Juuso Walden (26. osa)

Yhtyneitten jaosta seurasi melkoisia rakennustöitä. Uusi pääkonttori valmistui Valkeakoskelle ja samoin toimitusjohtajan asunto. Myllykoskelle jäi merkittävästi ylijäämäasuntoja, kun henkilökunta väheni paikkakunnalla. Kaikki Yhtyneiden jaon aiheuttamat rakennustyöt tehtiin yhtiön oman rakennusosaston voimin. Kunnes yhtiön uusi pääkonttori syksyllä 1952 valmistui, toimi pääkonttori osittain Tervasaaressa ja osittain Paperituotteella. Juuso Walden perheineen asui Leposaaressa, joka oli hyvin miellyttyävä asuinpaikka. Toimitusjohtajan edustusasunto Antinkärjessä valmistui syksyllä 1953. Yhtyneiden jaon jälkeen yhtiön paperin- ja kartongintuotanto oli alle 50 000 tonnia, mutta jo vuosina 1969 ja 1970 tuotanto oli luokkaa 600 000 tonnia. Näin Yhtyneet Paperitehtaat oli jälleen palannut Suomen suurimmaksi paperinvalmistajaksi eli samaan asemaan, jossa se oli ollut ennen jakautumista.

Juuso Waldenilla oli omat vahvat näkemyksensä journalismista; Juuso Waldenille journalismi oli arvokasta, jos se tuki oikealla tavalla Yhtyneitten Paperitehtaitten tavoitteita. Vuorineuvos Juuso Walden antoi herkästi palautetta vuosien varrella mm. Valkeakosken Sanomille. Hänen mielestään paikallislehtien tehtävä oli tukea yhtiön sosiaali- ja urheilutoimintaa. Varsinkin juridisen puolen avustajana kenraali Karl Rudolf Waldenin avustajana Yhtyneiden johdossa toimi varatuomari Samuel Johannes Pentti. Pentti nousi Yhtyneitten Paperitehtaitten hallituksen varajäseneksi vuonna 1924 ja jäseneksi vuonna 1926. Hallintoneuvoston jäsenenä Pentti toimi vuosina 1952-1954.

Uuden Suomen johtokunnan jäsenenä Karl Rudolf Walden oli paljon vartijana, kun lehden päätoimittajaa vaihdettiin vuonna 1932. Lapuan liikettä lähellä olevien tahojen – kuten esim. Uuden Suomen hallituksen puheenjohtaja Eino Emil Waldemar Suolahden (vuoteen 1906 Palander, s. 7.11.1879 Hämeenlinna ja k. 16.4.1951 Helsinki) mukaan – päätoimittaja Kaarlo Yrjö Koskimies (vuoteen 1906 Forsman, s. 8.5.1881 Helsinki ja k. 25.6.1951 Helsinki) oli maltillisena liian lepsu päätoimittajan tehtävään. Teologian tohtori Paavo Virkkunen oli Kaarlo Koskisen tukimiehiä ja oletettiin myös Karl Rudolf Waldenin olevan. Ratkaisevassa äänestyksessä Karl Rudolf Walden äänesti kuitenkin Kaarlo Koskimiehen erottamisen puolesta ja Koskimiehen tilalle valittiin Samuel Pentti Uuden Suomen päätoimittajaksi. Samuel Pentti oli 1920-luvun alussa ollut Kauppalehden päätoimittaja. Sen jälkeen Pentti toimi Iltalehden päätoimittajana sekä toimittajana Uudessa Suomessa.

Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö tuli aktiiviseksi osakkaaksi jyväskyläläisen Sisä-Suomi Osakeyhtiöön G. A. Serlachius Oy:n kanssa. Sisä-Suomi julkaisi Kokoomuksen äänenkannattajaa, Jyväskylän Sanomia, joa muuttui Keski-Suomen Iltalehdeksi vuoden 1962 alussa kilpailemaan ykköslehden, Keskisuomalaisen kanssa. Keski-Suomen Iltalehti teki kuitenkin alusta lähtien tappiota. Vuonna 1963 osakepääomaa korotettiin, joka toi hieman papemmin varoja. Lisäksi kolme vuotta myöhemmin Keski-Suomen Iltalehti julistautui riippumattomaksi saadakseen enemmän lukijoita. Tässä yhteydessä lehti myös menetti uskollisimmat lukijansa. Yhtyneet ja Serlachius tulivat pääosakkaiksi vuoden 1968 osakeannissa. Keski-Suomen Iltalehden päätoimittajana toimi Kyösti Sorjonen; hän käytti pakinoissaan lehdessä nimimerkkiä Joel. Keski-Suomen Iltalehti jatkoi ilmestymistään vuoden 1970 loppuun.

1930-luvulla Yhtyneet Paperitehtaat Oy oli tullut Sääksmäen Sanomien osakkaaksi. Paperituote Osakeyhtiö vuokrasi sota-aikana Sääksmäen Sanomien julkaisuoikeudet. Vuonna 1945 lehden nimi muuttui Valkeakosken Sanomiksi ja vuonna 1957 lehden julkaisuoikeus siirtyi Yhtyneitten Paperitehtaitten tytäryhtiölle, Valkeakosken Kirjapaino Oy:lle. Samaan aikaan sanomalehden ilmestymiskertoja lisättiin neljään kertaan viikossa ja vuonna 1962 viiteen kertaan viikossa. Valkeakosken Sanomia ryhdyttiin kolme vuotta myöhemmin painaa offsetmenetelmällä, ensimmäisenä sanomalehtenä maassamme. Samalla kuumaladonta sai jäädä ja lehteä tehtiin kylmäladonnalla.

Yhtyneet Paperitehtaat tuli Jämsässä myös Jämsän Lehti Oy:n osakkaaksi. Jämsän Lehti Oy julkaisi Jämsän Seutua, joka nyt kasvoi ja alkoi ilmestya kolme kertaa viikossa vuoden 1953 alusta. Lehden nimi muuttui Koillis-Hämeeksi ja entinen paikallislehti muuttui myös alueelliseksi lehdeksi. Yhtyneet Paperitehtaat vahvisti omaa omistustaan lehtiyhtiössä; Jämsänkosken sosiaalipäällikkö, Pentti Hillo, ja hänen jälkeensä Kaipolan tehtaan konttoripäällikkö, Erik Ikonen, istuivat lehtiyhtiön johtokunnan puheenjohtajina. Ensimmäiset Koillis-Hämeen päätoimittajat, Jukka Pellervo Tyrkkö (vuoteen 1927 Nieminen, s. 2.4.1912 Ylöjärvi ja k. 16.10.1979) ja Paavo Veikko Sillantaka (s. 15.8.1925 Sääksmäki ja k. 11.9.2007 Vantaa), tulivat Valkeakosken Sanomista. Vuonna 1975 Yhtyneet Paperitehtaat osti Jämsä Lehti Oy:n osake-enemmistön.

Jukka Tyrkkö oli suomalainen toimittaja ja sotakirjailija, joka jo 21-vuotiaana vuonna 1933 alkoi julkaista Ylöjärvellä ensimmäistä sanomalehteä, Ylöjärvi-lehteä. Tänään lehti ilmestyy Ylöjärven Uutiset-nimellä. Jukka Tyrkkö toimi myös toimittajana Aamulehdessä ja IKL:n Työn suunta-lehdessä. Tyrkkö oli IKL- ja Sinimustat-järjestöjen aktiivi, joka osallistui sotaan suomalaisessa SS-vapaaehtoispataljoonassa (vuosina 1941-1943) pataljoonan sotakirjeenvaihtajana ja propagandistina. Tyrkkö pyrki kirjoituksissaan rakentamaan yhteyttä jääkäriliikkeen ja SS-pataljoonan välille. Jukka Tyrkön esim. Aamulehteen ja Rintamamies-, Suomi-Saksa-, Hakkapeliitta- ja Ajan Suunta-lehtiin kirjoittamien artikkelien sisältö oli avoimen anti-bolševistista ja kansallissosialistista. Hänen raportaaseissa ja artikkeleissa rakennettiin kuvaa tulevasta Suur-Suomesta ja Suomen keskeisestä asemasta Saksan johtamassa uudessa Euroopassa.

Jukka Tyrkkö kirjoitti omista sotakokemuksistaan myöhemmin kirjassa Suomalaisia suursodassa. Tyrkkö oli myös SS-Aseveljet ry:n sihteeri vuosina 1943-1944. Toimittaja Jukka Tyrkkö oli avioliitossa toimittaja Eva Marjatta Tyrkön (o.s. Tulenheimo, s. 10.5.1916 Kangasala ja k. 7.10.2010 Helsinki) kanssa. Marjatta Tyrkön vanhemmat olivat Kangasalan urkutehtaan johtaja, teollisuusneuvos Martti Akseli Tulenheimo (vuoteen 1906 Thulé, s. 20.3.1883 Kangasala ja k. 18.10.1945 Kangasala) ja lääketieteen lisensiaatti Eva Dobora Hèman (1886-1977). Jukka ja Maarit Tyrkön tytär on kirjailija ja toimittaja Maarit Eva Inkeri Tyrkkö (ent. Huovinen, s. 28.12.1947 Tampere). Jukka Tyrkön veli oli pappi, oppikoulun rehtori ja kirjailija Martti Sakari Tyrkkö (s. 30.1.1904 Ylöjärvi ja k. 25.9.1970 Tampere), ja sisko oopperalaulaja Marja Tyrkkö (s. 26.9.1922 Ylöjärvi ja k. 2.7.2000 Tampere).

Arkkitehti Pekka Saarema sai jälleen kerran Juuso Waldenilta toimeksiannon suunnitella Jämsänkosken isännöitsijälle, Lauri Tiilikalle edustusasunto Jämsänkoskelle. Pekka Saarema suunnitteli 470 m² rakennuksen Koskikeskisen järven rannalla sijaitsevalle mäelle, Jämsäkosken keskustan läntiselle vastarannalle. Talon rakennustyöt alkoivat vuonna 1956 ja talo valmistui vuonna 1958. Talon eteläpuolella on Pekka Saareman tehtaan ”pienemmille” johtajille piirtämä kolmen asunnon rivitalo, ns. ”insinööriasunnot”. Tehtaan isännöitsijät asuivat edustustalossa aina 1980-luvulle saakka. Edustusrakennus toimi UPM:n vieraskerhona vuodesta 1984 lähtien. Vuoden 2018 lopulla edustustalo siirtyi kulttuurimesenaatti Kauko Sorjosen (s. 1942 Punkaharju) säätiön omistukseen.

Jämsänkoskella sijaitsee myös Ilveslinna, jonka kenraali Karl Rudolf Walden rakennutti tamperelaisella rakennusliike Tähtinen & Solalla. Ilveslinnan seurantalo valmistui vuonna 1937 arkkitehti Väinö Gustaf Palmqvistin (s. 16.1.1882 Kalajoki ja k. 14.6.1964 Helsinki) suunnitelmien mukaan. Arkkitehti Palmqvist suunnitteli talon ensin ilman tornia, mutta kenraali Karl Rudolf Walden esitteli arkkitehdille Alcazarin linnan valokuvaa ja Palmqvist ymmärsi heti tehdä taloon myös tornin. Ilveslinnasta tuli välittömästi Jämsänkosken kulttuurielämän keskus. Ilveslinnan sisäinteriöörin päätilana on iso tapahtumasali. Talossa ovat toimineet kunnanvirasto ja sen suojissa järjestettiin myös kunnan kokoukset. Juhlasali muutettiin jatkosodan lopulla sotilassairaalaksi. Alisen kosken keskellä, aivan Ilveslinnan edustalla, on arkkitehti Pekka Saareman suunnittelema muistomerkki sodissa kaatuneille Yhtyneitten Paperitehtaitten työntekijöille.

Entinen Yhtyneitten Paperitehtaitten venäläinen ostaja, Isaac Oisermann oli jossakin vaiheessa paennut Neuvostoliitosta Englantiin, jossa hän vietti aikaansa siellä kasvatetun nuoremman veljensä kanssa. He perustivat Englantiin yrityksen, Oisermann & Sons, joka teki pienimuotoista paperikauppaa. 1930-luvun puolivälissä Isaac Oisermann tapasi Suomessa Karl Rudolf Waldenin, jolle ilmoitti muuttavansa Israeliin – nuorempi veli jäi kuitenkin Lontooseen – ja kertoi saaneensa joitakin edustuksia Ruotsista. Oisermann toivoi saavansa myös Suomesta edustettavaa.