Juuso Walden (28. osa)
Kyllä Yhtyneillä Paperitehtailla kävi vieraita myös lännestä. Valkeakosken vieraiden joukossa ovat olleet esim. Axel Springer, Reedin teknilliset ja kaupalliset edustajat, Associated Newspapers Ltd:n toimitusjohtaja Redwood, hänen lähin miehensä Hammond, yhtymän ostopäällikkö Westerman sekä lordi Rothermeren ainoa poika The Right Honorable Vere Harmsworth. Suurimpiin paperiteollisuusyhtymiin Kanadassa kuuluva Price Brothers, ja sen suurin osakkeenomistaja oli Associated Newspapers Ltd. Price Brothersin toimitusjohtajana oli loppuvaiheessa Rossmoore. Hänen kauttaan Yhtyneet joutuivat usein neuvottelemaan Kanadassa olevien paperitehtaiden kanssa yhteistyöstä tai uusien paperiteollisuusyritysten perustamisesta sinne kanadalais-amerikkalaisin varoin. Rahoittajina olivat ylensä National City Bank, First National City Bank of New York ja Bank of America San Franciscosta. Muuan tällainen rahoitusneuvottelu toi Suomeen Yhdysvaltain entisen varapresidentin ja presidentin, Richard Milhous Nixonin (s. 9.1.1913 Yorba Linda, Kalifornia ja k. 22.4.1994 New York). Nixon toimi tuolloin erään newyorkilaisen rahoitusryhmän asianajajana.
Nixonin seurueessa saapui Suomeen vuonna 1965 myös Kanadan New Foundlandin osavaltion pääministeri, Joosef Roberts ”Joey” Smallwood. Suunnitteilla oli uuden sanomalehtipaperitehtaan pystyttäminen New Foundlandin alueelle. Vierasryhmän varsinainen johtaja oli finanssimies Eric Shaheen, joka oli toiminut öljyalalla. Hänen asianajajanaan toimi Richard Nixon ja teknisenä avustajana professori Boni. Juuso Walden oli jo aikaisemmin neuvotellut Eric Shaheenin kanssa Lontoossa ja New Yorkissa, mutta Valkeakosken neuvottelut olivat ensimmäiset neuvottelut, joissa Richard Nixon oli mukana.
Seuraavana aamuna Richard Nixon kysyi, miten hän voisi päästä suorinta tietä Moskovaan keskustelemaan Hruštševin kanssa. Tämä Moskovan käynti ei tietysti kuulunut vierailun ohjelmaan ja aikataulukin oli haasteellinen. Kaukaiset vieraat eivät osanneet venäjää, heillä ei ollut paikallista valuuttaa eikä passeja mukana. Vierailun isännät hoitivat kuitenkin kaikki matkajärjestelyt kuntoon ja vieraat nousivat Lahdesta Moskovan junaan. Heille järjestyi viisumit, matkaliput, valuuttaluvat sekä hotellivaraukset. Ekonomi Aleksi Kerisalo lähti vieraille vielä tulkiksi. Perillä Moskovassa kävi kuitenkin niin, että Hruštševin asunnon osoite kyllä saatiin, mutta isäntä oli itse maaseudun rauhassa, poissa Moskovasta.
Vuonna 1962 Juuso Walden oli hyvin harvojen vuorineuvoksien joukossa tukemassa presidentti Urho Kekkosta uudelle presidenttikaudelle. Presidentti Urho Kekkonen oli keväällä 1961 tehnyt virallisen valtiovierailun Englantiin vaimonsa, Sylvi Kekkosen kanssa. Sylvi Kekkosen seuraneitinä tällä matkalla oli Juuso Waldenin puoliso, Tellervo Walden. Englannin konservatiivinen päämisteri, Harold Macmillan (s. 10.2.1894 ja k. 29.12.1986) teki vuorostaan Suomeen vastavierailun elokuussa 1963. Harold Macmillan oli noussut Englannin pääministeriksi tammikuussa 1957. Brittidelegaatio käytettiin tutustumassa myös Yhtyneitten Paperitehtaitten Valkeakosken tehtaisiin.
Juuso Waldenin elämässä alkoholi sai merkittävän roolin. Mitä pitemmälle edettiin 1960-lukua, sitä merkittävämmän otteen alkoholi otti hänestä. Yhtyneitten kerholla järjestettiin lukemattomia tilaisuuksia, jotka saattoivat kestää aamutunneille saakka. Vedonlyönnit ja tietokilpailut olivat usein näissä tilaisuuksissa ohjelmana ja kukaan ei saanut poistua kerholta ennen kuin vuorineuvos suvaitsi itse poistua paikalta. Vuorineuvos Juuso Walden muuttui sitä mielivaltaisemmaksi, mitä enemmän alkoholia oli nautittu. Myös urheilu liittyi useissa tarinoissa Juuso Waldenin elämään.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomen asema Euroopassa ei ollut mitenkään stabiili. Kesällä 1947 Yhdysvaltojen ulkoministeri George Catlett Marshall (s. 31.12.1880 ja k. 16.10.1959) esitteli Euroopan jälleenrakennusohjelman. Euroopan taloudellinen yhteistyöjärjestö, OEEC, perustettiin Yhdysvaltojen dollareiden jakamisen organisoimiseksi. Suomikin kutsuttiin tähän Euroopan jälleenrakennusohjelmaan mukaan. Josif Stalin (s. 18.12.1878 Gori ja k. 5.3.1953 Moskova) lähetti seuraavana talvena satelliittimaidensa kommunistijohtajille yön pimeinä tunteina viestin, että Yhdysvaltojen tarjoamaa apua ei saa ottaa vastaan. Tämä viesti tavoitti myös Suomen Kansan Demokraattista Liittoa edustaneen Suomen pääministerin, Mauno Pekkalan (s. 27.1.1890 Sysmä ja k. 30.6.1952 Helsinki), joka välittömästi asiasta tiedotti myös presidentti Juho Kusti Paasikivelle. Pian tämän jälkeen Suomi ilmoitti, että se ei ota vastaan Yhdysvaltojen tarjoamaa taloudellista apua.
Vuorineuvos Juuso Walden oli omalta isältään, kenraali Karl Rudolf Waldenilta, oppinut, kuinka politiikan avulla hoidetaan liiketoimintaa. Vuonna 1950 Juuso Walden oli presidentti Juho Kusti Paasikiven valitsijamiehenä presidentinvaaleissa. Yhtyneet Paperitehtaat olivat aivan uudessa tilanteessa, kun sotakorvaukset vuonna 1952 saatiin loppuun toimitetuksi. Yhtiön täytyi saada omia tuotteitaan edelleen kansainvälisille markkinoille, myös läntisille markkinoille. Juuso Walden teki paljon työtä luodakseen kauppasuhteita länteen ja samalla tämä työ avasi vientimahdollisuuksia myös muillekin suomalaisille vientiyhtiöille. Hän lähetti mm. sähkeitä englantilaisille päättäjille, kuten parlamentin jäsenille, kauppaministeri Maudlingille ja Associated Newspapers Ltd:n johdolle anoen heitä edistämään Suomen Efta-asiaa. Juuso Walden loi suhteet myös pääministeri Urho Kekkoseen, joka pyrki kovasti Suomen presidentiksi. Varmistaakseen selustansa Juuso Walden valikoi lähipiiriinsä myös Sakari Tuomiojan, toisen potenttiaalisen presidenttiehdokkaan.
Juuso Walden oivalsi nopeasti kuinka politiikkojen kanssa täytyy menetellä. Neuvostoliiton johtomiehistä armenialaissyntyinen poliitikko ja moninkertainen ministeri, Anastas Ivanovitš Mikojan (s. 25.11.1895 Sanahin ja k. 21.10.1978 Moskova) oli aivan ensimmäinen Neuvostoliiton johtajista, joka jo Urho Kekkosen pääministerikaudella vuonna 1954 vieraili Yhtyneitten Paperitehtaitten vieraana Valkeakoskella. Vuonna 1956 Juuso Walden oli tukemassa Urho Kekkosen presidenttikampanjaa; siitä lähtien vain täpärästi presidentiksi päässeen Urho Kekkosen epävirallinen valtiovieraiden tutustumiskohde oli Yhtyneitten Paperitehtaitten Valkeakosken tehdas ympäristöineen. Presidentti Urho Kaleva Kekkonen johdatti Valkeakoskelle heti ensimmäisenä presidenttikesänään Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja, Kliment Jefremovitš Vorošilovin (s. 4.2.1881 Jekaterinoslavin kuvernementti ja k. 2.12.1969 Moskova). Valkeakoskella Urho Kekkonen käytti mm. vuonna 1961 Neuvostoliiton marsalkkaa ja puolustusministeriä, Rodion Jakovlevich Malinovskya (s. 23.11.1898 Odessa ja k. 31.3.1967 Moskova).
Juuso Walden oli päättänyt Sotevassa työskentelyn Yhtyneitten jakamisen vaiheessa ja samoin kävi myös joidenkin muiden sosiaaliluonteisten komiteoiden kanssa. Vuorineuvos Juuso Walden käytti merkittävästi omaa aikaansa Englannissa käynteihin, etupäässä Kaipolan tehtaan koneiden tuotannon markkinoimiseksi. Noihin aikoihin heräsi ajatus erityisen Suomi-talon hankinnasta Lontooseen. Tätä hanketta käsitteli sittemmin Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliitto ja se siunasi myös tämän hankkeen. Hanketta käytännössä tutkivat Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton toimitusjohtaja, lakimies, poliitikko ja moninkertainen ministeri Johan Otto Söderhjelm (s. 3.9.1898 Helsinki ja k. 28.2.1985 Helsinki) ja Juuso Walden sekä Lontoossa Philip Legge ja Walter Holmstén. Tämä ryhmä tuki Lontoon keskustan alueella monia tontteja ja kiinteistönvälittäjät esittelivät heille melkoisen määrän tontteja ja rakennuksia. Useat näistä tutkituista paikoista olivat joko liian kalliita tai niiden sijainti muuten oli huono.
Käytiin pitkiä ja uuvuttavia neuvotteluja välittäjien, myyjien, vuokraajien sekä rahoittajien edustajien kanssa sopivan ratkaisun löytämiseksi. Englannissa on sangen tavallista, että tontti vuokrataan, jopa 99 vuoden vuokra-ajalla. Sopimusaikana tehdään vuokraan sopimuksen mukaiset vuokratarkistukset säännöllisesti. Lopulta ryhmä päätyi Haymarketin ja Norris Streetin kulmatonttiin, vaikka oli tiedossa, että tontilla olevat neljä rakennusta täytyisi purkaa ja uusi talo rakentaa tilalle. Vain näillä ehdoilla oli mahdollista saada tontille riittävän pitkä vuokra-aika. Uusi taloyhtiö perustettiin ja sen nimeksi tuli Sirron Properties Company. Taloyhtiöön osakkaiksi tuli alkuvaiheessa kahdeksan suomalaista puunjalostusteollisuutta harjoittavaa osakeyhtiötä ja myöhemmin yhtiöiden määrä nousi kymmeneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti