisten tarpeista. Voi olla, että se ei ole kovin hyvä lähtökohta konserttikiertueelle. En haluaisi olla musiikillisesti tyhjän päällä, kun lähden yleisön eteen. Siksi harjoittelen kovasti ja yritän saada hyvän fiiliksen aikaan. Odotan jännittyneenä, mitä tuleman pitää, ja otan sen sitten vastaan sellaisena kuin se tulee.” Sairauden kannalta hyvää aikaa kesti niin, että Carola pystyi Sepon kanssa käymään vielä Madeiralla, jossa hän nautti lomasta. Seuraavana vuonna 1991 he tekivät uuden ulkomaanmatkan, mutta nyt jo paljon surullisemmissa merkeissä. Carola oli sinä vuonna täyttänyt 50 vuotta ja tässä matkassa oli jo selvästi jäähyväisten makua. Ravintolassa henkilökunta joutui auttamaan Carolan pöytään, kun syntymäpäiviä juhlittiin.
Kotona Hirsalassa vielä ollessaan oli Carolan terveystilanne taas heikentymässä. Seuraavaksi Carola oikea käsi kieltäytyi toimimasta, kun hän kirjoitti kotona ostoslistaa. Oliko näkökyvyllä ja käden toiminnalla jokin yhteys? Ystävät ja tuttavat olivat jo todella huolissaan Carolasta. Inga Sulin oli eräänä päivänä Carolaa tervehtimässä Hirsalassa. He etsivät nuoteista yhdessä uutta laulettavaa Inga Sulinille. Kesken yhteisen musiikkituokion Carola nousi tuolilta ja sanoi Ingalle: ”Mä keittäisin sinulle, Inga, kahviakin, kun vain muistaisin, miten se tehdään.” Sairaus oli vienyt hänen muistiaan niin, ettei hän enää muistanut, miten kahvia keitetään. Avuttomuuden aika lähestyi vääjäämättömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti