Paavo Ilmari Raninen (3. osa)
Kun Heinolan opettajaseminaariin alettiin ottaa naisopiskelijoiden lisäksi myös miesopiskelijoita sodan jälkeen, rikastui myös Heinolan kaupungin musiikkielämä tästä kovasti. Monet kuorot ja erilaiset yhtyeet saivat ”uutta verta remmeihinsä”. Paavo Ranisen hyvä soittajakaveri Antti Urmas Vainio (s. 10.8.1935 Mäntsälä ja k. 27.12.2019 Seinäjoki) suoritti myös opettajatutkinnon Heinolan opettajaseminaarissa. Antti Vainio oli itse trumpetisti, mutta hän opetteli pikaisesti mm. vibrafonin soittotaidon, josta oli hyötyä myös Paavo Ranisen kanssa yhteisillä keikoilla mm. Rantakasinolla ja Kodinsuojan tansseissa. Heidän kanssa mukana olivat usein myös klarinetisti Tapani Blumfeld ja kitaristi Veikko Keskinen, opettajaseminaarilaisia hänkin. Myöhemmin Antti Vainio toimi Seinäjoen kaupunginorkesterin kapellimestarina yli kolmekymmentä vuotta kevääseen 2000 saakka. Antti Vainio toimi samoin Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston rehtorina ja opettajana sekä johti mm. Seinäjoen rautatieläisten soittokuntaa.
Antti Vainio opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja toimi 1950-1960-luvuilla opettajana kotiseudullaan Mäntsälässä, Airolan koulussa, jonne perustettiin poikasoittokunta. Vuonna 1966 Antti Vainio tuli valituksi musiikkiopiston rehtoriksi Seinäjoelle. Seinäjoen Tangomarkkinoiden järjestelyssä ja toteuttamisessa Antti Vainio oli alusta saakka mukana. Hän oli samoin Etelä-Pohjanmaan kenttätykistökillan kunniapuheenjohtaja. Kapellimestari Antti Vainio sai Seinäjoen kaupungin myöntämän kulttuuripalkinnon vuonna 1973. Antti Vainio menehtyi vuoden 2019 joulukuun lopulla. Hänen tuhkauurnansa laskettiin sukuhautaan Mäntsälään 28.5.2020.
Paavo Raninen kirjoitti ylioppilaaksi itsensä keväällä 1954 Heinolan Yhteislyseosta. Syksyllä 1954 hän astui asepalvelusta suorittamaan Korialle, Kouvolaan. Armeijakaveriksi Paavo sai jälleen Erkki Soinin, joka oli Paavoa pikkupoikana moittinut tytön äänellä laulamisesta. Paavosta ja Erkistä tuli armeijassa hyvät ystävät. Vuonna 1955 Paavo Raninen suoritti RUK:n kurssin 86, jossa olikin samaan aikaan musikaalista väkeä, mm. säveltäjä Aulis Heikki Sallinen (s. 9.4.1935 Salmi) oli Paavon kurssikaveri. Paavon arvion mukaan Aulis Sallinen oli varsin näppärä jazzpianisti, ehkä salaa vieläkin.
Varusmiespalveluksesta palattuaan Paavo Raninen työskenteli Heinolassa rakennuksilla. Hän perusti Heinolaan samaan aikaan myös tanssiorkesterin, Rythm and Blue, jossa soitti mm. Antti Vainio. Orkesterin ohjelmisto koostui lähinnä tanssittavasta jazzista ja päivän iskelmistä. Kodinsuojassa orkesterilla oli usein keikkoja ja soittipa se myös Iskun pikkujoulussa. Paavo Raninen alkoi noihin aikoihin kerätä soittajia myös Heinolan Big Bandiin ja hän ryhtyi itse myös soittokuntaa johtamaan.
Syksyllä 1956 Paavo Raninen muutti Tampereelle opiskelun perässä; hän alkoi opiskella Tampereen teknillisessä opistossa rakennusarkkitehdiksi. Opintoihin tarvittiin myös rahoitusta ja sitähän sai taas soittokeikoilta. Tässä vaiheessa Paavo Raninen osti itselleen Combo-vibrafonin, joka myöhemmin kulkeutui Esko Tuukkaselle Joutsaan. Tampereella Paavon ensimmäinen soittokeikka oli ruotsalaisella klubilla nykyisen pääkirjasto Metson parkkipaikan kohdalla. Iltaisin Paavo Raninen saattoi soittaa Tampereella Tuotannon ravintolassa sekä Seurahuoneella illallismusiikkia. Lisäksi Paavo soitti viulua TTO:n orkesterissa ja vibrafonia The Night Club Quartetissa. Raninen toimi hanuristina Cubanera-kvintetissä. Pianistina Paavo Raninen soitti sekä Reima Viro-sekstetissä että muusikko Seppo Reino Juhani Rannikon (s. 6.4.1928 Tampere ja k. 25.11.2000 Tampere) yhtyeessä Raimo Juhani Roihan (. 28.1.1936 Parkano ja k. 16.6.1991 Nurmijärvi).
Nuori Seppo Rannikko muutti 1940-luvun lopulla taloudellista lamaa pakoon Ruotsiin. Ruotsissa hän teki töitä päivisin tehtaalla ja iltaisin tiskasi astioita ravintolassa. Palattuaa Tampereelle 24-vuotiaana hän työskenteli jonkin aikaa Tampere-talon kohdalla aikaisemmin olleessa teurastamossa ja aloitti samaan aikaan tenorisaksofonin soiton. Aluksi Rannikko harjoitteli korvakuulolta tyhjilleen jääneessä yleisessä saunassa Iidesjärvellä. Hän kuunteli paljon varsinkin varhaisia bebop-levytyksiä ja hänen esikuvinaan olivat Charlie Parker (Bird, s. 29.8.1920 Kansas City, Yhdysvallat ja k. 12.3.1955 New York, Yhdysvallat) ja Dizzy Gillespie (s. 21.10.1917 Cheraw, Etelä-Carolina, Yhdysvallat ja k. 6.1.1993 Englewood, New Jersey, Yhdysvallat). Rannikko otti joitakin saksofoni- ja huilutunteja eräältä Tampereen kaupunginorkesterin muusikolta.
Muusikon uransa Seppo Rannikko aloitti jazzmuusikko Aarre Johannes ”Acre” Karin (s. 12.11.1929 Jyväskylän maalaiskunta ja k. 24.4.1993 Tampere) yhtyeessä 1950-luvun puolivälissä. Sieltä Rannikko siirtyi Yrjö Osvald ”Ossi” Runnen (vuoteen 1936 Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri ja k. 5.11.2020 Helsinki) yhtyeeseen, jossa laulusolistina toimi Eila Pellinen (oik. Eila Reima, s. 6.8.1938 Sulkava ja k. 10.4.1977 Espoo) ja Olli Hämeen yhtyeeseen. Olli Hämeen yhtyeessä Seppo Rannikko soitti noin pari vuotta ”Hämiksellä”, nykyisellä Tavastia-klubilla ja laulusolistina oli yleensä laulajatar Laura Annikki ”Laila” Kinnunen (vuodesta 1971 Mišić, s. 8.11.1939 Helsingin maalaiskunta ja k. 26.10.2000 Heinävesi). Olli Hämeen yhtye äänitti 1950-luvun loppupuolella pienellä kokoonpanolla muutamia levytyksiä, joissa Seppo Rannikko oli soittajana mukana. Ensimmäisissä levytyksissä Rannikko joutui vielä soittamaan pääosin korvakuulolta, kunnes vähitellen sai otteen nuotinlukuun.
Seppo Rannikko lähti mukaan 1960-luvun alussa tuottaja, sovittaja, säveltäjä, pianisti ja kapellimestari Jaakko Elias Salon (s. 22.2.1930 Viipuri ja k. 13.6.2002 Helsinki) yhtyeeseen, joka säesti laulajatar Vieno Hillevi Kekkosta (oik. Kekkonen-Sauri, s. 6.9.1934 Karttula). Vieno Kekkonen oli juuri vaihtanut levy-yhtiötä Musiikki-Fazerilta Scandialle, jota johti Harry Orvonmaa (vuoteen 1944 Orscholik, s. 14.3.1927 Helsinki ja k. 9.9.1990 Helsinki). Tuon ajan Scandia-levytyksistä on jäänyt ikivihreänä elämään Olavi Virran laulama käännösiskelmä, Hopeinen kuu, jossa Seppo Rannikko soittaa Jaakko Salon pyynnöstä ”rupisen” saksofonisoolon.
Seppo Rannikon 1960-luvun jazzkokoonpanoista on syytä muistaa myös jazzkitaristi Herbert Abraham ”Häkä” Katzin (s. 10.12.1926 Turku ja k. 1.12.2007 Göteborg, Ruotsi) yhtye. Downbeat-jazzklubilla Rannikko pääsi jammailemaan maailman huippuihin kuuluvien tenorisaksofonistien John Arnold ”Johnny” Griffinin (s. 24.4.1928 Chicago, Illinois ja k. 25.7.2008 Meprévoir, Ranska) ja Dexter Gordonin (s. 27.2.1923 ja k. 25.4.1990) kanssa. Rannikon omia artistisuosikkejaan olivat tuolloin mm. Edward Kennedy ”Duke” Ellington (s. 29.4.1899 Washington DC ja k. 24.5.1974 New York), William ”Count” Basie (s. 21.8.1904 Red Bank, New Jersey ja k. 26.4.1984 Hollywood, Florida), Thelonius Sphere Monk (s. 10.10.1917 Rocky Mount, Pohjois-Carolina ja k. 17.2.1982 Weehawken, New Jersey), Lars Gunnar Victor Gullin (s. 4.5.1928 Sanda, Gotlanti ja k. 17.5.1976 Vissefjärda), Gil Evans (s. 13.5.1912 ja k. 20.3.1988), Theodore Walter ”Sonny” Rollins (s. 7.9.1930 New York City) ja Lester Young (s. 27.8.1909 Woodville, Mississippi ja k. 15.3.1959 New York). Myös rockmusiikkia Seppo Rannikko ihaili ja hän oli Suomessa uranuurtaja rocksaksofonistina.
Nuotinlukutaidon parantuessa kasvoi myös Seppo Rannikon sovitustaito. Hän sovitti musiikkia tv-mainoksiin ja -ohjelmiin, kuten Kaarlo Uolevi Kaartisen (s. 5.9.1930 Helsinki) säveltämät vakioveikkauksen ja Loton tunnusmusiikit. Seppo Rannikko toimi 1960-luvulla samoin TV-tuottajana, säveltäjänä, käsikirjoittajana ja sovittajana mm. ohjelmassa ”Zero – Lentävä lautanen”. 1960-luvun lopulta 1970-luvun alkuun Rannikko sovitti ja tuotti äänilevyjä EMI-levy-yhtiölle Suomessa. Tuolloin hän sovitti musiikkia mm. laulaja Tapio Rafael Heinoselle (s. 29.12.1941 Porvoo ja k. 6.1.1985 Porvoo). Rannikko opiskeli vuosina 1974-1975 jazzmusiikin sovittamista ja orkestrointia Berklee College of Musicissa Yhdysvaltain Bostonissa.
1970-luvun loppupuoli oli Seppo Rannikon musiikillista kulta-aikaa. Tuolloin Seppo Rannikko toimi Henry Haapalaisen Fonovox-yhtiössä muusikkona, sovittajana sekä tuottajana. Hänen ensimmäinen työnsä Fonovoxilla oli hänen ja Jarmo Jylhän yhteistyönä tuottama laulaja Tapio Heinosen albumi, Lämmöllä (1974). Vuonna 1976 Seppo Rannikko teki valtaosan sovituksista Reijo Toivo Taipaleen (s. 9.3.1940 Miehikkälä ja k. 26.4.2019 Helsinki) albumille, Juhlakonsertti. Seppo Rannikko tuotti levyjä mm. Kullervo Linnalle, Jari Lappalaiselle, Reijo Viidalle ja Martti Siiriäiselle. Syksyn Sävel-kilpailussa vuonna 1975 Seppo Rannikon sovittama Salomonin ”Unisatu” jäi vain niukasti toiseksi Erkki Liikasen kappaleelle ”Evakkoreki”. Yhtiölle Rannikko teki kaksi omaa sooloalbumia.
Viimeiset yhtyeet, missä Seppo Rannikko vielä soitti, olivat Karpalo ja Pedro’s Heavy Gentlemen. Viimeistä yhtyettä johti Pedro Heikki ”Hessu” Kalevi Hietanen (s. 5.5.1949 Jaala ja k. 6.12.2023). Fonovox-kauden jälkeen Rannikko työskenteli vielä JP-Musiikissa, mutta 1980-luvun puolivälissä hän joutui terveyssyistä luopumaan ammattiurastaan. Seppo Rannikko kuoli 72-vuotiaana Tampereella 25.11.2000. Hänen hauta sijaitsee Kalevankankaan hautausmaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti