Juuso Walden (25. osa)
Matti Virkkunen oli avioliitossa vuodesta 1936 KOP:n pääjohtaja Iivari Mauri Honkajuuren (vuoteen 1906 asti Tallroth, s. 13.8.1882 Nurmo ja k. 18.2.1948 Helsinki) tyttären, Eeva Honkajuuren kanssa. Virkkusesta tuli KOP:n johtokunnan jäsen vuonna 1947 ja seuraavana vuonna pääjohtaja Mauri Honkajuuren kuoltua. Varatuomari Virkkunen oli Kansallis-Osake-Pankin pitkäaikainen pääjohtaja, vuodet 1948-1975. Pankkiin liitettiin vuonna 1949 Pohjolan Osake-Pankki ja Suomen Maatalous-Osake-Pankki vuonna 1958. KOP oli toteuttamassa Rauma-Repolan fuusioitumista vuonna 1952. Matti Virkkunen oli myös Kokoomuksen asettama vastaehdokas Urho Kekkoselle presidentinvaaleissa vuonna 1968. Presidentinvaaleissa Virkkunen sai 24 prosentin äänimäärän. Matti Virkkusella oli monia luottamustehtäviä ja toimi mm. yli 20 vuoden ajan Keskuskauppakamarin puheenjohtajana vuosina 1950-1972.
Yhtyneitten pääkonttorin henkilökunnasta osa muutti Myllykoskelta Valkeakoskelle; toimihenkilöille muutto ei varmasti ollut pelkästi helppoa touhua, mutta valituksia toisaalta kuului hyvin vähän. Yhtiön yhtiöjärjestys täytyi myös muuttaa ja uudelleen nimittää hallintaelimet. Uudessa yhtiöjärjestyksessä määrättiin kaksiosainen hallintokoneisto, hallintoneuvosto ja johtokunta. Yhtiön osakkaita edusti hallintoneuvosto ja aktiivisesti yhtiössä toimivia edusti johtokunta. Hallintoneuvoston puheenjohtajaksi valittiin vankilasta vaputunut pankinjohtaja Johan Wilhelm Rangell. Se, että sotasyyllisistä varsinaisista poliitikoista kansalle kaikkein tuntemattomin oli Juhan Wilhelm Rangell (s. 25.10.1894 Hanko ja k. 12.3.1982 Helsinki), ei välttämättä kuitenkaan tarkoittanut, että Rangell olisi mitenkään muuten arvioiden näkymätön toimija suomalaisessa elämänmenossa.
Rangellin isä oli Hauhon ja Tuuloksen piirin nimismies, Jacob Werner Rangell, joka kuoli pojan ollessa nelivuotias. Hänen äitinsä oli Alma Maria Eklöf. Suomen urheilua rakastava kansa muisti hänet kolmiloikan Suomen mestarina ja ensimmäisenä 14 metrin ylittäjänä. Hänen ennätyshyppynsä vuodelta 1912 ylsi 14,09 metriin – tuloksella olisi vielä 2 000-luvullakin Kalevan Kisoissa sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon. Aktiivinen urheilu-ura sai jäädä, kun opinot kutsuivat, mutta Ringell säilytti yhteytensä urheiluun hyvinä. Entisestä kolmiloikkaajasta kasvoi urheilujohtaja, joka puolusti amatööriurheilun ihanteita ja oli hiipivää ammattilaisuutta vastaan. Vuonna 1935 Jukka Ringell valittiin SVUL:n puheenjohtajaksi sekä kolme vuotta myöhemmin Suomen olympiakomitean ja KOK:n jäseneksi.
Rangell kävi Hämeenlinnan klassisen lyseon ja kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1913. Hän opiskeli lakia ja valmistui molempien oikeuksien kandidaatiksi vuonna 1922 sekä varatuomariksi vuonna 1927. Vuonna 1925 Jukka Rangell aloitti pankkiuransa Osuuskassojen Keskuksen lakimiehenä.
1930-luvulla hän yleni Osuuskassojen Keskuksen toimitusjohtajaksi. Vuonna 1937 lamavuosina maatalouden luotto-ongelmia taidolla ratkonut Jukka Rangell sai kutsun Suomen Pankkiin Risto Rytin läheiseksi työkaveriksi. Kuitenkin valtakunnanpolitiikasta Jukka Ringell pysytteli visusti erossa. Tammikuun 1941 hallituspelissä hänet vedettiin jokerina esille.
Suhteellisen kokemattomasta poliitikosta, Jukka Rangellista tuli Suomen pääministeri pudotuspelissä, joka sai alkunsa, kun Risto Ryti siirtyi pääministerin paikalta presidentiksi. Jukka Rangellin etuna tilanteessa oli se, ettei hänellä ollut suoranaisia vastustajia, hän oli edustuspuolueen jäsen, mutta ei ollut osallistunut aktiivisesti puoluepolitiikkaan. Urheilupiireissä Rangell tiedettiin sillanrakentajaksi sosiaalidemokraattien ja porvarien välillä. Yli 15 vuoden kokemus pankkimaailmassa oli luonut loistavat puitteet suhteiden rakentamiselle yhteiskunnan eri piireihin. Samoin Suomen Pankin vt. pääjohtajan tehtävä teki mahdolliseksi ponnahtaa näyttävästi suoraan politiikkaan. Ehkä Rangellille kaikkein tärkein valintaperuste pääministeriyteen oli presidentti Risto Rytin ehdoton luottamus häneen. Risto Ryti oli jo Suomen Pankin vuosinaan oppinut tuntemaan ”oppipoikansa”, Rangellin ja luottamaan häneen. Menneiltä pankkivuosilta periytynyt yhteinen, lämmin mestari-oppipoika-suhde ja kaveruus kesti heidän välillä rikkoutumatta seuraavat kaksi vuotta. Tuona aikana Suomi ajautui jatkosotaan, ylitti vanhan rajan ja lopulta jumittautui asemasotaan Karjalassa.
Muita hallintoneuvoston jäseniä olivat metsänhoitaja Th. Wegelius, johtaja Aarne Koskelo, tuomari Samuel Johannes Malakias Pentti sekä Juuso Walden ja hänen veljensä, Emanuel Walden. Hallintoneuvoston sihteerinä toimi varatuomari Lauri Pentti. Yhtyneitten Paperitehtaitten siirtoväen intressejä oli aikaisemmin edustanut pankinjohtaja Juho Hämäläinen, korvauselimen toimitusjohtaja. Uuteen hallintoneuvostoon tuli hänen tilalleen kunnallisneuvos Emil Wiktori Luukka (s. 1.12.1892 Muolaa ja k. 1.6.1970 Valkeakoski). Maalaisliittolainen Emil Luukka asettui omalle maatilalleen Sääksmäelle sodan jälkeen. Emil Luukka toimi kansaedustajana vuosina 1936-1966 ja ministerinä kahdeksassa eri hallituksessa vuosina 1942-1962. Emil Luukka kannatti voimallisesti Karjalan palautusta sekä puolusti karjalisten oikeuksia. Hän toimi Karjalan Liiton puheenjohtajana vuosina 1946-1967. Emil Luukka sai kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 1942 ja ministerin arvonimen vuonna 1962.
Juuso Waldenille Yhtyneiden Paperitehtaitten jakaminen oli henkilökohtaisesti hyvin vaikea prosessi. Juuso Walden säilytti yhteytensä presidentti Risto Rytiin, joka oli ollut Karl Rudolf Waldenin henkilökohtainen ystävä ja työkaveri sotavuosina. Jouluna 1951 Risto Ryti kirjoitti Juuso Waldenille kannustuskirjeessä seuraavasti: ”Kiitän sydämellisesti kaikesta kuluneen vuoden aikana monin tavoin osoittamastasi suuresta ystävällisyydestä ja kaiken kukkuraksi saamastani suurenmoisesta joululähetyksestäsi. Olen mielenkiinnolla seurannut lehtiuutisia Yhtyneiden Paperitehtaiden mahdollisesta kohtalosta. Jakosuunnitelma saattaa ehkä lopuksi olla paras aikaansaatavissa oleva ratkaisu. En tunne lähemmin kuinka pitkälle uutisrakennus- ja modernisoimistyö Valkeakoskella, Jämsänkoskella ja Simpeleellä on edistynyt, mutta minulla on se vaistomainen näkemys, että isäsi tehokkaimmin ja täydellisimmin ehti painaa suuren persoonallisuutensa leiman teollisuusmiehenä, organisaattorina ja lämminsydämisenä ihmisenä juuri Myllykosken yhteiskuntaan ja laitoksiin. Sen vuoksi ymmärtäisin hyvin, jos Sinulle järjestelyn johdosta, joka veisi juuri Myllykosken vieraisiin, kylmiin kapaitalistikäsiin, jäisi mieleesi katkeruuden tunne. Mutta toiselta puolen, jos sanottu käsitykseni on oikea, Sinulle itsellesi ehkä muilla tehtailla jää laajempi ja kiitollisempi työkenttä kuin Sinulle olisi jo tällä hetkellä valmiina Myllykoskella. Meidän arvommehan ei viime kädessä riipu siitä, mitä omistamme, vaan siitä mitä olemme ja mitä hyvää ja arvokasta saamme aikaan myös muiden hyväksi.”
Juuso Walden oli myös ennättänyt antaa luottoarkkitehtinsa, Pekka Saarelman, tehtäväksi suunnitella 1500 m²:n edustuskodin Myllykoskelle. Edustustaloon piirrettiin olohuone, aula, talvipuutarha ja ruokailu- ja keittiötilat. Edustustalon toiseen kerrokseen ylähallin ympärille tulivat lasten ja vanhempien makuuhuoneet sekä vierashuoneita. Henkilökunnan tilat sijaitsivat rakennuksen pohjoispäädyssä. Kellariin suunniteltiin isoa autohallia, arkistoa sekä huolto- ja teknisiä tiloja. Lapsille oli lisäksi oma ruokailuhuone. Talon suunnitelma valmistui vuonna 1950 ja talon rakentaminen käynnistyi seuraavana vuonna. Yhtyneitten Paperitehtaitten jakaminen keskeytti rakennustyöt noin kymmeneksi vuodeksi. Myöhemmin talo rakennettiin valmiiksi, mutta se muutettiin useamman perheen asunnoksi.
Björnbergien teollisuussuku halasi itselleen Myllykosken tehtaan takaisin. Yhtyneiden näkökulmasta Myllykosken tehdas oli kehitetty yhtiön rahasammoksi, jossa oli töissä vain neljännes Yhtyneiden henkilökunnasta, mutta yhtiön tuotosta se tahkoi peräti puolet. Juuso Walden ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan hän oli varautunut tilanteeseen uudella suunnitelmalla. Tilalle rakennettiin pian Kaipolan paperitehdas, josta tuli hyvin pian yhtiön kruununjalokivi. 1.1.1952 Yhtyneillä oli hallussa maa-alue Tiirinselän rannasta, noin 7-8 kilometriä Jämsästä. Rautatiekin tuli jo kahden kilometrin päähän tehdasalueesta. Voimansiirto tuli aluksi Jämsänkosken muuntoasemalta, mutta myöhemmin se tulisi Petäjäveden suurelta muuntoasemalta. Alueelle tarvittiin vielä kestävä maantie. Tehdasalue oli alkujaan noin 40 hehtaaria, mutta sittemmin se laajeni jo 80 hehtaariin. Rakennuspäälliköksi valittiin diplomi-insinööri Martti Niskala. Kaipolan rakennustyömaalla työskenteli parhaaseen aikaan jopa 800 rakennusmiestä. Myllykoskelta siirtyi Kaipolan teknilliseksi johtajaksi diplomi-insinööri P. E. Ohls. Konttoripäälliköksi tuli ekonomi Erik Ikonen. Juuso Waldenin serkku, Henrik Waldén johti Kaipolan tehdasta isännöitsijä, teollisuusneuvos Lauri Tiilikan (1902-1988) valvonnassa. Kannattavuuslaskelmat oli tehty kuitenkin vielä silloin, kun Myllykoski oli Yhtyneissä mukana. Siksi uudesta tehtaasta koituvat kustannukset rasittivat Yhtyneitä vielä pitkään. Juuso Walden antoi jälleen arkkitehti Pekka Saaremalle tehtävän; tällä kertaa tuli suunnitella Valkeakoskelle Antinkärkeen Waldenien edustuskoti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti