Paavo Ilmari Raninen (2. osa)
Koulun siirryttä Heinolassa Lukionmäelle dir.mus. Arvi A. Turkia kokosi kuoron lisäksi Heinolan Yhteiskouluun orkesterin, joka aloitti säännöllisen harjoittelun. Oulussa Iltakuoro sijoittui toiseksi ja orkesteri kolmanneksi Teinien kulttuurikilpailussa vuonna 1953. Lappeenrannan orkesteri sijoittui toiseksi kilpailussa; miesten laulusarjassa bassolaulaja Martti Olavi Talvela (s. 4.2.1935 Hiitola ja k. 23.7.1989 Juva) oli toinen. Iltakuoron tähtihetkiä oli yhteisesitys ”Tonava kaunoinen” Musiikinystävien orkesterin kanssa perinteisessä kevätkonsertissa Heinolassa.
Salonkiorkesterissa soittivat Paavo Ranisen lisäksi viulua Hannu Saari ja Marjatta Peltola (Ilmivalta), klarinetteja Arvo Valkonen ja Jouko Snellman, selloa Martti Pakarinen, venttiilipasuunaa Raimo Virtanen, harmoonia Matti Haapasalo ja pianoa Aune Ellilä. Orkesterin ohjelmisto käsitti ns. sovituksia salonkiorkesterille mm. kappaleista, kuten Sibeliuksen Andante Festivo, Oskar Merikannon Valse lente ym. Salonkiorkesteri esiintyi Heinolan Lyseon illanvietoissa, stipendi-iltamissa, kevätkauden päättäjäisissä ja monissa muissa eri tilaisuuksissa. Heinolan Mieskuoro oli myös täydessä iskussa tohtori Lauri Sarparannan johdolla. Paavo Ranisella oli usein säestystehtäviä pianolla Heinolan Mieskuoron kanssa. Dir.mus. Arvi A. Turkian äkillinen poismeno oli valtaisa menetys Heinolan kaupungin musiikkielämälle. Turkian muistokonsertin johti Lahden kaupunginorkesterin soolosellisti, Yrjö Pakarinen. Muistokonsertin ohjelmassa oli mm. Sibeliuksen Finlandia.
Paavo Ranin havahtui olympiakesänä 1952 viimeistään siihen tosiasiaan, että hän oli menettänyt sydämensä svengaavalle jazzmusiikille. Alppiharjun kaupunginosassa Helsingissä vuonna 1950 avattu Lasten Päivän Säätiön huvipuisto, Linnanmäki (Borgbacken), johon vierailijaksi saapui jälleen kerran The Delta Rhythm Boys – ensimmäinen vierailu heillä oli Linnanmäen avajaisissa keväällä 1950 – kansan ihmeteltäväksi. Tämä yhdysvaltalainen lauluyhtye perustettiin jo vuonna 1934 Langstonin yliopistossa, Oklahomassa. Linnanmäen huvipuistossa lauluyhtyettä säesti Olli Hämeen (Olli Hämäläinen, s. 19.5.1924 Helsinki ja k. 11.6.1984 Tampere) trio.
Häme johti omaa jazzyhtyettään 1940-luvun lopulta aina 1950-luvun lopulle. Hän toimi myös kriitikkona Rytmi-lehdessä. Vuonna 1953 hän suoritti kapellimestarin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa ja toimi Suomen Muusikkojen liiton järjestösihteerinä vuosina 1952-1957 sekä Musiikki-Fazerin osastopäällikkönä. Muusikkona hän toimi vuoteen 1960 saakka. Vuonna 1962 Olli Hämäläinen nimitettiin Television tuotantopäälliköksi, josta hän siirtyi TV2:n tuotantopäälliköksi vuonna 1964 ja edelleen ohjelmapäälliköksi vuonna 1967. Olli Hämäläisen isä oli taidemaalari Väinö Aleksanteri Hämäläinen (s. 15.7.1876 Helsinki ja k. 20.3.1940 Kauniainen) ja isoisä säveltäjä ja Helsingin Vanhan kirkon urkuri, Lauri Hämäläinen (s. 10.8.1932 Rautalampi ja k. 29.9.1888 Helsinki), joka oli säveltäjä Frans Oskar Merikannon (vuoteen 1882 Mattsson, s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti) opettaja. Olli Hämäläisen tytär on urkuri ja cembalisti, musiikin tohtori Kati Hämäläinen (s. 10.5.1947 Helsinki). Tämän jälkeen Paavo Raniselta jäivät säveltäjä Ludwig van Beethovenin (kastettu 17.12.1770 ja k. 26.3.1827) oppilaan, Carl Czernyn (s. 21.2.1791 ja k. 15.7.1857) etydien soitto.
Heinolassa Rantakasinon ja raviradan tanssit olivat suuressa suosiossa tuolloin sodan jälkeen. Heinolan kaupungin omat yhtyeet ja varsinkin Lahdesta saapuneet yhtyeet olivat paikkakunnalla hyvin työllistettyjä orkestereita. Kevyemmälläkin musiikilla oli selvästi kysyntää. Työväenyhdistykselle palautettu ja uudistettu Kodinsuoja oli Heinolassa myös suosittu tanssipaikka.
Heinolan Lyseollekin perustettiin tanssiorkesteri. Orkesterissa soittivat Reijo Mattila (trumpetti), Arvo Valkonen (klarinetti), Pertti Ihalainen (kitara), Armas Kuronen (rummut), Martti Pakarinen (sello, joka korvasi kontrabasson) ja Paavo Raninen (piano) sekä laulusolistina toiminut Juhani Hirvas. Orkesteri esiintyi nimellä Feet Warmers. Orkesterin nuottitelineissä näkyi Stuart Köhlerin ja Juhani Hirvaksen kädenjälki. Orkestei soitti tuon ajan iskusävelmiä, kuten mm. Music, music, music, Buttons and Bows, Soutuvenheellä Kiinaan, Wilhelmiina yms.
Joskus kävi niinkin, että koulusta Paavo Raninen vietiin opiskelijoiden kanssa katsomaan elokuvaa Kinoon, joka oli yksi Heinolan kaupungin hienoimmista funkissaleista. Yhdessä elokuvanäytöksessä filmiprojektori ei toiminut hetkeen, joten lyseon musiikinharrastajat lauloivat pimeässä salissa mm. Deltapoikien Tula tullallaa äänissä ja he saivat elokuvayleisöltä valtaisat aplodit suorituksestaan. Salin lipuntarkasta ei vain oikein tiennyt, miten näihin ”häiriötekijöihin” täytyisi suhtautua. No, elokuvaakin päästiin pian taas katsomaan. Heinolassa valitettavasti purettiin vanhaa rakennuskantaa, kuten hieno Liikeyhtiön rakennus ja ravintola Kultaisen Kiulun rakennus, jossa musisoivat pitkään Aira ja Martin Johansson, Markku Johanssonin vanhemmat.
Aira Onerva Pöntinen/Johansson (o.s. Wirtavuori, s. 27.2.1911 Helsinki ja k. 15.10.1989 Heinola) harrasti tanssia ja musiikkia jo lapsuudestaan saakka. Hän opiskeli pianonsoittoa Viipurin musiikkiopistossa Sally Westerdahlin ohjauksessa. Myöhemmin Airin opettajina toimivat mm. rovasti ja pianotaiteilija Arvi Anselm Valkonen (s. 21.4.1906 Viipuri ja k. 14.6.1984 Lappeenranta) ja vuonna 1932 ensikonserttinsa antanut pianotaiteilija ja -pedagogi Timo Mikkilä (s. 1912 Lahti ja k. 2006 Helsinki). Ammattimuusikon uran Airi aloitti 1930-luvun alussa; hän soitti mm. ravintoloissa etupäässä taidemusiikkia ja konserttiviihdemusiikkia. Näiltä vuosilta hän kartutti itselleen hyvin laajan repertoaarin ja hankki samalla nopean prima vista-taidon, jota hän tarvitsi usein myöhemmin lukemattomissa säestystehtävissään.
8.12.1937 Satakunnan Kansa-lehdestä löytyy kuulutus avioliittoon, jossa muusikeri Teemu Pöntinen (s. 13.12.1902 Tampere ja k. 11.10.1947 Lahti)) ja muusikeri Airi Pöntinen ovat solmineet avioliiton Porissa. Heidän avioliitostaan syntyi Markulle vanhempi velipuoli, Timo Pöntinen. 1940-luvun alkupuolella Pöntiset muuttivat Heinolaan; Aira soitti Heinolassa muusikkona ravintola Kultaisessa Kiulussa ja säesti monia paikkakunnalla vierailleita taiteilijoita Heinolassa. Teemu Pöntisen kuoltua Aira solmi avioliiton Martin Johanssonin kanssa. Ravintolamuusikoiden työsopimukset tehtiin tuolloin useaksi vuodeksi kerrallaan ja Johanssonien perheellä oli jopa perheen työsuhdeasunto lähellä ravintolaa. Salonkimusiikin aikakausi kuitenkin päättyi viisikymmentäluvun puoliväliin tultaessa ja muusikoiden täytyi ruokailumusiikin sijaan alkaa säestämään tansseja ravintolassa. Aira Johansson jatkoi vielä muutoksen jälkeen muutamia vuosia ravintolamuusikkona, mutta Martin Johansson oli niin vahvasti salonkimuusikko, että hän luopui viulunsoitosta ravintoloissa aikakauden päättyessä.
Vuonna 1899 Heinolaan perustettiin opettajaseminaari, josta valmistui alkuaikoina vain naisopettajia. Seminaarin perusti kasvatustieteilijä ja kouluasioihin erikoistunut poliitikko, August Mikael Soininen (vuoteen 1907 Johnsson, s. 3.11.1860 Kuhmoniemi ja k. 12.3.1924 Helsinki). Ensimmäiset 35 naisopettajaa valmistuivat Heinolan seminaarista vuonna 1903. Sotien jälkeen opettajaseminaarissa alettiin kouluttaa myös miesopettajia. Aira Johansson toimi Heinolan opettajaseminaarin pianonsoiton opettajana vuodesta 1959 seminaarin lakkauttamiseen vuonna 1972 saakka. Aira Johansson säesti operettilaulajia ja taidemusiikkia esittäviä laulajia esimerkiksi opettajaseminaarin talvipäivillä ja erilaisissa muissakin tilaisuuksissa. Hän opetti myös virsien säestämistä baritoni Jorma Kalervo Hynniselle (s. 3.4.1941 Leppävirta), bassobaritoni Heikki Tapani Valtasaarelle (s. 12.3.1941 Helsinki ja k. 5.7.2004 Lappeenranta) ja bassolaulaja Jaakko Sakari Ryhäselle (vuoteen 1953 Vuorinen, s. 2.12.1946 Tampere) Heinolan opettajaseminaarissa.
Aira Johansson toimi samoin työkeskus Jyränkölän piirissä sekä antoi pianonsoiton yksityistunteja kotonaan lähes koko Heinolassa asumisensa ajan. Aira Johansson vaikutti rikastuttavasti Heinolan taide-elämään ja hän osallistui välillisesti myös liikuntakulttuurin vaalimiseen toimiessaan naisvoimistelijoiden säestäjänä niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Aira Johansson oli luonteeltaan vaatimaton, hienotunteinen ihminen, joka oli aina valmis ja aulis palvelemaan lähimmäisiään. Opettajana Aira Johansson oli lahjakas ja taitava. Aira Johansson oli käytännöllinen muusikko, joka selvisi hyvin vaativistakin tehtävistä kunnialla. Hän pystyi soittamaan ilman valmiita sovituksia ja pystyi myös soinnuttamaan tarvittaessa soitettavat kappaleet. Hän osasi samoin kirjoittaa mm. radiosta kuulemansa kappaleet heti nuoteiksi, joten hän saattoi esittää juuri kirjoittamansa kappaleen illalla vaikka ravintolassa. Aira Johansson pystyi taitavana säestäjänä säestämään Heinolassa vierailleita kansansuosikkeja ja useat laulajat tulivat Johanssonien kotiin harjoittelemaan laulunumeroitaan Airi Johanssonin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti