Valokuvaaja Volker von Bonin (8. osa)
Volker von Boninin ohella Eeva-lehteen kuvasi varsinkin Ensio Liesimaa, joka oli kuvannut Eeva-lehdelle jo ennen Volker von Boninin tuloa painotalo Tilgmanniin. Eeva-lehteen kuvasivat myös joukko omalla urallaan jo menestyneitä tai uransa alussa olevia sangen merkittäviä valokuvaajia ja studioita, kuten esimerkiksi Urho Aarne Hugo Saarinen (s. 16.5.1927 ja k. 25.11.1991 Helsinki), Aarne Pietinen Oy (Kaarlo Urho Aarne Pietinen, s. 16.6.1884 Säkkijärvi ja k. 31.3.1946 Helsinki), Matti Albert Pitkänen (s. 13.6.1930 Helsinki ja k. 22.2.1997 Helsinki), Pauli Huovila, Trond Erik Hedström (s. 27.9.1917 Turku ja k. 22.11.1982 Teneriffa, Espanja), Claire Anita Aho (oik. Brofeldt, s. 2.11.1925 Helsinki ja k. 29.11.2015 Tukholma), Carl-Johan (Caj) Bremer (s. 22.2.1929 Helsinki), Artto Aulis Nyqvist (s. 1941), Onni Juhani (Jussi) Pohjakallio (s. 11.12.1930 Helsinki ja k. 12.3.1990 Helsinki), Jussi Aalto (s.21.9.1945) ja Leena Saraste (ent. Salokangas, s. 3.8.1942).
Valokuvaaja Volker von Bonin kuvasi Eeva-lehdelle varsinkin muotia sekä sisustusteemoja. Tähän maailmaan soveltui paremmin värivalokuvat, jotka toivat paremmin esiin aiheiden sävymaailmat ja antoi samalla mustavalkokuvaa realistisemman ja tarkemman käsityksen muodin todellisesta olemuksesta. Volker von Bonin tallensi kuviinsa myös asumiseen liittyviä kuvareportaaseja. Niitä tehdessä Kuvaaja ja toimittaja vierailivat tunnettujen seurapiiri-ihmisten kodeissa, joissa kuvattiin interiöörejä, rakennuksia ja niiden asukkaita. Von Boninia eniten viehättivät vanhat miljööt ja interiöörit, kuten esimerkiksi suomalaiset kartanorakennukset. Tämän lisäksi hän sai kuvata lehdelle paljon mm. pöytäkattauksia sekä joulu- ja pääsiäisteemaisia ruokakuvauksia.
Eeva-lehden muotikuvauksissa Volker von Bonin sai kuvausten toteuttamisen suhteen hyvin vapaat kädet. Kukaan lehden kuvaajista ei ollut erikoistunut juuri muotikuvaukseen, Suomi oli siihen tarkoitukseen aivan liian pieni maa. Volker von Bonin päätti mm. ketä hän käytti mallina ja missä kuvaus suoritettiin; hän ohjasi itse myös käyttämiään malleja kuvauksessa. Kuvaussuunnittelun alkoi joka kerta puhtaalta pöydältä, sillä häneltä puuttui muotikuvaajan rutiini ja kaikki asiat täytyi opetella vain työtä tekemällä.
Eeva-lehden kuvauksissa käytettiin ainoastaan ammattimalleja. Lehden kuvaukset poikivat helposti Volker von Boninille muotikuvauksia myös muille asiakkaille; näissä kuvauksissa saattoi olla myös amatöörimalleja mukana. Toisinaa von Bonin sai käyttää mm. Svenska Teaternin näyttelijöitä malleinaan. Tämä yhteistyö tuli mahdolliseksi liikemies Amos Andersonin kautta. Anderson oli jo 1920-luvun lopulla lahjoittanut merkittävän summan ruotsalaisen teatterin korjaustöihin.
Kun Volker von Bonin tuli Eeva-lehden kuvaajaksi, oli lehden päätoimittajana yhä Lempi Torppa. Volker von Bonin nautti kuitenkin kaikkien lehden päätoimittajien luottamuksesta. Lempi Torppaa kuvailtiin renessassi-ihmiseksi, jonka ulkoinen olemus heijasti sisäistä minää. Hän pukeutui mustaan viittaan näyttävästi sekä sulalla koristeltuun tötteröhattuun. Hän viihtyi älykkäässä ja hauskassa seurassa, mutta hän ei ollut kovinkaan suvaitsevainen. Monet ihmiset eivät välttämättä tulleet hänen kanssaan hyvin toimeen, mutta Volker von Bonin tuli toimeen Torpan kanssa. Lempi Torppa toimi Eeva-lehden päätoimittajana vuoden 1964 loppuun asti.
Tilgmannin tuotevalikoima oli lopulta niin laaja, että monilla aloilla kilpailu koveni kun markkinoille ilmestyi uusia yrityksiä. 1960-luvun lopulla oli vääjäämättä edessä Tilgmannin toimintojen karsiminen, jotta jäljelle jäävien yksiköiden kannattavuutta voitiin parantaa. 1970-luvun myötä osa yrityksen toimintayksiköistä fuusioitiin tai ajettiin alas tämän vuoksi. Vanha toimitalo Helsingin keskustassa alkoi myös olla painotalona epäkäytännöllinen ja uusien toimitilojen etsintä alkoi sen vuoksi. Parin vuoden ajan etsittiin tonttia tai kiinteistöä, ja Espoon Suomenojalta sellainen tontti löytyikin. Jo seuraavana vuonna Tilgmann muutti uusiin tiloihin Espoon puolelle. Helsinkiin jäi Annankadulle vielä vähäksi aikaa muovikorttipaino sekä joitain muita pienempiä toimintoja.
Volker von Bonin koki dramaattisen muutoksen omissa töissään, kun Reetta Maija Dahlgrenin (o.s. Seppälä, s. 20.7.1927 Lahti ja k. 9.5.2014 Helsinki) seuraajaksi tuli vuonna 1969 Sirkku Uusitalo (Sirkka-Liisa Uusitalo, o.s. Aspelund, s. 7.3.1937 Säkkijärvi ja k. 9.12.2017 Helsinki). Glamour-muodista lehti oli jo erkaantunut Maija Dahlgrenin aikana ja yhteiskunnallisuutta tuli lehteen enemmän vasemmistolaisen Sirkku Uusitalon päätoimittajuuden aikana. Päätoimittaja Ulla Leskisen (s. 1931) aikana Volker von Bonin ei enää kuvannut Eeva-lehdelle, sillä yrityksen liiketoimintamalli oli muuttunut. Toimitusjohtaja Ylikankaan jäätyä eläkkeelle palkattiin hänen seuraajakseen Ruotsista vuonna 1971 diplomi-insinööri C. G. Flander. Flanderin mukaan Tilgmannin ei tullut jatkaa lehtikustantamista, joten Eeva-lehti myytiin amerikkalaisen viihdealan suuryrityksen Warnerin omistamalle Williams Publishingille ja sen Suomen yksikön Kustannusosakeyhtiö Williamsille.
Valokuvaaja Volker von Boninin yhä tärkeämmäksi yhteistyökumppaniksi nousi 1960-luvun myötä Tilgmannin Kuvataidekustantamo. Kuvataide-nimisen osaston perustaminen Tilgmannille liittyi yhtiöiden omistusjärjestelyihin. Tilgmannin toimitusjohtajaksi tuli Oskas Öflund (1876-1947), jonka painotalo siirtyi liikemies Amos Andersonin omistukseen. Kuvataiteen johtajana vuosina 1928-1952 toimineen graafikko- ja pilapiirtäjäpioneeri Oscar Furuhjelmin (1880-1963) kirjoittaman julkaisemattoman historiakatsauksen mukaan uusi osasto alkoi toimittaa tuotteita myyntiin vuonna 1924, vaikka nimi Kuvataide-Bildkonst otettiin käyttöön vasta seuraavana vuonna. Furuhjelmin edeltäjät johtajina olivat Lauri Björk vuosina 1924-1925 ja Alexander Krause vuosina 1925-1927.
