Nino Rota ja Janne Mertanen

Italialainen pianisti, säveltäjä, kapellimestari Nino Rota (oik. Giovanni Rota Rinaldi, s. 3.12.1911 ja k. 10.4.1979) muistetaan varsinkin erinomaisena elokuvasäveltäjänä, joka teki musiikin yli 150 elokuvaan vuodesta 1933 lähtien. Säveltäjänä Nino Rota tuli tunnetuksi jo 12-vuotiaana säveltämällään oratoriolla, Johannes Kastajan lapsuus. Nino Rotan yhteistyö varsinkin elokuvaohjaaja Frederico Fellinin (s. 20.1.1920 Rimini ja k. 31.10.1993 Rooma) kanssa on ollut hyvin hedelmällistä, mutta Rota on tehnyt musiikkia paljon muillekin elokuvaohjaajille. Sellaisia ovat esimerkiksi ohjaajat Franco Zeffirelli (oik. Gianfranco Corsi, s. 12.2.1923 Firenze, Italia ja k. 15.6.2019 Rooma), Luchino Visconti (s. 2.11.1906 Milano ja k. 17.3.1976 Rooma), King Wallis Vidor (s. 8.2.1894 Galveston, Texas, Yhdysvallat ja k. 1.11.1982 Paso Robles, Kalifornia, Yhdysvallat), Sergei Fjodorovitš Bondartšuk (s. 25.9.1920 ja k. 20.10.1994), Lina Wertmüller (s. 14.8.1928 Rooma ja k. 9.12.2021 Rooma) ja Francis Ford Coppola (s. 7.4.1939 Detroit, Michigan, Yhdysvallat). Nino Rota sävelsi musiikkia useisiin Viscontin, Zefferellin ja Eduardo De Filippon (s. 26.5.1900 ja k. 31.10.1984) teatterituotantoihin.

Nuori Nino Rota pianon ääressä.

Nino Rota syntyi hyvin musikaaliseen perheeseen Milanossa. Hän opiskeli Ildebrando Pizzettin (s. 20.9.1880 ja k. 13.2.1968) sekä Giacomo Oreficen (1865-1922) ohjauksessa Milanon konservatoriossa vuosina 1923-1925. Opinnot jatkuivat Roomassa Conservatorio di Musica Santa Ceciliassa vuosina 1926-1929 modernistisesti suuntautuneen Alfredo Casellan (s. 25.7.1883 Torino ja k. 5.3.1947 Rooma) oppilaana. Italialaisen kapellimestari Arturo Toscaninin (s. 25.3.1876 ja k. 16.1.1957) rohkaisemana muutti vuonna 1929 Yhdysvaltoihin. Vuosina 1930-1932 Rota opiskeli Philadelphian Curtis-instituutissa sävellystä Natale Rosario Scaleron (s. 24.12.1870 ja k. 25.12.1954) ja orkesterinjohtoa Fritz Martin Reinerin (s. 19.12.1888 ja k. 15.11.1963) oppilaana. Nino Rota suoritti kirjallisuuden tutkinnon Milanon yliopistossa vuonna 1937 ja opinnäytetyönsä hän teki renessanssisäveltäjästä, Gioseffo Zarlinosta (s. 31.1.1517 ja k. 4.2.1590). Tämän jälkeen Rota toimi yli kolme vuosikymmentä Liceo Musicalen konservatorion johtajana Barissa.

Italiassa Nino Rota saavutti ensin mainetta lukuisilla konsertoillaan, orkesteriteoksillaan, piano-, kamari- sekä kuoromusiikillaan. Useat hänen sävellyksistään lähestyivät barokkimusiikkia ja sisälsivät uusklassistisia tekniikoita. Alkuun hän kokeili myös sävellyksissään modernistisia tekniikoita, kuten esimerkiksi dodekafoniaa. Rota sävelsi ainakin seuraavat oopperat: Ariodante (Parma 1942), Torquemada (1943), Il cappello di paglia di Firenze (Palermo 1955), I due timidi (RAI 1950, Lontoo 1953), La notte di un neurastenico (Premio Italia 1959, La Scala 1960), Lo scoiattolo in gamba (Venezia 1959), Aladino e la lampada magica (Napoli 1968), La visita meravigliosa (Palermo 1970) ja Napoli milionaria (1977 Spolet).

Kapellimestari Nino Rota.

Oopperoiden lisäksi Nino Rota kirjoitti musiikin näihin baletteihin: La rappresentazione di Adamo ed Eva (Perugia 1957) La Strada (La Scala 1965), Aci e Galatea (Rooma 1971), Le Moliére Imaginaire (Pariisi ja Bryssel 1976) ja Amor di poeta (Bryssel 1978). Nino Rotan musiikille on tyypillistä monasti viitteet sekä lainaukset omista ja muiden säveltämistä teoksista. Elokuvissa nino Rotan musiikin viiteherkkyys korosti usein nostalgian, optimismin ja humanismin merkitystä muun ilmaisun raadollisuutta ja kyynisyyttä vastaan. ”Kun sävellän pianolla, tunnen itseni usein iloiseksi, mutta – ja tämä on ikuinen ongelma – kuinka voin olla iloinen muiden ollessa onnettomia. Teen kaikkeni antaakseni jokaiselle hetken onnea. Se on musiikkini sydän”, kertoi Nino Rota itse.

Elokuvaohjaaja Frederico Fellini.

Elokuvaohjaaja Frederico Fellini kuvaili ystävävänsä, Nino Rotan, mielikuvitusta ”geometriseksi”. Rotan ei tarvinnut nähdä otoksia filmistä voidakseen kommentoida musiikillaan kohtauksia. Hänen taiteensa ei ollut perusluonteeltaan vanhoillista tai todellisuuspakoista, vaan pyrki säilyttämään kauneutta ja onnea samaan tapaan kuin Jacques Tatin tai Aki Kaurismäen elokuvat dokumentoivat katoavia ympäristöjä ja ihmistyyppejä.

Säveltäjä Nino Rota ennätti säveltää kaikkiaan neljä pianokonserttoa, joista varhaisinta ja ajoittamatonta C-duurikonserttoa säveltäjä ei huolinut teosluetteloonsa. Concerto soirée vuodelta 1963 liittyy aiheeltaan selvimmin Rotan elokuvamusiikkiin, mutta muistakaan konsertoista ei elokuvallista ajattelua ole kielletty.

Kapellimestari Hannu Petteri Linnun (s. 13.10.1967 Rauma) ylikapellimestarikaudella Tampere Filharmonia äänitti 17.-19.8.2009 Tampere-talon suuressa salissa albumillisen säveltäjä Nino Rotan musiikkia. CD-levylle taltioitiin tuolloin Rotan Pianokonsertto e-molli (1978) Piccolo mondo antico ja Piankonsertto C-duuri (1959-1960). Pianosolistina molemmissa konsertoissa toimi pianotaiteilija Janne Juhani Mertanen (s. 28.8.1967 Joensuu), joka on profiloitunut erityisesti Chopin-pianistina.

Janne Mertanen aloitti pianonsoiton vasta 12-vuotiaana Sakari Vilpposen ohjauksessa. Mertanen jatkoi piano-opintojaan Joensuun konservatoriossa vuosina 1982-1986 Matti Haapasalon johdolla. Musiikkiopinnot jatkuivat Janne Mertasella vuosina 1986-1992 Sibelius-Akatemiassa pianomusiikin professorin, Erik Thomas Tawaststjernan (s. 8.6.1951 Helsinki) oppilaana sekä sittemmin vuosina 1990-1991 vanäläisen pianistin, Dimitri Aleksandrovich Bashkirovin (s. 1.11.1931 ja k. 7.3.2021) ohjauksessa. Janne Mertanen viimeisteli piano-opintonsa vuosina 1993-1995 Accademia Pianisticassa, Imolassa Italiassa venäläisen Lazar Naumovich Bermanin (s. 26.2.1930 ja k. 6.2.2005) johdolla.

Mertanen nousi yleiseen tietoisuuteen vuonna 1992 voittamalla kansainvälisen Chopin-kilpailun Darmstadtissa. Mertasen ohjelmisto käsittääkin Chopinin pianomusiikkituotannon jokseenkin kokonaan. Kilpailussa ei tuona vuonna jaettu toista palkintoa lainkaan. Vielä samana vuonna Janne Mertanen voitti myös Nyborgin pohjoismaisessa kilpailussa ensimmäisen sijan. Tämän jälkeen pianisti Janne Mertanen on esiintynyt useiden suomalaisten orkestereiden pianosolistina. Mertasella on ollut kiinnityksiä samoin saksalaisten ja pohjoismaisten orkestereiden pianosolistina. Omia pianokonsertteja Janne Mertasella on ollut eri puolilla Eurooppaa. Euroopan ulkopuolella Mertanen on konsertoinut mm. Japanissa (Tokio Casals Hall) sekä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.

Pianisti Janne Mertanen on esiintynyt monilla suomalaisilla ja ulkomaisilla musiikkifestivaaleilla sekä Chopin-festivaaleilla. Mertanen debytoi Etelä-Amerikassa pianistina esiintyen Ira Levinin johtaman Orchestra of the National Theater of Brazil’in Robert Schumannin pianokonserton solistina maaliskuussa 2010. Espoon Kansainvälisen Pianoviikon nuori taiteilija oli Janne Mertanen vuonna 1991. Janne Mertanen on levyttänyt mm. Chopinin, Beethovenin, Satien, Glinkan, Sibeliuksen ja Kokkosen musiikkia. Vuonna 1994 ilmestyi Janne Mertasen ensilevy, Chopin Recital. Janne Mertasen levyttämät kaksi levyä, Chopin Nocturnea 1-2 palkittiin Grand Prix du Disque Frédéric Chopin 2005-kilpailussa Varsovassa.