Punaisen Myllyn taru (21. osa)

Erkki Aalto.

Lehdet alkoivat 1950-luvun lopussa näyttävästi kirjoittaa enemmän virkamiesten ja poliitikkojen lahjonta- ja petostapauksista. Esimerkiksi diplomi-insinööri, vesivoimalaitostenrakentaja ja Rautatiehallituksen pääjohtaja, Erkki Tauno Aalto (s. 22.11.1904 Jämsä ja k. 27.4.1984 Espoo) joutui veturihankintojen epäselvyyksien vuoksi jättämään paikkansa pääjohtajana. SDP:n kansanedustaja Aarre Edvard Simosen (s. 18.11.1913 Helsinki ja k. 3.2.1977 Helsinki) toimiessa valtiovarainministerina alettiin rakentamaan Kätilöopiston rakennusta Helsinkiin ja Simonen valitsi talon urakoitsijaksi jo konkurssikypsän Rakennusliike Teoran joulukuussa 1956. Samanaikaisesti Teora rakensi Munkkivuoressa asuntoja sopuhintaan Kätilöopiston rakennustoimikunnan jäsenille, myös ministeri Simoselle. Teora panttasi näiden asuntojen osakekirjoja velkojensa ja Kätilöopiston urakan vakuudeksi. Lopulta Teora teki konkurssin, mutta ministeri Simonen ennätti kuitenkin järjestää oman asuntoyhtiönsä vapaaksi näistä vakuuksista. Kohu alkoi, kun Helsingin Sanomat julkaisi helmikuussa 1958 Simosen ja Teoran toimitusjohtajan Leo Lyytikäisen välisestä, hieman ennen Kätilöopiston urakkakilpailun ratkeamista tehdystä asuntokaupasta. Simonen sai tästä lahjonnasta tuomion sakkoina.

Aarre Simonen.

Onni Hiltunen.

SDP:n ministeri ja puolueen puheenjohtaja Onni Alfred Hiltunen (s. 26.11.1895 Jyväskylä ja k. 8.6.1971 Varkaus) tuomittiin vuonna 1961 Helsingin hovioikeudelta yhdessä Reino Kuuskosken, Aku Sumun ja Vieno Johannes Sukselaisen kanssa viralta pantaviksi Kansaneläkelaitoksen hallituksesta virkarikoksien ja virheiden vuoksi. Vuonna 1920 perustettiin Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry (MLL, ruots. Mannerheims Barnskyddsförbund rf). Sotakummivaliokunnan itsenäistyminen Mannerheim-liitosta jäi juridisesti loppuun saattamatta, mikä osoittautui kohtalokkaaksi, kun vuonna 1958 ilmeni, että valiokunnan sihteerinä toiminut rouva Karin Sauramo oli kavaltanut valiokunnan varoja yli 30 miljoonan markan arvosta. Julkisuudessa väitettiin kavalluksen tapahtuneen nimenomaan Mannerheim.liiton piirissä ja asiasta löi rumpua varsinkin Ilmari Turjan Uusi Kuvalehti. Kohun seurauksena arkkiatri Arvo Ylppö (s. 27.10.1887 Akaa ja k. 28.1.1992 Helsinki), joka oli Sauramon jutun yhteydessä joutunut rajun syyteryöpyn kohteeksi, erosi Mannerheim-liiton keskushallituksen puheenjohtajan paikalta. Karin Sauramo tuomittiin kuritushuoneeseen.

Arkkiatri Arvo Ylppö.

Seurapiirijulkkis Tabe Slioor.

Em. henkilöt pääsivät helposti suorituksillaan pilkkalaulujen aiheiksi ja päätyivät sitä kautta erilaisiin hupiesityksiin. Myös seurapiirijulkkis, mannekiinikoulun johtajatar, toimittaja ja valokuvaaja Tabe Maria Ingeborg Slioor (s. 21.11.1926 Helsinki ja k. 25.4.2006 Turku) sai syksyllä 1961 oman revyyn, Mimmi kirjoittaa muistelmiaan. Revyyssä nostettiin näyttävästi esille mm. Tabe Slioorin suhde Helsingin apulaiskaupunginjohtajaan, Erik von Frenckelliin (s. 18.11.1887 Helsinki ja k. 13.9.1977 Helsinki). Revyyn käsikirjoitti ja sanoitti siinä esitetyt laulut, Reino Helismaa. Varmasti suuri yllätys ei ollut, että musiikin revyyseen laati säveltäjä Toivo Kärki. Alppilan kesäteatterin näyttämöllä näyttelivät revyyssä mm. Ossi Elstelä (Jallu), Irja Lautia (Mimmi Velour), Svente Korkeakoski (Kari, hänen poikansa), Liisa Huuskonen (Mirkku, kotiapulainen), Eero Eloranta (herra Petteri).

Erik von Frenckell.

Ossi Elstelää esityksestä ylistettiin vuolaasti ja ennen kaikkea sitä, että hän jaksaa monista vaikeuksista huolimatta sitkeästi tuoda vaikeasta rahatilanteesta huolimatta hauskoja esityksiä kansan ihmeteltäväksi. Monissa arvioissa myös muisteltiin menneitä, kuten vaikkapa Koivolan Sanomissa seuraavasti: ”Punaisen Myllyn ohjelma on muuttunut kovasti alkuajoista, jolloin se toimi Iloisen Teatterin nimellä. Vanhempi väki muistaa kaikki hauskat poliittiset sutkaukset. Ajat olivat silloin kiperät ja Punainen Mylly uskalsi tuoda monien salaiset ajatukset julki. Nyt on ohjelmistossa useimmiten farsseja…”.

Ossi Elstelä täytti 18.5.1962 pyöreitä vuosia, kun 60 vuotta elettyä elämää oli takana päin. Elstelästä oli lyhyt kirjoitus Helsingin Sanomissa, jossa lakonisesti todettiin: ”Punainen Mylly on saavuttanut ainakin sellaisen tason kuin verovaikeuksien ja meikäläisten sitkeitten ennakkokäsitysten ristiaallokossa ponnistellessa on mahdollista.” Elstelän ansiot Aleksis Kivenä Soinin näytelmässä Porin Teatterissa muistettiin.

Juhannuksen jälkeen Punaisen Myllyn baletti lähti jälleen Ruotsin kansanpuistoihin viihdyttäjäksi. Sieltä baletin matka jatkui Itä-Saksaan. Baletin esiintymismatkat venyivät koko ajan pidemmiksi. Suomessa baletti esiintyi enää uudenvuoden ja vapun kabareissa. Anna-Liisa Hämeensalo oli tuonut Ruotsista Alppilaan lainatut kansanpuvut, joita käytettiin kesän 1962 esityksessä, Värmlantilaiset. Näytelmä oli vanha kansannäytelmä, jonka kirjoittaja oli ruotsalainen virkamies ja kirjailija Frederik August Dahlgren (s. 20.9.1816 Nordmark, Värmlanti ja k. 16.2.1895 Djursholm). Ossi Elstelän rooli teatterissa oli enää hyvin marginaalinen ja Punaisen Myllyn revyyteatterista tuskin voitiin edes enää puhua. Punainen mylly oli muutaman vuoden sisään menettänyt toimitilansa, tanssivan balettinsa sekä melkeinpä yleisönsäkin.

Esko Elstelä ohjasi ja suomensi vuonna 1963 musiikkikomedian, Kultakihara, jonka käsikirjoittajat olivat Walter ja Jean Kerr. Elstelän teatteri kiersi tällä esityksellä ympäri Suomea aina Lappia myöten ja esityksessä oli mukana 15-henkinen balettiseurue. Helsingin Sanomien mukaan tämä esitys oli parhaimpia Alppilan näyttämöllä nähtyjä esityksiä, näin lehti kirjoitti Riitta Elstelästä: ”Hän on kehittynyt vallan tavattomasti sitten aikaisempien näkemisten, sekä sorjistunut hahmoltaan että varttunut keinoiltaan…”. Kristiina Elstelää kehuttiin kipakkana, kuin muumiperheen Pikku Myy. Näyttelijä Einari Ketola oli yhä edelleen jäljellä vanhasta Myllyn näyttelijäkunnasta turvallisena hahmona.

Elstelä perhe oli vielä vahvasti teatterin toiminnassa mukana. Esko ohjasi ja käänsi näytäntöjä, Ossi ja Irma sekä tyttäret Riitta ja Kristiina näyttelivät esityksissä. Silti teatteri ei ollut enää sama revyyteatteri, jossa Ossi Elstelä tuli kuuluisaksi. Ossi Elstelä kertoi kaipaavansa vanhaa teatteriaan takaisin ja kertoi huolistaan Arijoutselle. Arijoutsi lupasi käsikirjoittaa teatterille uuden käsikirjoituksen, jos teatteri palaisi vanhan satiirisen revyyn pariin. Seuraavana kesänä (1964) ilmestyi lehtiin kuitenkin ilmoitus, että Alppilan kesäteatterin toiminta on keskeytynyt.

Ossi Elstelä kirjoitti vuonna 1964 Anna-Liisa Hämeensalolle, joka oli silloin kiertueella tanssityttöjensä kanssa. Hän kertoi kirjeessään aluksi tutuista rahaongelmista ja kiitti saamistaan rahoista. Hän paljasti, että maisteri Särkän vekseli oli uudistettu pelkillä koroilla. Elstelä kirjoitti Hämeensalolle mm. näin: ”Voisit joskus tulla tähän köyhään kotimaahan käymään. Kyllä sinä joku Luojan lähettiläs olet. Purnaat Hänelle vain joskus kärsimättömänä. Minä ainakin odotan, mitä ylhäältä annetaan. - Ja ajatella – Sinä olet elossa – Kauniit ajatukset elävät Sinun kerallasi. Sillä onhan se vanha viisaus: ”Kun se paras on ollut, on se tuska ja vaiva ollut”.

Alppilan kesäteatteria oli purettu ja sen puutavaraa oli viety Elstelän kesämökille, Porvooseen, mutta siitäkin oli kertynyt vain kustannuksia lisää. Elstelä sai hieman tuloja radioesiintymisistä, mutta radion maksamat palkkiot olivat vielä pienempiä kuin television maksamat palkkiot. Ossi Elstelän iskiashermo oli vaivannut ja hän oli loukannut myös nilkkansa. Tilintarkastajat olivat huolissaan edellisvuoden veromerkkien puutteesta ja pitivät asiaa varsin vakavana. Elstelä siihen: ”Tietenkin se on sitä, mutta en usko, että sitä voidaan pitää rikollisena. No maallista se vain on, ei se erityisemmin pelota, sitä on jo turtunut se oma tärkeys.”

Esko Elstelä oli saanut järjesteltyä Vieno Kekkosen show-ohjelmia televisioon vaihtelevalla menestyksellä. Kirjeensä lopussa Ossi Elstelä kuvailee yleistä tilannetta seuraavasti: ”Joskus masentaa tämä ajan tuhlaaminen, mutta kun ei luista niin ei. En tiedä mitä minä odotan. Nuo televisio- ja filmilakot jatkuvat vain viikosta viikkoon. Mutta uskoa en ole menettänyt. Kun hätä on suurin on apukin lähellä. Saa nyt nähdä miten asuntoasiat järjestyvät. Toivotaan, että Sinun vastoinkäymisesi loppuvat, muuten se on liian yksitoikkoista koko touhu. Älä huolehdi liikaa minun puolestani. Kyllä se selviää parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta kirjoita aina jotain, ei tunnu niin yksinäiseltä olo.” Ossi Elstelä toivotteli Anna-Liisalle jaksamista.

Ossi Elstelä oli luullut tietävänsä, millaisen työpanoksen Hämeensalo oli antanut Punaiselle Myllylle. Mutta kun hän kävi läpi Punaisen Myllyn omaisuutta, hän hämmästyi oivaltaessaan, miten vähän hän siitä tiesi. Hämeensalolle Ossi Elstelä paljasti kirjeessään: ”Brita selitti, että Sinä olet tehnyt neljän ihmisen työt. Ja hänkään ei tiedä kuin puolet siitä mitä todella olet tehnyt. Minullekin se selviää noita vanhoja mappeja siirrellessä. Joka laatikko kertoo – voi, voi kun minua hävettää!” Vielä myöhemmin hän kirjoitti: ”Sinä olet tehnyt kaiken ja minä olen pöyhistellyt kuin hullu kukko tunkiolla.”