Kuvataidekustantamo oli Volker von Boninille hyvin tärkeä vapaa-aikana tehtyjen kuvausprojektien vuoksi. Painotalon ulkopuolelta von Bonin etsi ja löysi yhteistyökumppanikseen Hufvudstadsbladetin, jolle hän kuvasi melko paljon. Samoin vuonna 1916 perustettu Suomen Kuvalehti julkaisi von Boninin kuviä julkaisuissaan. Volker von Boninin asiakkaita olivat myös Suomen Ulkoministeriö ja Helsingin kaupungin tiedotustoimisto. Volker von Bonin oli täysityöllistetty Ulkoministeriölle vuonna 1975, kun Helsingin Finlandia-talossa järjestettiin ETYK-kokous.
Gisela ja Volker von Boninin lapset kävivät Helsingin Saksalaista koulua. Von Boninin pariskunta vietti sangen seurallista elämää, mutta sosiaaliset yhteydet muodostuivat paljolti Giselan aloitteellisuudesta. Avioparin tuttavapiiriin kuului hyvin paljon muualta Suomeen tulleita ihmisiä. Eräs tärkeä yhteys vapaa-ajan sosiaalisen piirin rakentamisessa oli kummallekin varsinkin Finnish-British Sosiety. He kutsuivat samoin mielellään omaan kotiinsa vieraita pieniin illanistujaisiin, jossa keskusteltiin mm. matkailusta. Heidän tuttavapiirissään oli paljon ihmisiä maailman eri puolilta ja yhteydet heihin säilyivät, vaikka nämä olivat lähteneet Suomesta pois. Tämän lisäksi matkoilla solmittiin uusia tuttavuuksia, joihin pidettiin yhteyttä kirjeitse.
Volker von Bonin ylläpiti suhteitaan omiin sukulaisiinsa Saksassa. Hän matkusti oman poikansa, Holgerin, kanssa vuonna 1993 Pommeriin katsomaan oman sukunsa maita. Yhdistysihmisenä Volker von Bonin ei ollut kovinkaan aktiivinen, mutta Helsingin saksalaisen seurakunnan toimintaan von Bonin osallistui. Volker von Bonin toimitti saksalaisen seurakunnan pappina pitkään toimineen Geerd Sentzken historiikin seurakunnan vaiheista sekä vastasi teoksen valokuvista. Deutsche Gemeinde Helsinki – Helsingfors 1858-1971 ilmestyi Geerd Sentzken poismenon jälkeen vuonna 1972. Volker von Bonin ei koskaan hakenut Suomen kansalaisuutta.
Vanhemmalla iällä Volker von Boninin kuntoon vaikuttivat selkeästi sodan ja varsinkin vankeusajan terveyteen jättämät vaivat. Keuhkovaivat alkoivat rajoittaa vähitellen liikkumiskykyä. Lapsenlapsilleen hän kirjoitti muistoksi tekstejä, jossa hän kertoi nuoruusajoistaan. Volker von Bonin muistetaan aina tyylikkäänä, kohteliaana ja charmikkaana herrasmiehenä, joka oli myös sivistynyt ja mainio keskustelija. Työkaverit tiesivät hänet samoin tarvittaessa tiukaksi kuvaajaksi, jolla oli ehdottomasti oma näkemys asioista ja näkemyksistään hän piti myös kiinni. Volker von Bonin olikin kotoisin kulttuurikodista, jossa harrastettiin kirjallisuutta ja taiteita.
Esteettisyys ja kauneus olivat sekä Giselalle että Volkerille tärkeitä asioita. Aviopari oli kiinnostunut muodista, kuten oli myös aikoinaan Volkerin äitikin. Volker uskoikin, että se oli lisännyt hänen kiinnostumistaan muotikuvauksiin. Myöhemmin Volker von Bonin on kertonut, että Eeva-lehden myynti ja muotikuvausten loppuminen oli hänelle kova isku. Muotikuvaukset olivat hänelle ilmeisesti hyvin tärkeitä, sillä hän sai niissä toteuttaa vapaasti itseään. Ympäri Suomea tehdyt kuvausmatkat muodostivat von Boninille hyvän yleiskuvan Suomesta. Valokuvaajana hänen sympatiansa olivat varsinkin vanhojen miljöiden puolella. Hän suri monessa kaupungissa tapahtuvaa vanhojen talojen purkamista sekä samannäköisten laatikoiden rakentamista tilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti