Juuso Walden (27. osa)
Isaac Oisermann tutustui Yhtyneitten tuotantoon tarkemmin ja lupasi tutkia Israelin markkinoita, saisiko niille kaupattua Yhtyneitten tuotteita. Pian Oisermann ilmoitti, että maahan oli perustettu portlandsementtitehdas, Nesher, ja Rotschildtit omistivat tämän tehtaan. Sementtitehtaan johtajana oli Oisemannin tuntema Venäjän juutalainen, joka oli hyvin kiinnostunut paperisäkeistä. Aikaisemmin tehtaalla oli käytetty juuttisäkkejä sementin pakkaamisessa. Näin alkoi Oisermannin agentuuri tehdä töitä Yhtyneille aluksi paperisäkkikaupalla. Lopulta yhteistyö johti Yhtyneitten Paperitehtaitten perustamaan yhteiseen säkkitehtaaseen Nesherin kanssa Haifaan. Tehtaan rakentamisesta vastasi diplomi-insinööri K. H. Pentti, joka ei kyennyt perheasiodensa vuoksi jäädä tehtaan johtajaksi Haifaan.
Tämä Yhtyneitten Paperitehtaitten ensimmäinen sijoitus Suomen ulkopuolelle valmistui samoihin aikoihin, kun Kaipolan uusi paperitehdas. Haifan tehtaan vihkimismatkalle matkasivat Yhtyneitten hallituksen puheenjohtaja Johan Wilhelm Rangell, varatuomari Samuel Pentti, maisteri Niilo Elo sekä Juuso Walden. Suomen Pankista mukaan lähti maisteri Unto Varjonen ja Kansallispankin ulkomaanosaston päällikkö, pankinjohtaja Vuorenlehto liittyi Helsingistä seurueen mukaan. Lisäksi matkalla oli mukana kauppalanjohtaja maisteri Keino Dahl Valkeakosken edustajana. Ryhmä matkasi ensin Roomaan ja sieltä Ateenaan; kahden päivän pysähdyksen jälkeen matka jatkui sieltä Kyprokselle, Nicosiaan, josta lennettiin Lyddan lentokentälle ja sieltä autoilla Haifaan. Matkasta otettiin kaikki irti, joten jokaisessa pysähdyspaikassa matkalaiset tapasivat paikallisia agentteja ja jopa ostajia. Roomassa seurue tapasi lähettiläs Harri Holman, joka ohjasi matkalaiset vanhaan ravintolaan, Ristorante Villa d’Osteriaan syömään. Via Veneton varrella sijatsevassa hotellissa, Il Ambassadorissa, vastapäätä Yhdysvaltain suurlähetystöä, seurue yöpyi. Matti Vasari, Suomen Selluloosayhdistyksen Italian agentti esitteli Roomaa seurueen oppaana.
Ateenassa matkalaisia oli vastassa konsuli ja agentti Costas Lazarakis, joka sijoitti matkaseurueen Ateenan ulkopuolelle, sillä kaupungin parhaat hotellit olivat miehitysvaltojen joukkojen käytössä. Seurue katsasti Akropolin ja Poseidonin temppelin Attikan itäkärjessä. Suomen Kyproksen pääkonsuli, Gustav Zimbler, järjesti Nicosiassa illalla vastaanoton, jota kunnioitti myös saaren englantilainen käskynhaltija, kuvernööri Sir John Harding (s. 10.2.1896 South Petherton, Somerset, Englanti ja k. 20.1.1989 Nether Compton, Dorset, Englanti). Seuraavana iltana seurue lensi Nicosiasta Lyddaan, jossa heitä olivat vastassa agentti Oisermann, Nesherin edustajina Bodjankin, Pryves ja Loewenstein sekä muutama muu henkilö Paper Productsin edustajana. Lyddasta seurue siirti autoilla Haifaan, jossa seurue majoitettiin Karmelin vuoren rinteellä sijainneeseen hotelliin.
Ensiksi matkaseurue sai tutustua uuteen, vihittävään sementtisäkkitehtaaseen sekä sen lähellä olleeseen Nesherin sementtitehtaaseen. Yritys oli jo rakentamassa uutta sementtitehdasta Keski-Israeliin. Nesherin sementtitehtaat omistivat paikalliset rakennusteollisuuden ammattiliitot sekä yksityiset rahoittajat, joista osa oli järjestöjä ja ulkomailla toimivia juutalaisia yksityishenkilöitä. Yrityksen johtokunnassa istui myös Suomen varakonsuli, Friedmann, Ranskan juutalaisia edustava Gourevitsh ja Nesherin puheenjohtaja, H. Cohen, Israelin parlamenti jäsen ja ammattijärjestön edustaja. Vihkiäistilaisuuteen odotettiin saapuvan noin tuhat henkeä, mutta väkeä oli paikalla ilmeisesti paljon enemmän, koska tarjottavat loppuivat kesken juhlien. Johtaja H. Cohen lausui vieraat tervetulleiksi ja tehtaan teknillinen johtaja, diplomi-insinööri Jouna Brax piti englannin kielellä selostuksen tehtaasta. Juuso Walden puhui tervehdyspuheessaan selostaen tehtaan syntyvaiheita. Israelin kauppa- ja teollisuusministeri, tohtori Joseph, puhui viimeksi; hän toi Israelin valtion tervehdyksen ja muisti mainita, että Suomi oli kaikissa olosuhteissa suhtautunut juutalaisiin myönteisesti ja apua antaen.
Seurue kävi eräänä päivänä myös Nasaretin kaupungissa ja paluu tapahtui Jerusalemin kautta. Jerusalem oli jaettu juutalaiseen ja arabialaiseen osaan; seurue vieraili vain juutalaisella puolella. Juutalaisella puolella oli rakennettu melko paljon uutta rakennuskantaa, kun taas arabien puolella rakennukset olivat paljon vanhempia. Laukausten vaihtoa kuului aina välillä ja se teki selväksi sen, että rauha ei ollut vielä asettunut näihin maisemiin. Hallinto, yliopisto ja muu elämä sujui Jeresalemissa, kuin sotaa ei olisikaan. Paper Products Ltd oli tuossa vaiheessa ilman käyttövaroja, Nasher oli aluksi kyllä rahoittanut sitä ja Suomestakin rahoitusta myönnettiin, niin paljon kuin Suomen Pankki vain salli. Nyt yhtiö tarvitsi rahaa myyntiluottojen myöntämiseen varsinaisen toiminnan alkaessa. Nasher ei ollut enää kiinnostunut luotottamaan uutta tehdasta, kun sillä oli jo uusi tehdas rakenteilla. Suomalainen valtuuskunta pankinjohtaja Rangellin johdolla lähti Bank Leumin pääjohtajan – joka oli syntyjään hollantilainen – puheille lainaneuvotteluihin. Laina myönnettiin ja ongelma oli ratkaistu.
Ennen valtuuskunnan lähtöä kotimaahan he järjestivät vielä koko sementtisäkkitehtaan henkilökunnalle – joita tuohon aikaan oli noin 60-70 henkilöä – kahvitilaisuuden. Lyddan lentokentällä tuli yllättävä viivytys valtuuskunnalle ja pääkonsuli Zimbler joutui vuokraamaan Kyprokselta yksityiskoneen, joka nouti valtuuskunnan Nicosiaan. Nocosiassa oli vielä illalla tilaisuus, jossa oli jälleen mukana kuvernööri Sir John Harding. Seuraavana aamuna seurueen matka jatkui Istanbuliin; välilasku tehtiin Ankarassa. Konsuli Carl Bertel Hjorleif Veckman (s. 9.3.1906 Helsinki ja k. 5.9.1968 Izmir, Turkki), Paperiyhdistyksen sikäläinen agentti, ja konsuli Olavi Tammivuori, Kaukomarkkinat Oy:n edustaja, olivat seurueen oppaina Istanbulissa. Seurueelta meni kaupungissa muutama päivä.
Niiden aikana käytiin myös Bosporissa, jossa sijaitsi konsuli Veckmanin koti. Täältä matka jatkui lentokoneella Ateenaan, jossa jälleen vaihdettiin konetta ja British Overseas Airways lennätti seurueen Rooman kautta kohti länttä. Lentokoneessa oli jotakin vikaa ja se joutui hätälaskuun Nizzan lentokentälle. Kuuden tunnin odottelun jälkeen matka jatkui Afrikasta saapuneella Sabena-koneella kohti Brysseliä. Brysselin Yhtyneitten agentille oli saatu sana matkamuutoksesta ja hän sai pian matkan Brysselistä jatkumaan Amsterdamiin. Noin vuorokauden verran myöhässä matka jatkui Amsterdamista suomalaisella vuorokoneella jälleen Helsinkiin.
Itäiset suhteet Neuvostoliittoon alkoivat vaivihkaa näytellä varsinkin presidentti Urho Kekkosen valtakaudella yhä suurempaa osaa Yhtyneitten Paperitehtaitten piirissä. Tentiin ulkomaisia opintomatkoja ja velvoitteen valtiovaltaa kohtaan pakottivat Yhtyneetkin itäisten valtiovieraiden vastaanottajiksi. Yleensä nämä ulkomaiset delekaatiot olivat meko suuria kooltaan. Osittai Valkeakosken ja Kaipolan tehtaiden kiitollinen sijainti hyvien kulkuyhteyksien varrella oli myös syy vierailujen suureen määrään. Kremlin johtajien silmissä Suomi oli jotenkin saanut tietyn arvon, siksi monet Neuvostoliiton johtajat halusivat itse tulla maahamme.
Vuonna 1957 loppukesästä pääministeri Nikolai Aleksandrovitš Bulganin (s. 30.5.1895 ja k. 24.2.1975) ja pääsihteeri Nikita Sergejevitš Hruštšev (s. 15.4.1894 Kalinovka ja k. 11.9.1971 Moskova) matkasivat yhdessä Suomeen. Kaikki vierailuun liittyvät suunnitelmat pidettiin salassa, Yhtyneissäkin vain hyvin harvat tiesivät niistä. Vieraat matkasivat kahdella laivalla Kaipolaan ja Jämsänkoskelle ja palasivat sitten rautateitse takaisin. Vieraita saattoi eduskunnan puhemies Karl-August Fagerholm (s. 31.12.1901 Siuntio ja k. 22.5.1984 Helsinki).
Vieraille näytettiin ensin Kaipolaa ja Kaipolan tehdasta. Sieltä matka jatkui Jämsänkoskelle autoilla. Jämsänkosken kierroksen jälkeen vieraat vietiin Ilveslinnan suureen saliin lounaalle. Pääministeri Bulganin oli juuri täyttänyt 63 vuotta ja hänen kunniakseen juhlat jatkuivat melko kosteina Ilveslinnan Alcazar-tornissa. Samaan aikaan Moskovassa käytiin kiperä valtataistelu, josta vieraiden isännät kuulivat vasta myöhemmin. Valtataistelun seurauksena Bulganin siirrettiin vähemmän tärkeisiin tehtäviin ja Hruštšev otti myös pääministerin tehtävät hoitoonsa. Hruštševin lähimmäksi mieheksi astui ministeri Mikojan. Hruštšev osasi peittää hyvin tilanteen yleisöltään. Valtaisa saattojoukko saattoi vieraita junalaiturilla ja pääsihteeri Hruštšev astui junaan yleisölle huiskuttaen viimeisenä. Päivä saattoi olla Jämsänkosken historiassa merkittävimpiä.
Marsalkka Josip Broz Titon (s. 7.5.1892 Kumrovec, Kroatia ja k. 4.5.1980 Ljubjana, Slovenia) vierailu presidentti Urho Kekkosen kanssa Valkeakoskella oli myös hyvin värikäs vierailu. Vieraat saapuivat moottorialuksella Hämeenlinnasta ja palasivat samaa reittiä. Lounas nautittiin aluksella ja samoin illallinen. Antinkärjessä tarjoiltiin siksi vain välipalaa ja virvokkeita. Vieraita kierrätettiin Valkeakoskella. Kierros alkoi Valkeakosken kaupungintalolta ja sitten käytiin Matinmäessä. Yhtiön urheilukentällä käytiin katsomassa mestaruusjoukkue Hakan harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti