Carola Christina Standertskjöld (2. osa)
Vähän varttuneempi maksava yleisö huvitteli osakuntajuhlissa, ravintoloissa ja tanssipaikoissa, joista suosituimmat olivat Kaivohuone, Kulttuuritalo, Hämäläisten talo, Poli, Eso, Botta, Espilä ja Kalastajatorppa. Ulkomaalaisia muusikoita alkoi tulla maahamme varsinkin ravintoloihin soittamaan. Kalastajatorpalla soitettiin tuolloin estradijazzia ja Punavuoresta löytyi varsinainen jamipaikka Albertinkatu 20:stä; kaupungin ensimmäinen jazzklubi ennen Groovya ja Storyvilleä oli Mäyränkolo. Paikka sai nimensä omistajansa Pekka Mäyrämäen mukaan. Mäyränkolo oli kaupungin kaikkien jazzareiden oma kohtauspaikka, johon pääsi sisään ainoastaa jäsenkortilla. Jäsen sai tuoda mukanaa yhden ainoan vieraan.
Keväällä 1959 Carola muutti pois lapsuudenkodistaan kolmen tytön opiskelijaboxiin Helsingin Puistokadulle, huoneistoon, jota tytöt kutsuivat teehuoneeksi. Hän sai opiskelupaikan Grenoblen yliopistosta opiskellakseen ranskaa. Opinnot alkoivat vasta syksyllä, joten Carolalla oli kesä aikaa tehdä jotain muuta. Hän matkusti Tukholmaan ja sieltä edelleen Firenzen ja Rooman kautta Positanoon, jossa hänen isoäitinsä sisar piti Sorrennon lähellä, Salernon lahden rannalla täysihoitolaa. Paikkakunnalla vierailleita kuuluisuuksia olivat mm. Carolan lempikirjailijoihin kuulunut John Steinbeck ja läheisessä Ravellon pikkuaupungissa viihtynyt säveltäjä Richard Wagner ja Amalfissa oleskellut Henrik Ibsen sekä Gallin saarilla aikaansa viettänyt elokuvanäyttelijä Sophia Loren. Grenoblen opiskelujen jälkeen Carola palasi taas Helsinkiin ja aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa historiallis-kielitieteellisellä osastolla.
Musiikkipiireissä Carola tutustui musikaalisiin veljeksiin, Anssi ja Esa Pethmaniin. Hän alkoi seurustella Anssi Pethmanin kanssa. Anssi soitti Jorma Weneskosken yhtyeessä rumpuja ja Esa Erkki Melakosken orkesterissa huilua ja foneja. Pian veljekset ehdottivat oman jazzorkesterin perustamista, johon Carola tulisi laulusolistiksi. Pianoon tuli Heikki Sarmanto ja bassoon Matti Bergström. Carola kauhistui aluksi ideaa, koska tiesi, että hänen perheensä ei missään tapauksessa tulisi asiaa hyväksymään. Opinnot yliopistossa kuitenkin etenivät verkkaisasti ja Carola päätti mennä töihin. Hän pääsi Suomen Ilmoituskeskukseen, joka oli mainostoimisto. Toimistoa johti toimittaja Jaakko Juhani Jahnukainen (s. 15.3.1925 Helsinki ja k. 8.10.1980), jazzmies ja Levyraadin ensimmäinen ja alkuperäinen juontaja.
Ohjelma-Apu nimisen ohjelmatoimiston omistaja, Janne Hakulinen, tarjosi Carolalle ja Esa Pethmanin orkesterille kolmen kuukauden kiertuetta Tšekkoslovakiaan. Kiertueen mahdollisti ja orkesterin kutsui maahan Hudebni a Divadelni Agentura, Tšekkoslovakian ammattimuusikkojen liitto. Carola sanoutui irti mainossihteerin työstä ja allekirjoitti kiertuesopimuksen toukokuussa 1962. Koko kevään Carola oli harjoitellut orkesterinsa kanssa ja ohjelmisto oli hyvin hallinnassa. Esa Pethmanin orkesteri oli ensimmäinen suomalainen orkesteri, joka kutsuttiin itäblokin maihin. Kiertue sai Tšekkoslovakiassa suuren suosion ja orkesteri esiintyi myös radiossa ja televisiossa matkan aikana. Tšekkoslovakian jälkeen orkesteri matkusti vielä Puolan Varsovaan, jossa se esiintyi kuukauden ajan.
Vuonna 1963 Carola teki ensimmäisen äänilevynsä. Ensimmäinen levylaulu oli jo Tšekkoslovakian kiertueelta tuttu Hava nagilah, juutalainen laulu, jonka sovitti Esa Pethman. Debyyttiäänitteensä jälkeen Carola lauloi levyllisen joka vuosi aina vuoteen 1972 asti, välillä vain levy-yhtiöt vaihtuivat. Monet muistavat vielä Carolan laulamia sävelmiä, kuten Herrojen kanssa pellon laidassa, Rakkauden jälkeen, Penkki, puu ja puistotie, Vuoriston kellot, Nuori tumma, Jerusalem, Yksin, Se onko hän ja Lasse Mårtensonin kanssa laulettu Mä lähden stadiin (1967). Carola esiintymisasut olivat aina mustia. Nuoruusvuosien pyöreys oli muodostunut hänelle elinikäiseksi traumaksi, josta hän ei päässyt irti koskaan. Hänen suhde ruokaan oli ongelmallinen jatkuvasti; hän rakasti ruoanlaittoa ja halusi kokeilla kaikkea uutta. Samalla hän koki, että hänen täytyi olla kaiken aikaa dietillä, jotta ei lihoisi. Hän rakasti laulamista, mutta jännitti ja pelkäsi esiintymistä. Valot esityksessä piti suunnata niin, että hän ei nähnyt yleisöä.
Carola esiintyi televisiossa Jaakko Jahnukaisen ohjelmassa vuonna 1962 ja Discophon-levy-yhtiön toimitusjohtaja Johan Magnus "Mosse" Vikstedt (s. 25.7.1926 Helsinki ja k. 30.10.2017 Espoo) näki tämän esityksen ja havaitsi heti Carolan kyvyt. Esa Pethman esitteli heidät toisilleen ja miltein samalta istumalta tehtiin levytyssopimus. Carolalla oli aina hyvin selkeä käsitys kappaleista, jotka sopivat hänen laulettavikseen. Kun hänelle tarjottiin levy-yhtiöstä kappaleita laulettavaksi, hän kuunteli niitä hyvin tarkasti ja hyväksyi tai hylkäsi ne oman mielensä mukaan.
Peggy Leen ja Sammy Davis juniorin levyttämä The Gipsy with Fire in His Shoes oli laulu, joka Vikstedtin mielestä sopi juuri Carolan laulettavaksi, piti vain löytää hänelle pari laulaksi. Mosse hankki laulun levytysoikeudet ja Lasse Mårtenson saatiin toiseksi laulajaksi. Laulu levytettiin suomeksi vuonna 1966 nimellä, Chico – mustalainen. Samana vuonna ilmestyi Miriam Makeban levylle laulama Forbidden Games, joka Suomessa päätyi myös Carolan tulkitsemana levylle nimellä Kielletyt leikit. Sanat käänsi suomeksi Saukki eli Niilo Sauvo Pellervo Puhtila (s. 27.4.1928 Helsinki ja k. 2.11.2014 Helsinki) ja levysovituksen sorvasi levytyspäällikkö ja kapellimestari Rauno Väinämö Lehtinen (s. 7.4.1932 Tampere ja k. 1.5.2006 Helsinki).
Carola oli usein vieraana television viihdeohjelmissa sekä kotimaassa että ulkomaillakin. Kuusikymmentäluvun puolivälissä Carola esiintyi myös kahdessa kotimaisessa pitkässä elokuvassa: Yrjö Tähtelän ohjaamassa Toprallissa ja Aito Mäkisen ohjaamassa Vaaksa vaaraa, jännityselokuvassa. Vuonna 1965 hän oli mukana kuvaamassa suomalaista Lumilinna-viihdeohjelmaa Olavinlinnassa yhdessä VEK:n eli Jukka Virtasen, Aarre Elon ja Matti Kuuslan kanssa. Tämä ohjelma voitti ensimmäisen palkinnon eli Kultaisen Ruusun kansainvälisillä tv-viihdeohjelmien festivaaleilla Montreuxissa Sveitsissä.
Vuonna 1967 Ravintola Kalastajatorppa aloitti ensimmäisenä suomalaisten floor show-ohjelmien esittämisen. Aluksi monet show-esitykset perustuivat johonkin tunnettuun satuun, johon käsikirjoittaja lisäsi ajankohtaisia sketsejä, uusia lauluja tai vanhoihin lauluihin uusia sanoituksia sekä näytökseen lisättiin vielä sopivat näyttelijät ja laulajat, olikin keitos valmiina. Mosse Vikstedt, Pani Ignatius ja Aarre Elo usein tuottivat ja käsikirjoittivit niitä yhdessä Jukka Virtasen ja Juha Vainion kanssa. Musiikista vastasivat monasti kapellimestarit Antti Hyvärinen, Aarno Raninen ja Jaakko Salo. Usein nämä ohjelmat myös televisioitiin yleisölle.
Carola esiintyi 1960-luvun puolivälin jälkeen jatkuvasti ulkomailla, kuten esim. Saksassa, Ruotsissa, Portugalissa, Hollannissa ja Sveitsissä. Eurooppaa hän kiersi suositun Hazy Osterwaldin orkesterin solistina ravintoloissa ja yökerhoissa. Suomen keikoilla hän esiintyi mielellään Kalevi Falkin orkesterin solistina mm. Ravintola Adlonissa. Falkin orkesterin trumpetistista toimi tuolloin Markku Johansson. Suomessa hän poikkesi aina välillä jollakin keikalla tai levyttämässä sekä televisionauhoituksia tekemässä. Monet lehdet yrittivät selvittää Carolan yksityiselämän tapahtumia ulkomailla ollessa, mutta haastattelujen saaminen häneltä ei koskaan ole ollut kovin helppoa; Carola oli hyvin vaatimaton eikä halunnut koskaan tehdä itsestään numeroa julkisuuteen.
Lännen Sokerin järjestämissä kesäjuhlissa Säkylässä 1960-luvun lopussa Carola kohtasi tulevan aviomiehensä, Georg Liemolan (s. 8.2.1940 Ruotsi ja k. 23.6.2020 Kauniainen), laulaja Lasse Liemolan nuoremman veljen. Seuraavan kerran he törmäsivät keikkojen merkeissä Tampereella ja alkoivat viihtyä toistensa seurassa. Ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa Espoon Haukilahteen Carola ja Jori muuttivat asumaan vuonna 1971. Haukilahden naapureina olivat mm. Eino ja Marjatta Grön, Sirpa ja Jukka Kuoppamäki, Taina ja Juha Vainio, Aarno ja Tuula Raninen, Jaakko ja Mikki Jahnukainen, Anja ja Anneli Koivisto, Gunnar ja Seija Mattson ja Ritva ja Paavo Oksanen. Carolan ja Jorin häitä vietettiin Sveitsissä Soralin alppikylässä 27.11.1971.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti