Führer Fritz Kuhn
Tämä tarina kertoo Fritz Julius Kuhnista (s. 15.5.1896 ja k. 14.12.1951), saksalaisesta natsiaktivistista ja antisemitistista, joka johti Yhdysvalloissa natsiliikettä ja ihaili Adolf Hitleriä oppi-isänään. Fritz Kuhnin perhe tuli maahanmuuttajina Saksasta Yhdysvaltoihin vuonna 1928. Saksalaiset olivat merkittävimpiä maahanmuuttajia Yhdysvalloissa ja heidän vaikutus talous- ja kulttuurielämään oli suuri. Nuorena poikana Fritz Kuhn jäi jo kiinni taskuvarkaana varastellessaan opiskelitovereiltaan takkeja ja lompakoita. Tämän vuoksi hän sai puoli vuotta vankeutta. Sen jälkeen hänen isänsä vuonna 1924 järjesti hänelle töitä juutalaisen kangaskauppiaan, Reinhold Spitzin palveluksessa, mutta Fritz varasti kangasta työnantajaltaan, jota sitten myi mustanpörssin välityksellä itse. Tästäkin rötöksistä Kuhn sai tuomion. Fritz Kuhnin isä anoi juutalaiselta Spitziltä armoa pojalleen ja tämä antoikin Fritz Kuhnille läksiäisiksi vielä rahaa eikä nostanut kannetta poikaa vastaan.
Fritz Kuhn syntyi Münchenissä, Saksassa Georg Kuhnin ja Julia Justyna Beuthin poikana 15.5.1896 suurilapsiseen perheeseen. Historiallisia tietoja Fritz Kuhnista on aika vähän olemassa ja niistäkin suurin osa on hänen omia kertomiaan tietoja, joita hän on uudelleen kertoessaan muunnellut toisiksi. Ensimmäisen maailmansodan tiimellyksessä hän kertoi taistelleensa jalkaväen luutnanttina konekiväärirykmentissä ja saaneensa rautaristin. Sodan jälkeen hän oman kertomansa mukaan liittyi äärioikeistolaisiin piireihin, jotka ottivat usein kommunistien kanssa yhteen. Samoin hän väitti liittyneensä natsipuolueeseen jo varhain. Hän väitti olleensa lähellä Hitleriä jo vuoden 1923 oluttupavallankaappauksessa. Hän esitteli mielellään itsensä fasistisankarina. Varmana tietona pidetään, että hän valmistui Münchenin teknillisestä yliopistosta kemian maisteriksi sodan jälkeen.
1920-luvulla Fritz Kuhn muutti Meksikoon, josta hän kulkeutui Yhdysvaltoihin kolme vuotta myöhemmin vuonna 1927 saksalaisen vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Vuonna 1934 hän vannoi uskollisuuttaan Yhdysvalloille ja hänestä tuli Yhdysvaltojen kansalainen. Weimarin tasavallan aikana saksalaisia muutti Yhdysvaltoihin noin 400 000 henkilöä. Kaikkiaan saksalaistaustaisia henkilöitä oli Yhdysvalloissa noin 20 miljoonaa ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Fritz Kuhn kulkeutui työn perässä Detroitiin, jossa sai töitä kemistinä suurliikemies ja autotehtailija Henry Fordin (s. 30.7.1863 Greenfield, Michigan, Yhdysvallat ja k. 7.4.1947 Dearborn, Michigan) autotehtaan sairaalan röntgenosastolta. Kuhnia ja Fordia yhdisti vahvasti antisemitismi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ford perusti Dearborn Independent-lehden, jossa oli paljon antisemitistisia kirjoituksia. Hän kirjoitti itse myös kirjan, Kansainvälinen juutalainen, ja kirjan tuotoilla tuettiin mm. natsien propagandaa. Kirja käännettiin 16 kielelle, myös suomenkielelle, ja sitä painettiin miljoonia kappaleita. Tammikuuhun 1933 mennessä – Hitlerin noustessa valtaan – kirjasta natsit olivat ottaneet jo 29 painosta. Henry Fordin autotehtailla myytiin myös Hitlerin teosta, Taisteluni.
The New York Times kirjoitti jo 20.12.1922, että Henry Ford rahoittaa Hitleriä ja hänen joukkojensa toimintaa. Adolf Hitler myös kertoi haastattelussaan vuonna 1923 odottavansa, että näkisi Henry Fordin kasvavan Yhdysvaltojen fasistisen liikkeen johtajana. Hitlerin toimiston seinällä komeili antisemitisti Henry Fordin muotokuvamaalaus. Vuonna 1938 Henry Fordille myönnettiin hänen 75-vuotispäivänään natsi-Saksan korkein ulkomaiselle henkilölle myönnettävä ansioristi, Großkreuz des Deutschen Adlerordens. Henry Ford otti kunniamerkin ylpeänä vastaan, vaikka häntä arvosteltiin tämän johdosta kotimaassaan. Jo ennen toista maailmansotaa Henry Ford ystävystyi toisen antisemitistin ja ilmailun pioneerin, Charles Augustus Lindbergin (s. 4.2.1902 Detroit, Michigan ja k. 26.8.1974 Maui, Havaiji) kanssa. Henry Ford todisti itse: ”Aina kun Charles tulee käymään, me puhumme vain juutalaisista.”
Henry Ford lakkautti lehtensä kovan painostuksen alla vuonna 1927 ja esitti julkisen anteeksipyyntönsä juutalaisyhteisölle. Ford ei kuitenkaan koskaan salaillut asennettaan, vaan antoi vielä mm. vuonna 1940 The Manchester Guardian-lehdelle haastattelun, jossa hän syytti juutalaisia toisen maailmansodan aloittamisesta. Omassa lehdessään Ford aikanaan tuki joitakin yhteiskunnallisia uudistuksia, kuten naisten oikeuksia ja Kansainliittoa, mutta vastusti myös monia asioita; sellaisia olivat mm. juutalaiset, monet yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset, lasten päivähoito, Hollywoodin elokuvat, valtion liiketalouden säätely, ammattiliitot ja Itä-Euroopasta tulevat maahanmuuttajat. Hän inhosi myös jazz-musiikkia ja lyhyitä naisten hameita.
Yhdysvalloissa oli jo ollut kaksi yhdistystä saksalaisten Hitlerin tukijoina; Free Society of Teutonia ja Gau-USA. Sittemmin muodostettiin uusi yhdistys, Uuden Saksan ystävät – Friends of New Germany -, jota pidettiin Adolf Hitlerin natsipuolueen haarana Yhdysvalloissa. Lyhyessä ajassa siihen liittyi 5 000 jäsentä, myös vuonna 1934 Fritz Kuhn. 4.7.1937 German American Bund-järjestö päätti käyttää Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää omiin tarkoituksiinsa. Järjestö oli perustettu vain vuotta aikaisemmin eli marraskuussa 1936 ja järjestö kasvoi hyvin nopeasti. Järjestön jäsenistön määrää ei tunneta, mutta heidän sanomansa kiinnosti vähintään kymmeniätuhansia ihmisiä. Berliinissä järjestettiin vuonna 1936 olympialaiset ja Fritz Kuhn halusi ja myös kävi 50 innokkaimman kannattajansa kanssa paikanpäällä idoliaan, Adolf Hitleriä tervehtimässä. Hitlerin ja Kuhnin tapaaminen ei ollut sellainen menestys, kun Kuhn olisi odottanut, mutta hän sai kohtaamisesta yhden huonolaatuisen valokuvan, jota hän käytti järjestön propagandassa.
Järjestön puheissa ylistettiin Adolf Hitleriä ja ihmisiä kehotettiin seuraamaan, mitä Saksassa tapahtui. Fritz Kuhn oli järjestön johtaja sen perustamisesta lähtien ja hän kutsui itseänsä Führeriksi. Kuhn muutti Detroitista New Yorkiin, jossa vietti mukavaa elämää mm. kauniiden naisten ympäröimänä. Kuhn hankki varoja lehtimainoksilla, lahjoituksilla ja yritysten avustuksilla. Kuhn oli todellinen järjestönsä johtaja esikuvansa mukaisesti. Kuhn järjesti saksalaisten lapsille kesäisin leirejä. Hän otti Hitleristä oppia niin puhetavassa kuin -taktiikassakin sekä jäljitteli esikuvansa eleitä ja kiihkeää puhetta. Natseja myös pilkattiin ja heidän vaarallisuuttaan ei otettu aina kovin vakavasti.
Chicagolainen 32-vuotias toimittaja, John C. Metcalfe – oikealta nimeltään Helmut Siegfried Maria Oberwinder - ujuttautui järjestön jäseneksi ja pukeutui jopa järjestön uniformuun välttääkseen epäilyt. Hän puhui englannin lisäksi täydellistä saksaa. Hän oli tullut Saksasta Yhdysvaltoihin vuonna 1914 äitinsä ja sisarustensa kanssa. Hän kohosi järjestössä korkealle ja pääsi jopa Kuhnin avustajaksi. Fritz Kuhn laittoi avustajansa kiertämään kaikkia yhdistyksen paikallisjärjestöjä ja raportoimaan niistä itselleen. Toimittaja Metcalfe sai näin yhdistyksestä ja sen aikeista paljon sisäpiirin tietoa. Syyskuussa 1937 hän julkaisi tiedot näyttävästi sanomalehdissä ja siitä nousi tietysti kova kohu.
Epäamerikkalaista toimintaa tutkinut komitea kutsui Fritz Kuhnin kuultavaksi kahden päivän ajaksi, mutta Kuhn väitti kuulusteluissa itseään viattomaksi syytöksiin. Fritz Kuhn vuokrasi New Yorkissa Madison Square Gardenin hallin 20.2.1939 ja järjesti näennäisesti juhlat, jossa juhlittiin George Washingtonin syntymäpäivää. Tilaisuuteen myytiin ennakkoon 20 000 lippua. Juhlapaikan ulkopuolella oli 100 000 ihmistä osoittamassa mieltään Fritz Kuhnia vastaan. Tilaisuudessa Kuhn väitti, että jos Geirge Washington eläisi hänkin olisi natsi. Kuhn väitti myös presidentti Roosevelttiä juutalaiseksi ja varoitti juutalaisten huonosta vaikutuksesta maan hallintoon.
Viranomaiset ryhtyivät tutkimaan Kuhnin raha-asioita ja pian selvisi, että Fritz Kuhn oli kavaltanut järjestönsä varoja, joilla hän maksoi rakastajattariensa laskuja. Fritz Kuhnia vastaan nostettiin syyte kavalluksesta ja väärennyksestä ja 2.12.1939 hän sai kahden ja puolen vuoden vankilatuomion. Muutama kuukausi toisen maailmansodan päättymisestä Fritz Kuhn karkotettiin takaisin Saksaan. Yhdysvaltain kansalaisuus Kuhnilta oli viety jo aikaisemmin. Saksalainen siviilioikeus antoi Kuhnille kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen. Tuomio lieventyi myöhemmin kahdeksi vuodeksi. Fritz Kuhn lupasi oikeudessa, ettei enää koskaan perustaisi mitään järjestöä. Fritz Kuhn kuoli yksinäisenä ja köyhänä Münchenissä 14.12.1951. The New York Times julkaisi kuukausia myöhemmin hänen kuolemastaan pienen uutisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti