Ylilääkäri Ernst Ehrnrooth (7. osa)
Rodunjalostusoppi eli eugeniikka on ihmisten jalostamista väestön parantamiseksi sukupolvien myötä. Positiivinen eugeniikka tarkoittaa parhaimpina pidettyjen yksilöiden lisääntymisen rohkaisemista ja negatiivinen eugeniikka tarkoittaa huonoimpina pidettyjen yksilöiden lisääntymisen rajoittamista tai kokonaan estämistä. Antiikin ajalla jo Platon (427-347 eaa.) esitti teoksessaan Valtio (378 eaa.), että hänen utopiassaan (Tasavallassa) yhteisöä hallitsevat viisaat, lahjakkaat aristokraatit, jonka johdossa on pieni ryhmä filosofisia hallitsijoita. Filosofiset hallitsijat koulutetaan hallitukseen intensiivisellä filosofian, matematiikan ja luonnontieteiden kursseilla 35 ikävuoteen asti. Yhteiskunnan häiriötekijöiden välttämiseksi kirjallisuutta ja taidetta on sensuroitava tiukasti. Perhe-elämä on lakkautettava ja valikoiva jalostus on välttämätöntä pienen hallitsevan luokan laadun parantamiseksi. Parhaiden vanhempien terveet vauvat tulee kasvattaa ryhmänä ja kaikki loput tuhotaan huomaamattomasti. Kuulostaako jotenkin tutulta?
Italialainen renessassifilosofi, teologi ja runoilija Tommaso Campanella (ristimänimeltään Giovanni Domenico Campanella, s. 5.9.1568 ja k. 21.5.1639) oli köyhän ja lukutaidottoman suutarin poika, joka syntyi Stilossa, Calabran provinssissa, Italiassa. Hän liittyi dominikaaniseen sääntökuntaan ennen viidettätoista ikävuottaan ja otti nimen Veli Tommaso Tuomas Akvinolaisen kunniaksi. Hän opiskeli teologiaa ja filosofiaa useiden opettajien johdolla. Campanella irtautui jo varhain aristoteelisesta oikeaoppisuudesta ja viehättyi renessassifilosofi ja lunnontieteilijä Bernardino Telesion (s. 7.11.1509 ja k. 2.10.1588) empirismistä. Campanella kirjoitti ensimmäisen teoksensa, Philosophia sensibus demostrata (Aistien todistama filosofia) Telesion puolustukseksi. Se julkaistiin vuonna 1572. Napolissa Campanella tutustui myös astrologiaan. Astrologisissa pohdiskeluista tuli usein toistuva teema hänen kirjoituksissaan.
Campanellan heterodoksiset näkemykset, erityisesti Aristoteleen auktoriteetin vastustaminen, saattoi hänet ristiriitaan kirkon johdon kanssa. Hänet ilmiannettiin inkvisitiolle ja hän joutui kuultavaksi Pyhän Istuimen eteen Roomaan. Hänet eristettiin luostariin vuoteen 1597 saakka. Vapautumisensa jälkeen Campanella palasi Calabriaan, jossa hänestä tuli Espanjan valtaa vastustaneen salaliiton johtaja. Campanellan tavoitteena oli perustaa yhteisö, joka perustui tavaroiden ja vaimojen yhteisomistukseen, sillä hän näki Joakim Florislaisen profetioihin ja hänen omiin astrologisiin havaintoihinsa perustuen, että Hengen Aika oli koittamassa vuonna 1600. Kaksi hänen salaliittotoveriaan kuitenkin pettivät hänet ja hänet vangittiin ja vietiin Napoliin. Hän tee3skenteli olevansa mielisairas ja vältti siten kuolemanrangaistuksen. Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.
Campanella vietti 27 vuotta vangittuna. Tänä aikana hän kirjoitti merkittävimmät teoksensa: Espanjan monarkia (1600), Poliittisia aforismeja (1601), Atheismus triumphatus (1605-1607), Quod reminiscetur (1606), Metaphysica (1609-1623), Theologia (1613-1624), Puolustuspuhe Galileolle (1616) sekä tunnetuimman teoksensa, Aurinkokaupunki, La cittá del Sole (1623). Tämän utopiansa hän kirjoitti italiaksi jo vuonna 1602 ja latinaksi vuosina 1613-1614. Teos julkaistiin Frankfurtissa vuonna 1623 ja teos on yksi kirjallisuuden merkittävimmistä utopioista. Aurinkokaupunki esitetään dialogina Johanniittain ritarikunnan suurmestarin ja genovalaisen merikapteenin välillä; sen esikuvina toimivat Platonin Valtio sekä Platonin Timaioksessa oleva Atlantiksen kuvaus (360 eaa.). Teos kuvaa teokraattisen yhteiskunnan, jossa tavarat, naiset ja lapset ovat yhteisomistuksessa. Tässä yhteiskunnassa vain yhteiskunnan eliitti sai lisääntyä. Teoksessa on selkeitä vaikutteita Picatrixista, arabialaisesta maagisen kaupunkisuunnittelun oppaasta.
Nykyaikaisen eugeniikan kehitti englantilainen Sir Francis Galton (s. 16.2.1822 Sparkbrook, Birmingham ja k. 17.1.1911 Haslemore, Surrey). Hän loi eugeniikka käsitteen vuonna 1883 kreikankielen sanasta "εὐγενής", ”hyväsyntyinen". Galtonin mukaan eugeniikan tavoite oli kohentaa väestössä sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat yksiselitteisesti kaikkien mielestä aina hyviä. Tällaisia ominaisuuksia olivat hänen mukaansa varsinkin terveys, tarmokkuus, kyvykkyys, miehekkyys, kohteliaisuus ja sopeutuvaisuus. Galtonin mukaan eugeniikan avulla luotaisiin kansa, joka olisi entistä järkevämpi, syvällisempi, harvemmin kiihtyvä sekä poliittisesti kaukokatseisempi. Galtonin teoriat ja hänen ehdottamansa toimenpiteet saivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä laajan kannatuksen biologien, geneetikkojen ja yhteiskuntatieteilijöiden sekä valistuneiden maallikoiden keskuudessa. Eugeniikka olikin silloin yleisesti hyväksyttyä kehittyneessä maailmassa. Natsi-Saksassa negatiivinen eugeniikka vietiin pisimmälle. Vuosien 1933-1945 aikana natsi-Saksassa sterilisoitiin rotuhygieniaohjelmassa satojatuhansia vammaisia ja mielisairaita sekä tuhottiin ja hävitettiin mm. miljoonia juutalaisia ja mustalaisia sekä rikollisia. Toisen maailmansodan jälkeen eugeniikan vastustus voimistuikin maailmalla natsien toiminnan johdosta. Nykyisin eugeniikka tuomitaan laajasti. Jotkin negatiivisen eugeniikan toimenpiteet kuten pakkosterilisointi ovat ihmisoikeussopimusten vastaisia.
Ernst Ehrnroothin ajatus muuttui tiedon lisääntyessä; myöhemmin hän kannatti sterilisaatiota juuri psykiatrisista syistä. Hän päätteli, että ”taudistaan parantunutkin, mutta mielisairaalasta ilman sterilisointia pois päästetty entinen potilas oli rotuhygieeninen uhka”. Vuoden 1937 Rikollisuudenvastustamispäivillä pitämässääm puheenvuorossa Ernst Ehrnrooth katsoi steriloisinnin olevan ”hyödyksi ja siunaukseksi” tietyissä tapauksissa. Puheessaan hän käytti esimerkkinä amerikkalaista Ada Juken tapausta: ”[Hänestä] on polveutunut sangen degeneroitua sukua. Niitä oli kaiken kaikkiaan 2 820 yksilöä. Puolet näistä oli vuonna 1915 vielä elossa. Suurin osa psyykkisesti ala-arvoisia, joukossa 7 murhaajaa, naisista 50 % prostituoituja, monia oli vankiloissa ja köyhänlaitoksissa. U.S.A.:n tasavalta oli joutunut maksamaan tuon onnettoman Ada Juke-vainajan jälkeläisten vuoksi n 2,5 milj. dollaria.
1930-luvun loppupuolella sterilisointi ei sitten kuitenkaan saanut Ernst Ehrnroothilta enää varauksetonta kannatusta. Suurimman muutoksen Ehrnroothin ajatteluun aiheutti tieteen tieteen kehittyminen isoin harppauksin. Psykiatriankin alueella alettiin yhä enemmän antamaan painoarvoa ympäristöllisiin tekijöihin ja samalla korostuivat psykiatriassa myös biologiset tekijät. Ernst Ehrnrooth asetti kyseenalaiseksi jo samoilla Rikollisuudenvastustamispäivillä sterilisoinnin kaikkivoipaisuuden: ”Ei ole kuitenkaan syytä odottaa, että sterilisointitoimenpiteillä voisimme kokonaan poistaa perinnölliset sairausaiheet. Niitä tulee jatkuvasti ilmenemään. […] Rikollisuus ja mielisairaus ovat läheisiä sukulaisia. Yhteiskunnalla omn yhtä monta rikollista yksilöä, kuin yhteiskunta itse ansaitsee. En luule niiden erehtyvän, jotka sosiaalisen koulun oppien mukaisesti lausuvat: Onnellisesta lapsuudesta ja nuoruudesta kehittyy harvoin rikollisia.”
Seuraavaksi ylilääkäri Ernst Ehrnrooth keskittyi puhumaan kasvatusneuvoloiden puolesta. Kasvatusneuvoloiden tehtäväksi muodostui lasten ja nuorten psyykkisten ongelmien mahdollisimman varhainen kartoitus sekä potilaiden hoitoon ohjaaminen. Maassamme oli tuolloin vasta yksi ainoa kokeiluluontoinen lastenneuvola, jonka perusti Mannerheimin Lastensuojeluliitto vuonna 1925. Monella muullakin tapaa Suomessa oli lasten ja nuorten psykiatrinen hoito heikoissa kantimissa tuolloin.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto teki Kriminaaliyhdistyksen kanssa yhdessä valtioneuvostolle aloitteen ”tarkkailu- ja hoitokeskuksen parustamiseksi psyykkisesti poikkeaville lapsille ja nuorille”. Lupaa ei kyllä heti myönnetty, mutta aloite sai aikaan sen, että muutkin tahot vaativat kohennusta asiaan. Lääkintöhallitus myönsi luvan vuonna 1938 tarkkailukeskuksen perustamiselle Helsinkiin. Vuonna 1938 aloitti toimintansa myös Suomen ensimmäinen koulupsykiatri.
Farmasian ja bakteriologian kehittyminen auttoi lääkäreitä aina vain paremmin ennaltaehkäisemään useita sairauksia 1900-luvulla. Ylilääkäri Ernst Ehrnrooth kunnostautui monien terveysalanyritysten kehittäjänä sekä kansanterveudellisten syiden vuoksi suomalaisen polttohautauksen uranuurtajana. Suomalaisia oppineita alkoi kiinnostaa jo 1800-luvun lopulla vanha polttohautaustapa, joka Euroopassa oli vuosisatojen jälkeen jälleen herätetty käyttöön kristinuskon syrjäyttämien vuosisatojen jälkeen. Polttohautauksen suosiota lisäsivät yleinen maallistuminen, hautausmaan niukkuus, kansallisuusaatteen virvoittama pakanallisen menneisyyden ihailu sekä terveydelliset syyt. Useat lääkärit ajattelivat ruumiiden hautaamisen levittävän tarttuvia tauteja sekä saastuttavan varsinkin pohjavesiä.
Suomessa perustettiin Keisarillisen Aleksanterin Yliopistoon filosofian professori Andreas Wilhelm Bolinin (s. 2.8.1835 Kivisaari, Inkerinmaa ja k. 16.6.1924 Helsinki) johdolla Suomen Kuolleenpolttoyhdistys (Likbränningsföreningen i Finland) vuonna 1890. Kuolleidenpolttoyhdistyksen toiminta oli kuitenkin vain pienen oppineen joukon puuhastelua, eikä yhdistyksen sääntöjä saatu vahvistettua aikakauden levottomissa ja lainsäädännöllisesti sekavissa olosuhteissa. Kuolleidenpolttoyhdistyksen aktiivinen toiminta käynnistyi todella vasta vuonna 1907, kun ylilääkäri Ernst Ehrnrooth tuli yhdistyksen puheenjohtajaksi ja uusi yhdistyslaki astui voimaan. Tässä yhteydessä myös yhdistyksen nimi muutettiin muotoon Suomen Ruumiinpolttoyhdistys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti